Karavaanarin keskustelut > Karavaanarin olohuone
Mitä mietit?
Aakku:
--- Lainaus käyttäjältä: megaman - 16.07.2025 kello on 23:35 ---Metsässä on oma äänikirjasto jo valmiiksi, se kertoo omaa tarinaansa. 😉
--- Lainaus päättyy ---
Joo, ei mitään kuulokkeita samoiluun...
Kysymys pitäisi kuulua "Kuuntelenko metsän ääniä samalla, kun kävelen metsässä".
Stara:
Kysymys on hieman eri asiasta, eli tästä;
”Voiko sanoa, että on lukenut kirjan, jos on kuunnellut sen? Teoksen kuunteleminen ja lukeminen ovat kaksi täysin erilaista kokemusta, mutta tätä mullistusta on alettu ymmärtää vasta nyt”
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000011260022.html
Aakku:
--- Lainaus käyttäjältä: Stara - 17.07.2025 kello on 08:32 ---Kysymys on hieman eri asiasta, eli tästä;
”Voiko sanoa, että on lukenut kirjan, jos on kuunnellut sen? Teoksen kuunteleminen ja lukeminen ovat kaksi täysin erilaista kokemusta, mutta tätä mullistusta on alettu ymmärtää vasta nyt”
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000011260022.html
--- Lainaus päättyy ---
Tätä tuli pohdittua jo aikaisemmin...
Minulle äänikirja ei sovi, koska silloin olen ulkopuolinen kirjan tuntemuksista. Ikäänkuin joku kertoisi mitä talon sisällä tapahtuu, mutta itse en pääse sisälle. Vain itse lukemalla kirjan sisältö muokkautuu tuntemuksiin pään sisällä ja jokainen tekstin henkilökin saa oman äänen mielessäni.
megaman:
Nuoruudessa jossain 70-luvulla radiosta tuli kuunnelmia, joku Kauko Helovirta ja kumppanit eläytyi. Ala-asteella jotain kuunneltiin. 😆
Aika pitkälle on niistä ajoista tultu.
reissu:
--- Lainaus käyttäjältä: Stara - 16.07.2025 kello on 21:08 ---Sanommeko, ”kuuntelen äänikirjaa, samalla kun kävelen metsässä”, vai sanommeko ”kävelen metsässä, samalla kun kuuntelen äänikirjaa”?
Siinäpä vasta pulma 🤔
--- Lainaus päättyy ---
Se ensimmäinen vaihtoehto. Jos hieman avoimemmin katsoo maailman muutoksia, niin siellä metsässäkin voi kuunnella äänikirjaa kun sinne on lähtenyt kävelemään, eikä istumaan kannonnokkaan filosofoimaan kirja kädessä. On ole kokeillut kumpaakaan, mikään ei estäisi kokeilla.
Jos kuitenkin ahdistaa maailman muuttuminen äänikirjojen suuntaan, niin metsän voi vaihtaa peruna- tai mansikkapelloksi, joissa ei juuri mieltä virittävää ajateltavaa pitkään riitä, kuin ehkä aloittelijalle. Siellä voi vaikka kunnella jotain, ehkä musiikin sijaan puhetta.
Teksti on yksi tapa koota taiteilijan ajatukset jonoon. Toinen tapa on ääni. Ihmiset ovat erilaisia vastaanottajia ja kokevat taiteilijan tuotoksen mieluusti omalla tavallaan, tai jättävät sivuun välittämättä mitä muut sanovat.
Onko kirjan teksti ja ajatus enää sama, jos sen kuuntelee? Onko elokuva enää sama ja kelvollinen, jos siitä tehdään vielä kaksi uutta versiota (Tuntematon sotilas)? Entä jollei ole lukenut sitä kirjana, olisiko se kirjana vielä huono kokemus kolmen elokuvaversion jälkeen?
No, itsellä on ilmaisia äänikirjoja tarjolla, kun lukeminen ei oikein enää suju, joten suhtautuminen ei ole enää niin jyrkkä erilaisiin ilmaisumuotoihin. Kuuntelussa on nyt Bisquitin "Taatamalliset säkeet", hauskaa sanoilla iloittelua.
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
[*] Edellinen sivu
Siirry pois tekstitilasta