Kerran keskarin alkuaikoina menin paikalliseen työväintaloon tanssiloihin. Sen verran oli markkoja taskussa, että sain muutaman Lahden Sinisen nautittua baariissa ennen menoa. Eihän sen vertasista juomista höveli olo kauan kestänyt. Tapasin serkkupojan töpärillä. Tiedustelin saiko hän roudattua juomaa sisälle. Ei kuulemma onnistunut, mutta ulkona pakkasessa auton hanskalokerossa on kospattaja pullo. Antoi avaimet, ja sanoi että jos pystyt puhumaan järkkärin niin että pääset piipahtamaan ulkona. Järkkäri päästi minut sanoen että jos tulet varttiin takaisin pääset vielä sisälle. Serkun autoon kömmittyäni, löytyi jäinen kossu lokerosta. Otin ryypyn, otin toisen, kohta vielä kolmannen. ...Kello kävi... Lähdin autosta kohti töpäriä. ...Onhan vielä pari minuutia aikaa. ... Kerkiän ottaa vielä yhden, kunnon ryypyn. ...Otin. Juostessa kossu holskyi vatsassa. Vatsa tuumi että liika on liikaa ja juoma alkoi pursuta toisesta suupielestä ulos. Puristin huulia yhteen, pysy nyt vielä vähän aikaa. Kerkesin järkkärin luokse juuri, ja juuri ja sisälle. Sisälle päästyäni höveli olo kohosi humisevassa nupissani. Tämmönen, niin kuin minäkin, onneton tanssija, alkoi niin humpat kuin jenkatkin onnistua. Eikä siinä vielä kaikki, pääsin saatollekkin ja......
