Aihe: Matkamersuprojekti 613 -86

Jos rupeaa isompaa hommaa tekemään matkailuautoon, on suorastaan suotavaa reissata keskeneräisellä. Muuten voi huomata motivaation kadonneen taivaan tuuliin tai sitten vasta valmiista huomaa mitä tuli tehtyä väärin.

Veikkaan että käytettävät materiaalit aika pitkälle sanelevat lopulliset muodot. Jos kulmaraudasta tekee kehikon johon tulee pinta kiinni, niin lopputulos on väkisin kuten ruotsinihmeessä.

Tota ruotsalaista on levennetty ja veikkaan peräylityksenkin kasvaneen, ainakin tuon takaoven verran. Alkuperäinen lattian ja sitä kautta rungon korko näkyy tuossa markiisin alla olevassa ovessa. Olisi kiva nähdä sisältä, tossa pelkässä kopassa on jokunen tunti kiinni. Voi olla hymy herkässä aina ku pääsee rattiin.

Kyllähän se pääasia tuommoisessa rakentelussa on, että tekee sitä mitä itse haluaa, eikä sitä mitä muut haluaa.
Joten nokka pystyyn vaan !!! 

Kokemuksesta voisin kertoa, nämä jotka rakentaa omia kulkineita tekevät sen yleensä sen vuoksi ettei ole varaa ostaa/teettää juuri sellaistakun haluaa.. joten täytyy tehä se itse ja silloinkin taloudelliset syyt pakottavat kompromisseihin. Yleensä rakentajat on monitaitoisia tekniikan miehii, mutta poikkeuksiakin on nähty..
itse voisin ostaa valmiin auton mitä on tehty mm vuonna91, mutta 15 tuhatta euroo on must semmosest liikaa ja se on ollut halvin minkä olen nähnyt myytävänä.. ja ei mull oo sitä viittätoist tonnii... joten projekti jatkuu

Melko huono kuva sisältä:



Tältä se nykyään näyttää, kompressorijääkaapp i on lisätty jo aiemmin

Ulkoa:

Kaunishan tuo ei ole, mutta ei se ole ollutkaan.

Kaikkea ei kannata yrittää selitellä järjellä. Enemmän tuo värkkääminen on terapiaa.

Korotuksen tekotapaa pohdin aika pitkään ja mietin miten sen olisi voinut tehdä vaikka alumiinipellistä, se kun on tutumpi aine. Mutta siihen olisi tullut aikalailla monta saumaa.

Kaunishan tuo ei ole, mutta ei se ole ollutkaan.

'Rumat ne vaatteilla koreiloo...'  sanottiin entiwanhaan!  Kaukovaloille on hyvä alusta ja kalavene kulkee katolla, joten eikun menoksi!

Tosta sivuoven takaa löyty yllätys reilu vuosi sitten, tää auto on joskus kaadettu tai ajettu johonkin oikein kunnolla. Ainakin repsikan etuoven takapuolelle on laitettu joku korjauspelti, sauman jälkeen korjattu pakkelilla ja  sivuovi on kai tehty uusiks. Sivuoven takaa seinää on korjattu pääosin pakkelilla. Pakkelia on aika reilu kerros, yli 5 mm ainaki. Vielä en oo pellille asti löytäny.

Toi sivuoven alareuna ja alakylki on pudotettu alaspäin, korin runkopalkki oli valmiiksi poikkiruostunut niin ei niin paljoa huolestuttanu sen "korjaaminen". Nyt on autossa sitte inhimillisempi astuntakorkeus, rappuset sisällä ja dometicin lattialle sijoitettava ilmastointilaite siinä kotelossa.

Takatallin ovi aukeaa avaimenperäkakella, siinä oli tyylikäs auton henkeen sopiva lukko, jonka vein korjattavaksi amiksen metallipuolelle. Sen jälkeen en ole kahvaa nähnyt. Opettaja ei edes yrittänyt selitellä mitään.

Autohan on jo uutena lämpöeristetty. Seinät on eristetty styroxilla, lievästi sanottuna huolellisesti.   Tehty aivan järjettömän pienistä paloista liimaamalla. Perässä on ilmeisesti ollut generaattori, taka-akselin takana. Auton ajo-ominaisuudet on kuulemma olleet etenkin talvella mielenkiintoiset. Purettiin itse viimeiset Ylen aikaiset johdotukset.

Auton ajo-ominaisuudet on kuulemma olleet etenkin talvella mielenkiintoiset.

Tulee mieleen entiwanhaset postiautot, joissa kaikki rahti oli taka-akselin takana.. Ei paljon ottanut pyörä maahan! 

Tulee mieleen entiwanhaset postiautot, joissa kaikki rahti oli taka-akselin takana.. Ei paljon ottanut pyörä maahan! 

Silloin oli moottori ja vaihdelaatikko edessä. Nykyisin taitaa olla aika monesti takana.

Silloin oli moottori ja vaihdelaatikko edessä. Nykyisin taitaa olla aika monesti takana.

Niin, eikä ole Postillakaan busseja enää. Taitaa Tommolan Gold Line joillain vuoroilla Lapissa vielä muutamaa postinyssäkkää kuskata, mutta muuten se alkaa jo olemaan mennyttä aikaa... 

Kaunishan tuo ei ole, mutta ei se ole ollutkaan.

Kaikkea ei kannata yrittää selitellä järjellä. Enemmän tuo värkkääminen on terapiaa.

Korotuksen tekotapaa pohdin aika pitkään ja mietin miten sen olisi voinut tehdä vaikka alumiinipellistä, se kun on tutumpi aine. Mutta siihen olisi tullut aikalailla monta saumaa.

No sanotaanko ny sit vaik nii jotta tuon tunnistaa kauempaa oon nähny hurjempiakin viritelmiä, tämä ei pahimmasta päästä

Niin, eikä ole Postillakaan busseja enää. Taitaa Tommolan Gold Line joillain vuoroilla Lapissa vielä muutamaa postinyssäkkää kuskata, mutta muuten se alkaa jo olemaan mennyttä aikaa... 

Kun juttu alkoi hörsyilemään, niin minäkin hörsytän. Aikoinaan postiautoissa oli takana koukut, joihin matkustajien polkupyörät nostettiin. Paikkakunnallamme postiauto tuli aina samalla kellon lyömällä risteykseen hiljentäen vauhdin kävelynopeudeksi. Talvella me poikaviikarit hokasimme että silloin voi ottaa näistä pyöräkoukuista kiinni ja luisuttaa itseä perässä parin korttelin verran varikon risteykseen. jossa päästimme irti. Jollakin kerralla kuski huomasi meidän leikkimme, eikä kääntynytkään varikolle vaan jatkoi matkaa, nostaen nopeutta. Lopulta irroitimme otteemme kun vauhti oli kiihtynyt jo reilusti yli viiden kympin. Korkeasta lumikinoksesta löysimme itsemme. Siihen loppui sekin lysti. 

Silloin oli moottori ja vaihdelaatikko edessä. Nykyisin taitaa olla aika monesti takana.

Ei se paljon auttanut, kun puoli autoa oli täynnä kattoon asti ja piiiiiiiiiitkä peräylitys.  Nykyään kun postiauto tuo norjalaisten vii...,  siis tilaamat tavarat Muoniosta, niin lasti on onneksi tasaisestipitkin alustaa. 

Niin ja ennen saatoi lapissa aikamerkin tarkistaa postiautosta (tosin viikon myöhässä)  Nykyisin taitaa tulla pariviikkoo myöhässä eikä silloinkaan kannata kelloa säätää sen mukaan.

Taisi lähtä taas sivuraiteille.