”Jouduin” ostamaan vaimon veljeltä -93 Transitin alustalle rakennetun matkailuauton. Oli saanut sen vissiin maksuna jostain ja ajellut muutaman kerran parin vuoden aikana.
No, sukulaistahan on jeesattava. Oma historia tältä puolelta rajoittuu muutamaan reissuun vuokratulla autolla. Lähinnä oma harrastustoiminta on helpompaa tällaisella kulkuvälineellä. Ostin käytännössä näkemättä. Vaimon veljen mukaan auto oli teknisesti ok, juuri katsastettu ja kuiva. Markkinamies nääs
Kävin hakemassa auton. Neitsytmatka jäi kesken takajarrujen palaessa kiinni (rumpu). Jarrujärjestelmä osoittautui täysin ruosteen raiskaamaksi ja peräkin oli lähes öljytön. Muutaman sadan kilometrin matkalla takaosa oli muuttunut lähes mustaksi. Onneksi vain polttoainepumppu oli säädetty antamaan liikaa. ”Musta savu tarkoittaa LISÄÄ tehoa”.
Ihmettelin kotona, miksi pyöräteline on lähes irti. No varmaan siksi, että aikalailla koko takaosa (vessa ja keittiöpiste) olivat muovikelmun alla märkiä. Näyttäisi runkorakenne olevan märkää mujua ja styrox-mössöä.
miten tämä on mahdollista kuivassa autossa?
No, onneksi jälkimarkkinointi pelaa sukulaissuhteen avulla. Jo kaupanteon (sain halvalla) sovittiin, että hintaan sisältyy tarvittaessa vaihtomoottori ja -vaihdelaatikko asennettuna. Nyt lisättiin listaan perä ja uuden rungon rakentaminen ja vanerointi takaosaan ja muualle, jos kosteutta löytyy. Siitä kiva, että vaimon veljellä on lämmin huoltohalli, jossa saa talvehtia ja jossa korjata.
Tosin joudun itsekin siinä sitten osallistumaan tähän, kun muilta kiireiltä (rintamamiestalon remontointi ja muut harrastukset) kerkiää. Enpä ollut suunnitellut ryhtyväni karavaanariksi enkä varsinkaan ottamaan tällaista projektia tähän elämäntilanteeseen. Ja ihan kylmiltään. Mitään en tiedä tästä aiheesta. Kiitos jo etukäteen teille kaikille. Olen selannut foorumia ja tämä on täynnä tietoa, jota tulen tarvitsemaan.
Itse valitsin kuitenkin vaimoni. Ihan tyytyväinen olen siihen valintaan.
Muutama kuva projektista.
Sent from my iPhone using Tapatalk