Aikanaan olin Suomen armejassa, pääsin pois korpraalina, kaverit, ne palvelus haukkui nipoksi, alikessut ja salmijakki pellet kettuili muuten vaan, vääpeli sanoin viimmeisellä käsky jaolla; teistä ei saa sotilasta vaikka puolukoissa keittäisi. No sain passi ja meni syksyllä merkonooniksi opiskelemaa, 5 päivässä huomasin ettei minusta ollut hymyilemää salkku kädessä ja puhumaan p....a.
Pidin pienen juttu tuokion isän kanssa ja kysäisin jospa lähtisin katsomaa onko ne vääpelin kehumat miehet jotka ei simputuksesta välitä oikeasti niin kovia poikia.
Isä sanoi mieti useamman kerran mitä teet. No miettiikö nuori mies voimiensa tunnnossa, no ei.
Sitten mentiin, siinä koulussa ei kysytty kiinnostaako, eikä kerrottu minne simputuksesta voi vinkua.
No aikanaa oltiin muka valmiita isojen Miesten hommiin.
Oltiin vedety odotus ajan 500 jalasta pudotus harjoituksia vajaa viikko kun Mon Amie ilmoitti että päästään tosi toimiin.
Eikun pakkaus selkään ja koneeseen. Laskeuduttiin sitten aikanaan. Katseltiin aseet tanassa kun punasen ristin porukka kantoi pahvi lootia ulos naapuri koneesta ja perässä laskeutuneesta koneesta kolisi ulos puskukone.
Riviin järjestys ja ilmoitus yömarssista täysillä pakkauksilla alkaa heti, kello oli kaksi iltapäivällä. No eikun saapasta toisen eteen, pikkuhiljaa alkoi kuulua jonosta viestiä,diaree vaivaa maata, koleraa syyksi epäilivät.
Kello kolme aamulla loppui marssi ja käsky alkaa tehdä aamupalaa. Aamupalaa kun nautittiin alkoi paikalle tulla kuorma-autoja kyydissä säkkejä. Puskukoneet tuli kello kahdeksan, alkoivat tehdä kolme metriä syvää ja reipaan kaksi metriä leveään uraa maahan.
Ja me rupesimme kantamaan säkkejä uraan. Ei ollut vaikea päätellä mitä säkeissä oli.
Seuraavan päivänä siirryttiin 10 km nälänhätä leirin eteläpuolelle ja tuli käsky pysäyttää kaiki etelään menevät
vaikka väkivaltaa käyttäen. Kyllä siinä savolaispoika mietti mihin on lähtenyt.
Monesti on miettinyt näitä asioita ja ajatellut tippa silmässä. Ihmiset pyrki hengen hädässä kotikyläänsä lapsen kuollut ruumis selässä ja me löimme stopin menolle, ruumis pois hautausta varten ja äiti väkisin takaisin leiriin.
Ja tänä päivänä kun miettii eurooppalaisten käyttäytymistä, niin tulee mieleen, oli ne naiset oikeasti kovilla ja kovia.
