Aihe: Huijauspuhelut

  Asia joka ei mulle varsinaisesti kuulu. Mutta minusta tuntuu että kaikki kaupalliset puhelut ei ole huijauspuheluita ja kaikki huijauspuhelut ei ole kaupallisia puheluita.

Jos joku kauppias soittaa, se tarjoaa yleensä jotain, jota et tarvitse.
On se ainakin huijausyritys.
Pahimpia ovat kaikenmaailman peltikattokauppiaat, jotka ei kuulu Suoramarkkinointili ittoon, eivät ole kuulleetkaan mistään markkinointikiellos ta.

Minä taas vastaan, vastaamattomiin soitan takaisin kotimaisiin minulle tuntemattomista numeroista tulleisiin puheluihin.
  Lähes joka vuosi soittaa joku tuttu/tutun tuttu, jonka nimeä ei puhelimeni tiedä.

Älä sitten ylläty, jos puhelu menee vaikka Valtioneuvoston kansliaan, nykyään kun väärentävät numeronkin.
Yleensä, jos jollain on asiaa, hän osaa kertoa sen vastaajaan.

Onpas minullakin salainen numero.

Yleensä, jos jollain on asiaa, hän osaa kertoa sen vastaajaan.

Minä en yleensä koneille puhu. Laitan txt:n monesti perään mutta toisinaan ei pysty kun on liikenteessä. Toiset vastaa/soittaa takaisin ja toiset on jästipäitä eikä reagoi niihinkään. Osa menee tosi iäkkäille ja niihin vastaa joku lapsi sitten viiveellä.

Jos joku kauppias soittaa, se tarjoaa yleensä jotain, jota et tarvitse.
On se ainakin huijausyritys.

  Nykyinen hyvinvointihan perustuu siihen että ihmisille myydään tavaraa joita he eivät tienneet tarvitsevansa, se on markkinoinnin tehtävä.
  Muistaakseni kun isäni kertoi oikeasta lamasta, silloin 1920-30 vaihteessa, silloin ei kaupattu turhaa tavaraa?
  Minua oikeastaan säälittää nämä soittajat, kun eivät ole saaneet oikeita töitä, en tarkoituksella ole epäkohtelias.
  Miniä joskus joutui tekemään suoramarkkinointia, kunnes pääsi töihin.

  Nykyinen hyvinvointihan perustuu siihen että ihmisille myydään tavaraa joita he eivät tienneet tarvitsevansa, se on markkinoinnin tehtävä.
  Muistaakseni kun isäni kertoi oikeasta lamasta, silloin 1920-30 vaihteessa, silloin ei kaupattu turhaa tavaraa?
  Minua oikeastaan säälittää nämä soittajat, kun eivät ole saaneet oikeita töitä, en tarkoituksella ole epäkohtelias.
  Miniä joskus joutui tekemään suoramarkkinointia, kunnes pääsi töihin.

"Oikeita töitä" - se on poistuvan sukupolven vitsaus 

Yksi edesmennyt 20-luvulla syntynyt sukulainen (torppari/pientilallinen/metsuri) käytti paljonkin tätä termiä. Alkutalvesta kun kinkku oli syöty piti hänen aikaan talon joka poikapenikka lähteä isännän mukaan mettään puuntekoon. Työ mitattiin moteissa kouluikäisenä jo piti neljään päästä päivässä - noo, miten päivä laskettiin ja mikä motti kiintoa/pinoa miten tehtyä.. jokaiselle jäi ihan oma kuva tekemisestä; oliko pelkkää kaatamamista vai myös  ajamista,  korjuuta, pinoamista, oksimista, kuorimista.. vähän vaihteli kertomus asia yhteydestä ja vuodesta. Rankkaa ja kurjaa tekemistä varmasti..

Arvuutteli usein meidän pojilta; "montakos mottia teet päivässä? Minun piti .." Ei auttanut selittelyt kun oli vain niitä oikeita töitä 

Tämäpä ei sitten koskaan ymmärtänyt, että "toimistossa istumista" voi työksi kutsua, kieltämättä ei ymmärtänyt viimeistä 20 vuottakaan miten yhteiskunta toimii nykypäivänä, "miten raha pyörii"..