
Ainakin ennen oli erikseen jaottimet ja haaroittimet. Suoraan matalavaimennuksen jaottimeen ei pitänyt kytkeä mitää loppupistettä, vaan haaroittimen kautta. Näissä on yleensä eri vaimennuksen omaavia haaroja tyyliin 10-30dB, koska yleensä kaapelipituudet vaihtelivat loppupisteille.
Esim. huoneistokohtaiset (asuntorakentamisess a) vaimennukset (rasia-kaapeli-haaroiti-kaapeli-rasia) piti olla luokkaa 40dB, jotta laitteet eivät heijastelisi takaisin (ainaki analogiaikaan).
Jos huoneistossa oli rinnakkasrasioita, piti niissäkin ekassa olla -14dB vaimennus, seuraavaan..
Idea oli riittävä vaimennus takaisin heijastuksille, ja samansuuruinen vaimennus lähimmille ja kauimmille pisteille - lähtöpäässä vahvistimesta väännettin voltteja lisää. Suunnitelmiin piti laskea komponenttikohtaise t arvot, yksikkö oli dBmV

Miten digiaikana?

