Kirjoittaja
Aihe: Harrastus loppui tai ainakin meni määrittelemättömälle tauolle (Luettu 2950 kertaa)
« Vastaus #1 : 17.04.2025 kello on 20:22 »
No niin täällähän taitaa jo puolet olla entisiä vaanareita mutta se riittää kun on sydämestään vaanari💪 Elämä lyhyt; täällä taidetaan painaa tappiin saakka. Se tunne kun vetää käsijarrun kiinni, tietää taas elävänsä🤠🎸
« Vastaus #2 : 17.04.2025 kello on 21:37 »
Olet olutkin nuori tänne. Tervetuloa kirjoitteleman kuitenkin, jonkun muun kun sinun soisin poistuvan täältä. Sitten kun lapset pärjää omillaan, ilmeisesti hankit m-auton? Vaimo hankki kuitenkin vaunun, ilmeisesti johtui "pinkan"ohuudesta.
« Vastaus #3 : 17.04.2025 kello on 22:10 »
Plussan anna Jutuista, niin reissu kuin mökki !
« Vastaus #4 : 18.04.2025 kello on 07:48 »
Sitten kun lapset pärjää omillaan, ilmeisesti hankit m-auton?
Sen aika näyttää, tuleeko hankittua kumpi vai kumpaakaan. Molemmissa on hyvät puolensa. Etenkin kun en suostu jättämään koiria reissun ajaksi hoitoon, vaan ne kulkevat mukana. Niiden kanssa matkailuauto puoltaisi paikkaansa ja kyllähän reissaaminen muutenkin olisi erilaista mamman kanssa kahdestaan ilman lapsia. Vaunussa käyttökustannukset (talvisäilytyspaikka, vakuutus kaskoineen jne) olivat vuosittain suuremmat kuin vuotuinen arvonalenema, etenkin tuossa Fendtissä. Se ehti olla meillä 7 vuotta ja osto- ja myyntihinnan erotus oli melko pieni. Toki tänä aikana inflaatio nosti uusien hintaa reilusti.
« Vastaus #5 : 18.04.2025 kello on 09:16 »
Vaunussa käyttökustannukset (talvisäilytyspaikka, vakuutus kaskoineen jne) olivat vuosittain suuremmat kuin vuotuinen arvonalenema, etenkin tuossa Fendtissä. Se ehti olla meillä 7 vuotta ja osto- ja myyntihinnan erotus oli melko pieni. Toki tänä aikana inflaatio nosti uusien hintaa reilusti.
Tuo uusien hintojen nousu on ollut kyllä varsin karmeaa - ja taas toisaalta tuo mahdollisti meillekin että saimme ns. omamme pois viime kesänä tuosta 8v ikäisestä uutena hankkimastamme vaunusta. Toki kun kyseessä oli vaihto taas ihan uuteen, niin vastaava karmea nousu on tapahtunut sitten myös välirahoissakin, joten eipä tässä nyt juuri asiasta riemuitsemaan kuitenkaan päässyt. Vaan niin tuo on käynyt meilläkin, muksut kun jäivät pois kyydistä, niin alkoi tuo matkailu taas maittaa ihan eri tavalla, vaikka yhä 2kpl noita karvajalkoja onkin. Se on vaan jotenkin niin paljon helpompaa kun ei tartte huolehtia niin monesta suusta ja tekemisen järjestelyistä, niin tulee helpommin otettua tuo koppi tuosta kyytiin mukaan ns. pitkälle viikonlopulle, reissuun jollaisia ei muksujen kanssa taidettu harrastaa käytännössä lainkaan.
« Vastaus #6 : 22.04.2025 kello on 12:37 »
Vaan niin tuo on käynyt meilläkin, muksut kun jäivät pois kyydistä, niin alkoi tuo matkailu taas maittaa ihan eri tavalla
Sama juttu täällä! Vaunusta autoon siirtyminen madalsi reissuun lähtemisen kynnystä entisestään. Auto ollut ajossa ympäri vuoden, lähes joka kuukausi on vähintään kerran tullut jossain reissussa käytyä. Viikonloppua varten ei paljon pakkaamista tarvitse ja kohteitahan riittää, ainakin itsellä on 200km säteellä vaikka kuinka paljon käymättömiä/tutkimattomia paikkoja. Ja mukavimmissa on käyty useammankin kerran.
« Vastaus #7 : 22.04.2025 kello on 19:28 »
Taisi olla ensimmäinen reissu rouvan kanssa kahdestaan koskaan, kun Kasnäsissä käytiin muutama viikko sitten. Tai tarkemmin ajatellen, vajaan 23 vuoden tauko siinä oli.
Lapset lähtevät edelleen mukaan kesälomareissulle. Toinen oli 9 kk ekalla Keski-Euroopan reissulla, toinen vähän yli 2 v. Matkailuautossa on edelleen puolensa muihin matkailutapoihin verrattuna. Pääsee paikkoihin, jotka olisivat hankalia julkisilla liikkua tai henkilöautolla/mp:llä majoittua. Ihan eri tavalla saa tavarat ja mukavuudet mukaansa. Ja onhan vaunussa rajoituksensa, joskin myös matkailuautossa, kun niitä toisiinsa vertaa.
« Vastaus #8 : 22.04.2025 kello on 20:40 »
Sama juttu täällä! Vaunusta autoon siirtyminen madalsi reissuun lähtemisen kynnystä entisestään. Auto ollut ajossa ympäri vuoden, lähes joka kuukausi on vähintään kerran tullut jossain reissussa käytyä. Viikonloppua varten ei paljon pakkaamista tarvitse ja kohteitahan riittää, ainakin itsellä on 200km säteellä vaikka kuinka paljon käymättömiä/tutkimattomia paikkoja. Ja mukavimmissa on käyty useammankin kerran.
Komppaan tätä minäkin. Paitsi että meiltä jäi tuo vaunuvaihe väliin kokonaan, kun löydettiin tämä jalo harrastus vasta kesällä -20. Kohta kolme vuotta on ollut eka oma auto. Meillä kun on lapset maailmalla ja ollaan luonnossa viihtyvää sorttia niin kompakti auto oli itsestään selvä valinta. Haluttiin mahdollisuus päästä vähän hankalampiinkin paikkoihin sekä kotimaan puskissa että muun Euroopan ahtaissa kylissä. Ensin mietittiin retkiautoa, mutta jouduin töteamaan, että minä olen aivan liian iso mahtuakseni niiden suihkuihin. Vähän isompi kulkupeli sitten hankittiin, ja se on käytössä ympäri vuoden ja pidetään niin lähtövalmiina kuin kulloinenkin vuodenaika mahdollistaa. Tämä on sikäli turha kommentti tähän keskesteluun, että vaunukokemusta ei yhtään ole. Oon kuitenkin harmitelllut, että eipä tullut hoksattua tätä reissaustapaa aikasemmin ja tullut hankittua tilavaa vaunua. Tarpeeksi isoon autoon kohtuu nuoreen autoon ei olisi meillä rahat millään riittäneet. Lapsikatraan kanssa vaunureissut olisi varmasti ollut hienoja, mutta ne jäi kokematta, harmi kyllä. Mutta nyt tähän elämäntilanteeseen ja omiin kiinnostuksen kohteisiin auto oli meille niin selvä valinta, että ei me vaunua hetkeäkään edes harkittu. Sitten jos lapsenlapset vähän isommaksi kasvettuaan tahtoo mukaan, on varmaan edessä vaunun vuokraaminen aina sillon tällöin. Meidän matkamökki kun ei todellakaan ole mikään perhemalli. Jos ei silloin ole vetokykyistä henkilöautoa, niin sitten koukku matkamökkiin ja matkailujunalla reissuun 
« Vastaus #9 : 22.04.2025 kello on 21:05 »
Olen yhtäjaksoisesti ollut vaunu/autokaravaanari, laskin juuri 47 vuoden ajan. Vaikka olen ollut hyvinkin aktiivinen kulkija sekä yhdistyksen jäsenenä osallistuen yhdistyksenä toimintaan se ei minusta yhtään viisaampaa/osaavaampaa karavaanarina kuin monet muut karavaanarit. Sama koskee minua autoilijana reppurielämästäni huolimatta. Mutta kokemusta ja kokemuksia on.
« Vastaus #10 : 23.04.2025 kello on 06:50 »
Olen yhtäjaksoisesti ollut vaunu/autokaravaanari, laskin juuri 47 vuoden ajan. Vaikka olen ollut hyvinkin aktiivinen kulkija sekä yhdistyksen jäsenenä osallistuen yhdistyksenä toimintaan se ei minusta yhtään viisaampaa/osaavaampaa karavaanarina kuin monet muut karavaanarit. Sama koskee minua autoilijana reppurielämästäni huolimatta. Mutta kokemusta ja kokemuksia on.
Kyllä se tekee. Asioista voi olla eri mieltäkin, mutta kokemus tuo osaamista ja kertyy se viisauskin, useimmille.
« Vastaus #11 : 23.04.2025 kello on 07:24 »
Viisaus ja kokemus käppyrä lienee huipussaan siinä 50-70 välillä. Sitten alkaa vähitellen taas laskea, kiihtyvällä käyrällä iän kertyessä. Kokemusta on mutta sitä ei vaan muista. Tietty joitain poikkeuksia on jotka johtavat valtioita vielä 80v iässä mutta moni ei tuossa iässä saa enää televisiota/tietokonetta ohjelmoitua jos uuden ostaa...
« Vastaus #12 : 23.04.2025 kello on 08:32 »
Jos viisautta ja kokemusta on, eikä yksilö osaa sitä soveltaa tarvittavalla hetkellä niistä kummastakaan ei ole hyötyä. Nopea oikea reaktiointi tarvitaan jotta noita pystyy hyödyntämään. Usein pohdiskelu vie tärkeän kärjen parhaalta ratkaisulta.
« Vastaus #13 : 23.04.2025 kello on 08:42 »
Usein pohdiskelu vie tärkeän kärjen parhaalta ratkaisulta.
Tässä kohtaa olen kyllä hiukka eri mieltä. Ei siitä täysin päättömästä erilaisten aivopierujenkaan perässä juoksemisessa mitään järkeä ole, vaan joku järki ja pohdintatuokio on aivan varmasti paikallaan juurikin sen parhaan ratkaisun löytämiseksi. Toki siellä toisessa ääripäässä on sitten ne jotka ei muuta teekkään kuin pähkii ja pohdiskelee, jolloin se koko juttu menee jo kokonaan ohi ja mitään saa koskaan aikaiseksi.
« Vastaus #14 : 23.04.2025 kello on 09:15 »
Tietty joitain poikkeuksia on jotka johtavat valtioita vielä 80v iässä mutta moni ei tuossa iässä saa enää televisiota/tietokonetta ohjelmoitua jos uuden ostaa...
Pyydä apua joltain...
|