Kyllä kesän hienoimpia hetkiä oli Kilpisjärven lenkki porot ja Saana. Mahtavaa oli myös sitten se, kun löyty Sallan Hirvasvaaralta isäukon kotipaikka ja sain talon laatikkoon jättämäni kirjeen avulla yhteyden serkkuun joka asuu Ruotsin puolella. Tupa kun oli käyntimme aikaan tyhjä.
Harmittaa tuollaisen kauniin kylän hiljentyminen.
Viime kesänä menimme vahingossa väärälle talolle, kyseessä olikin edesmenneen tätini torppa. Kummasti se veri vetää sinne, vaikka vain pikkukersana pääsin käymään siellä.
Mummin puolen Saamelaisuus on vissiin verissä mullakin.
Vaan yhtään riekkoa tahi kiirunaa en nähny. Mettoja muutaman ja maakotkan siinä Karhujärven tienoilla.
Ja mikä oli sitten keljuinta. No polttoaineiden kalleus. Kyllähän sitä ajas vaikka minne ja seulois vaikka kunnan kerrallaan, vaan kun menovesien hintoja hinataan koko ajan ylöspäin. Sitten märistään kun tulee taantumaa, verot kun on vedetty tappiin. Monelle pikkupaikkakunnalle on satunainen matkailija tärkeä leiväntuoja.