Ja uudelleen rakentelemalla saa kaikista varmaan mieleisensä.
Harvempi siihen ryhtyy, mutta parantelemalla saa muutoksia..
Moottorimelussa aika olennainen ero liitty vuosimalliin (ja päästöluokkaan). Pietsosähköiset suuttimet, suorasuihku, commonrail-korkeapaineruiskutus ja täysin sähköisesti ohjattu syöttö sekä mahdollisesti kaksoisahtaminen ja/tai ahtimen säätyvät johdinsiivet muuttavat samalla moottorin luonteen. Samalla käyntiääni muuttuu kuten pakokaasun haju ja värikin..
Jos Ducaton vikoja tuosta 3-koppaisesta pitää löytää, niin muistaakseni Masi moitti 2011 mallin intekroidun etupää jousien "puutetta" - mutta kuten muillakin merkeillä asiat voi muuttua eri etuakselikantavuuks
illa (samalla ehkä rengastuskin) - taisi hällä olla 2tn etuakselimassalla. Ehtälailla mersujen etupäissä on eroja kuten Fordeissakin.
Minut on saanut (osaltaan) poissa Ducaton ohjaamoista, messukokemuksilla päivittelen; poljinergonomia. Pedaalit ärsyttävän keskellä autoa perinteiseen Fiat-tyyliin... se mikä ei myöskään ole korjaantunut on (kait uusimmissakin), ratin alla oleva säilytysboxin kupera kansi - pitkäsorkkaisena en saa ohjaamossa sopivaa asentoa kuin penkki ylhäällä, suht lähellä rattia - sääret kalahtaa/hieroo tuota boxia. Pedaalien yläpuolella vähän tilaa. Fordin pakuohjaamoon nähden on leveämpi ja raideleveyskin.
Parhaiten mulle istuu nykyinen 2-koppanen sprinsu (vailla peltejä integroidussa). Ratti säätyy pituussuuntaan hyvin ja penkki joka suuntaan. Väljin pelipaikka. Melusta ei voi sanoa eroja (hiljaisin kuitenki) kun nykyinen on ilman pakuoohjaamon peltejä..
Aika usein etuvetotekniikalla saadaan asuintilan lattia matalimmilleen. Ja sitten vielä AlKon rungon takapään toteuksella lisää eroja