Onhan tää eräänlainen henkireikä.saa purkaa tuntojaan ja toisaalta myös hankkia tuntoja.
Muistan joskus parikyt vuotta takasi ,oli siinä -90 luvun alkua,kun parina kolmenakin kesänä kävin ahkeraan Kurussa kirkas-soljosella narraamassa sinne istutettuja kirjovonkaleita. Joskus otti ,joskus ei ,mutta 1 kerran ,tais olla peräti vielä lauantai-ilta kun oli jo hiukan syksyäkin ilmassa hämärä hiipi usvan muodossa rannalle ,eikä järvellä ollu muita kuin minä yksin ,niin ainakin luulin....niin yhtäkkiä siinä rannalla mietteissäni istuskellen ja silloin vielä paperossiakin poltellen tuijotin pitkälle järven selällä keikkuvia isoja vesikohoja kun yhtäkkiä joku sanoi takanani ,morjesta.
Käänsin päätäni nähdäkseni tulijan ja huomasin hänen olevan nuorenpuoleinen kaveri ,ehkä kolmissakymmenissä.
Vastasin ,morjesta vaan,melkein säikähdin kun luulin olevani yksin.
No juu anteeks vaa ,ko tulin niin hiljaa ,eikä nuo puusteekkään pahemmin kolise kun makaavat pehmoisessa suossa.
Pidemmittä pueitta kaveri kävi kykkysillensä viereiselle mättäälle ja alkoi kertomaan tarinaansa.Paljo mitään en siitä muista ,mutta semmottia vaikeita asioita hän purki ,jotka oli painanu hänen sydäntään jo pidemmän aikaa.
Tarinaa riitti ja aika kului sitä kuunnellessa joutuin ,kun kalakaan ei syönyt.
Pari tuntia siinä taisi mennä kun kaveri vihdoin päätti tarinaansa ja minä en ollut sanonut mitään muuta väliin kuin ,kyllä tai ei ja jossain kohtaa ehkä tai juu.
Keverin tehdessä lähtöä toivotin hälle onnea matkaan ja hän puolestaan sanoi ,että huomasin heti ,että sdä oot kuule semmonen mies ,että sulle voin kertoa kaikki mikä mua painaa,oikeen tuhannesti kiitoksia ku jaksoit kuunnella tota mun vuodatustani,mutta ku ei oikeen tutuille voi näistä asioista puhua.Vieraalle vaan jotenki helpompi ,vaikkes sä kyllä yhtään vieraalta tunnu ja hyvää syksyä sullekki .
Kaveri lähti yhtä hiljaa kuin oli tullukki ja minä jäin vielä miettimään siinä melkein jo pimeässä ,mitä olin kuullut.
Todennäköisesti kaveri oli pitkän aikaa kantanut niitä asioita sisällänsä ja oli varmasti suuri helpotus kun oli joku
joka jaksoi ihan vaan kuunnella.
Joskus jälkeenpäin olen vieläkin ajatuksissa palannut siihen iltaan jayrittänyt palauttaa mieleen ,mitä kaikkea hän kertoi,mutta en vaan jaksa muistaa.
