Aihe: Retro-vaunun remontti aluillaan

uutena kalastusmuotona on tullut kokeiltua tuota Ismete-kalastusta. Jotain uutta on aina mielenkiintoista päästä kokeilemaan. 

Kauppamiehetköhän ne keksii wanhoille asioille uusia nimiä, jota vehkeet kävis kaupaks?   

Niin se vain kevät on vierähtänyt ja ollaan kesän kynnyksellä täällä Pohjoisessakin.  Retro oottelee vielä katoksessa tulevia reissuja.  Etukatosprojekti nytkähti eilen eteenpäin.  Laittelin katolle nuo Hiltin profiilit paikalleen.  Homma onnistui hyvin.  Pieni pelko oli reikien porauksen aikana, että sattuuko olemaan katon sisällä valaistuksen kaapeleita porattavan reiän kohdalla.  Ei ollut, kaikki valot toimii edelleen!
Putken kiinnitys profiilien päälle onnistui hyvin alumiinilatasta tekemilläni pannoilla.
Seuraavana hommana on tehdä sopivan mittaiset  putket vanhoista etuteltan putkista.  Se tietää "rälläköintiä" ja "hitsuuhommia", molemmat muuten meikäläisen suosikkihommia 
Katellaan sitten, kun katos on valmiina


Profiilien päälle voi laittaa vielä muutakin, jos tulee tarvetta








Profiilien kiinnitys katon läpi tukipalkkien kohdalta onnistui hyvin 6 mm:n kansiruuveilla

Etukatos Retroon on nyt valmiina.  Ei ole kaunis, mutta meidän tarpeisiin riittävän hyvä.  Ja kun otetaan huomioon se, että katos tehtiin kaikkinensa täysin kaatopaikalle muuten menevästä vanhasta etuteltasta.
Rakenne on tukeva ja yksinkertainen ja nopea pystyttää ja purkaa.  Ja toisaalta, eihän tuollaiseen 36 vuotta vanhaan vaunuun kehtaisi uutta katosta laittaakaan








Naruja varten on etunurkissa kiinnitystapit, mutta naruja ei välttämättä tarvitse, ainakaan tyynellä säällä.


Kankaan kiinnittäminen tukiputkiin vaati "luovaa ajattelua".  Ratkaisuksi mietittiin ensin kaksipuolista tarranauhaa, mutta sen ompeleminen ompelukoneella arvelutti ja olisihan ne tarranauhat joutunut hankkimaan
Tarpeeksi kauan kun kateltiin nurkkia, niin sitten löytyi vanha sidontaliina, josta katkoimme sopivan mittaiset pätkät.  Rouva ompeli liinan pätkät kankaaseen.  Ratkaisu osoittautui aivan toimivaksi.





Sivuputkien tukeminen vaunun kylkeä vasten mietitytti myös.  Piti löytää sellainen yksinkertainen ratkaisu, joka pitää putken vaunun seinää vasten, mutta ei paina jälkiä vaunun ohueen alumiinipintaan.  Ensin mietimme teflonia, mutta sitten käteen osui kuvan mukaista materiaalia.  Tuo on jonkinlaista solumuovia, käytetään yleisesti pakkauksissa suojaamaan rikkoontuvia esineitä.  Porasin upotusporalla hieman kaltevaan asentoon upotuksen, jonka pohjalle liimasin Evostikilla sopivan kokoisen korialuslaatan, jotta putki ei painaudu liian syvälle upotukseen.  Materiaali joustaa sopivasti, eikä putki rasita seinää liikaa. Nämä osat laitetaan putkien päihin katoksen kasausvaiheessa.  Näissä sivuputkissa on pituuden säätömahdollisuus, jolloin kangas saadaan pingotettua mahdollisimman tiukalle.
Myös pystyputkissa on korkeuden säätömahdollisuus, jos maasto vaatii sitä.





Kangas ja vaakaputket mahtuvat hyvin putkeen.  Pystyputkissa on yksi irroitettava jatko, jolloin ne mahtuvat esim. vaunuun sängyn alle tai maasturin perälle.

No mut hei! Tuohan on käytännöllinen ja piristävä poikkeus normikatoksiin verrattuna. Hienoa, että on oma-aloitteellisuutta väsätä omia versioita vaunuiluun liittyen. 

Niin se vain on, että vanhojen kamppeitten kanssa "altistuu" laitteiden toimintahäiriöille, mutta se pitää hyväksyä.  Retron Truma-lämmitin on juonitellut aika ajoin.  Liekin syttyminen on ollut aina varma, mutta liekin palaminen on sitten ollutkin epävarmaa.  Viime kesänä asia parani, kun käytin avainta liekinvarmistimen kiristysmutterilla.  Liekki palaa nyt sattumanvaraisesti, välillä tunnin, välillä puolituntia jne.  Ajattelin nyt paneutua enemmän vaivaan ja irroitin samaisen osan ja irroitin myös magneettiventtiilin .  Ajattelin käyttää eräällä asiaa enemmän osaavalla näytillä, josko löytyy selitys liekin epävakaalle palamiselle.
Kellä vain on kokemusperäistä tietoa ko. aiheesta, niin kommentoikaa


Taas tuli todettua, että laitteiden asennuksessa pitäisi aina ottaa huomioon asennuksen mahdollisimman helppo  purkaminen tarvittaessa.


Tälle ei "paljain käsin" mahda mitään, mutta olen ymmärtänyt, että voidaan testata jollain tavalla.


En tunne tämän sielunelämää, miten vartioi liekkiä, mutta kaipa se sitä tekee

"Ei päivää, ettei jotain uutta"
Näin voin nyt todeta tuon lämmittimen suhteen.  Kävin erään kaasuasiantuntijan luona, jonka kanssa mitattiin tuo magneettiventtiili ja demonstroitiin myös "liekinvalvontalaitt een" toiminta eli puhutaan myös liekinvarmistimesta .  Omani ei ollut mukana, mutta testattiin kaverin omia liekinvarmistimia.
Nyt tulee minullekin aivan uutta tietoa tällaisen lämmittimen toiminnasta, jonka minulle ystävällisesti neuvoi kyseinen kaveri ja lisäksi sain "puhelinneuvontaa" toiselta lämmittimiin perehtyneeltä kaverilta.
Elikkäs, kun sytytyksessä painetaan sormella nappia alas ja annetaan sytytyskipinä, nappi pitää magneettiventtiiliä auki ja kaasu pääsee virtaamaan palokammioon. Palokammiossa on tämän liekinvarmistimen toinen metallinen pää, joka kuumenee.  Toinen pää on magneettiventtiiliä vasten. Palokammiossa kuumentunut metalli aiheuttaa erittäin pienen jännite-eron, joka ilmenee liekinvarmistimen magneettiventtiiliä vasten olevassa päässä noin 25-30 mV:n jännitteenä.  Tämä erittäin pieni jännite saa aikaan magneettisuuden venttiiliin.  Tämän magneetin voimalla magneettiventtiili pysyykin auki  ja venttiilin auki pitäminen napin avulla voidaan lopettaa.  Jos liekki sammuu jostain syystä, palokammiossa oleva metallinen liekinvarmistimen pää jäähtyy ja samalla katoaa magneettisuutta yllä pitävä jännite.  Magneettiventtiili sulkeutuu, näin tämä toimii.  Tämänkin asian sain oppia vielä vanhoilla päivilläni.   Mukava vain, että vielä on asioita, jotka tulee vastaan, joissa saa hieroskella aivonystyröitään. 
Oma liekinvarmistin oli kiinnitetty palopesän runkoon niin, että en saanut irroitettua sitä, joten jouduin testaamaan sen toiminnan eri tavalla.  Laittelin magneettiventtilin paikalleen ja myös liekinvarmistimen kiersin sormitiukkuuteen.  Sytytin liekin normaaliin tapaan ja annoin liekin lämmittää anturia palopesässä.  Kun magneettiventtiili alkoi pysymään auki, löysäsin hieman kiristysmutteria, joka painaa liekinvarmistimen magneettiventtiliä vasten. Liekki sammui.  Uusi kokeilu.  Näin testasin liekinvarmistimen toiminnan.   Lopulta kiristin mutterin "normitiukkaan" avaimella.  Tulin siihen johtopäätökseen, että magneettiventtiilin ja liekinvarmistimen välinen mekaaninen yhteys pitää olla hyvä, jotta pieni jännite saa magnetoitua magneettiventtiilin .  Jos on löysä kiristys tai jotain epätarkkuutta liitospinnassa, ei tuota magnetointia pääse luotettavasti tapahtumaan.
Nyt lämmitin on koekäytössä minimiasetuksella ja näyttäisi hyvin pelaavan, ainakin kolme tuntia on toiminut hyvin, saa sitten nähdä, tuleeko lämmittimeen uusia "kujeita"
Alan asiantuntijat, älkööt pahastuko selostuksestani ja innostuksestani asiaa kohtaan, ( johtuu varmaankin ainakin osittain työelämän ajoilta, jolloin selvitin työkseni lähinnä hitsaustekniikkaan liittyviä asioita, ongelmia,haasteita)
Ajattelen vain, että saattaapi asia kiinnostaa jotain, joka on joutunut samantyyppisten ongelmien kanssa painimaan.
Toki kaasulaitteidenkin kanssa puuhastellessa pitää aina muistaa, mitä on turvallista tehdä itse ja mitä pitää jättää alan ammattilaisten tehtäväksi.

Terve, löytyikö Kärkkäiseltä mitään?
Oltiin tauolla ennen raveja teistä pari kolme autoa tankkauspaikalle päin. Valkoinen mb.