"Erittäin tärkeänä pidän myös välillä "irtiottoa" toisesta partskunnasta jottei kummankaan parin oma aikataulutus ja elintavat kärsi toisesta."

Juuri näin, jos matkustaa pariskunnittain.

Me Mrs:in kanssa olemme individualisteja yhdessä, matkustamme vain kahdestaan maailmalla, myös täällä Suomessa.  Toki hanakasti tartumme mielenkiintoisiin persooniin matkamme varrella ja vietämme aikaa yhdessä.  Mutta kun lähdön aika koittaa, matkaamme kolmistaan.

My Mrs, Doris and me.

Kukin matkustaa kuinka haluaa, mutta silloin harvoin kun törmään suomalaiseen pariskuntaan tien päällä, niin en muistaakseni ole ikinä nähnyt pariskunnittain matkustettavan, muita kansallisuuksia taas useinkin. Olisko tää harvinaisempaa meille suomalaisille, pohdin minä....Hetki sitten tohon viereen pöllähti kolmen ranskalaispariskunn an rapidot (kaikilla muuten samanlaiset autot) ja lähtivät kaupunkiturneelle julkisen liikenteen voimin (järkevää).

Minä ajattelin viihtymisellä irtautumista muista harrastuksistaja kotiympyröistä.
Tuon akan kanssa olen viihtynyt hyvin ihan missä vaan .
Tässä kotosalla on tätä käpsehtimistä ja kopsuttelemista ihan 24/7 ja vielä ruokatunnit päälle jos vain haluaa.
Vielä kun lumen sattaa niin sitä saa kerätä kasolle ja kuitenkin se vapuksi on kadonnu vaikka kuinka kerrää koko talven.
Justiinkin tuossa akalle koetin sanoa että olis vain kun minäkin koetan vain olla.
Korkeintaan yhen jutun teen päivittäin ja loppupäivä veitään lonkkaa kun miehet on luotu makkuulleen .
Näin mulle opetettiin .