Kirjoittaja
Aihe: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia. (Luettu 108438 kertaa)
« Vastaus #181 : 26.04.2021 kello on 22:35 »
Palataanpa taas historian havinaan. Miten alkoi ja millä minun leirintämatkailuni? 60-luvun puolessavälissä menin töihin työnantajalle, jota sitten palvelin lähes 40 vuotta. Työni oli alussa yleensä aina reissutyötä, jota tehtiin kotipaikkakunnalla ja myös ympäri Suomea. En tiedä kuinka yleistä oli, että kun sai matkapäiviltä päivärahaa, niin siitä piti maksaa myös yöpyminen. Mutta tällä työnantajalla ainakin oli. Niinpä piti aina löytää edullisia yöpaikkoja. Niitähän olivat leirintäalueet lämpimänä aikana. Osittain olimme mökeissä ja joitakin öitä tuli nukuttua yhtiön auton lattialla. Eräällä reissulla "törmäsimme" teltan valmistaja A.Hupliin. Hän valmisti murtoharjatelttoja. (En laita suoraan kopiota nettikuvasta tekijänoikeuden takia). Tässä blogissa http://timoninreissut.blogspot.com/2013/06/43-kokko-treffen.html kolmannessa kuvassa on sellainen. Useat, kuten minäkin, ostivat näitä silloin. Minä ostin siihen vielä saman kokoisen katetun eteisen. Näissä sitten asuimme leirintäalueilla, jos ei oltu mökeissä, kesä tai kaksi. Työnantajalla muuttui päivärahakäytäntö ja aloimme yöpyä hotelleissa, koska se maksettiin laskua vastaan erikseen. Näin se alkoi. Ja leirintäalueet ovat edelleen tuttuja yöpaikkoja, ainakin välillä. Kalusto on toki hieman muuttunut.
« Vastaus #182 : 27.04.2021 kello on 07:12 »
^Samannäköinen meilläkin oli käytössä, paitsi "harjahirsi"on siinä sisällä, se on edelleen tuolla romuvarastossa. Vuonna -69 lainasin sen veljeltäni, pari vuotta myöhemmin ostin sen. "Puskatelttailua" tuon naisen kanssa, joka edelleen asuu meillä,enimmäkseen harrasrettiin. Huonona teltailijana hän sitten myöhemmin sijoittikin perintörahansa vaunuun. Minä telttailen edelleenkin uudemmalla teltalla.
« Vastaus #183 : 15.05.2021 kello on 21:52 »
Sitten alkoi tulla perhettä, niin piti suurentaa telttaa. Seuraavaa kutsuttiin silloin "huvilateltaksi". Ei siinä kuitenkaan ollut kuin erillinen n.2x2metriä makuuosasto, karvan verran isompi oleskelutila ja lähes saman kokoinen etukatos.
Sitä seuraava sitten likin pohjaltaan pienempi mutta huomattavasti mukavampi ja nopeampi pystyttää. El telttaperävaunu Combi Camp 2000. Eikä tarvinnut kovin tarkka olla maastostakaan, kun moemmat osat, makuuosa ja oleskelutila, olivat vanerin päällä irti maasta. Makuuosa pyörin päällä ja oleskelu n. 10 senttisen kehikon päällä. Ja vaunu päällähän olisi voinut ajon aikana kuljettaa tavaraa, vaikka polkupyöriä tai vastaavaa.
Tähän telttaperävaunuun liittyy pieni yksityiskohta liittyen veturiin. Minulla oli silloin kuplavolkkari. Siihen en saanut Kuopiosta koukkua. Jouduin sen hakemaan Joensuusta. Sehän oli verraten iso "laitos", kun se tukeutui taka-akseliin saakka. Pystysuuntaiset tuet tulivat puskurin tukirautoihin. Sitten se vielä piti katsastaa. Kun minulla oli talvikäyttöä varten pohjan suojapelti, niin tulinkatsurilta kysyneeksi, että saako koukun poistaa talvisuojaa varten. Siihen tuli jyrkkä kielto. Kun se on kerran katsastettu, niin sitä ei saa poistaa. Minä kuitenkin poistin, kun pidin lämpöä talvella tärkeänä enkä tarvinnut silloin koukkua. Taitaa rikos olla jo vanhentunut.
Viimeinen pisara telttailua kohtaan koettiin Punkaharjulla. Olimme lähteneet lomareissulle kokemaan ja näkemään kauniita maisemia kauniilla ilmalla. Mutta Punkaharjun leirintäalueella iski kova ukonilma. Vettä tuli sellaisella voimalla, että sitä triiskui telttakankaan läpi. Niinpä levitimme teltan katolle muovin. Ja kun ukonilmaan yleensä kuuluu kova tuuli, niin vaimon kanssa pidimme muovin päistä kiinni, ettei tuuli vie sitä. Samaala katsekin silmäkulmasta niitä muutamia matkailuvaunuja, joissa väki istui sisällä nauttien juomia ja ruokia myräkästä väliitämättä. Silloin jokin naksahti, että tuollainen pitää saada. Niinpä loman jälkeen alkoi tutkinta minkälaisia vaunuja ja missä voisi löytyä. Ja löytyihän sellainen aikanaan. Se historia onkin jo kerrottu aiemmin. Ensimmäinen vaunuhan oli Adria 305.
« Vastaus #184 : 13.06.2021 kello on 23:03 »
Onhan mulla ollut pari koneella käyvää kaksipyöräistäkin. Ensimmäinen niistä oli satapiikki Peugeot. Ja toinen PiaggioX9 Amalfi, 180 kuutiota. Kumpikin oli skootterimallia. Pari pientä sattumaa kummankin osalta.
Olin lähdössä kotoa kohti kaupunkia. Tie oli paikallistie, joka on etuajo-oikeutettu. Lähestyessäni erästä risteystä, näin jo etäältä, että kärkikolmion takaa oli tulossa kuorma-auto. Kun tulin lähemmäksi risteystä, niin auto lähti hitaasti liikkeelle. Kuski katsoi minua ja nauroi sekä pysäytti autonsa eteeni. Ei siinä mitään vaaraa ollut, mutta kaikenlaisia k***päitä sitä liikenteesä onkin. Kun olin pysähtynyt, niin sitten hän jatkoi matkaansa naureskellen.
Toinen tapaus tapahtui Piaggiolla. Olin ajamassa moottoritiellä. Vastaan oli tulossa poliisiauto. Huomasin, että se hiljensi jo ennen kuin olimme kohdakkain. Lopulta se pysähtyikin ja kuljettaja astui ulos. Minusta näytti, että hän taisi kiikaroida perääni. Peilistä havaitsin, että auto poistui eteen päin. Oletukseni on, että he, polliisit, luulivat ajavani mopolla moottoritietä. Nimittäin kauempaa katsottuna oletan, että minun koon suhde Piaggion kokoon on suunnilleen sama kuin jonkun 15-vuotiaan kollin koon suhde moposkootterin kokoon. Todennäköisesti toteamallani kiikarikatselulla hän näki rekisterikilvestä, että moottiritiellä olikin "oikea moottoripyörä", vaikkakin skootterimallinen, eikä aiheuta toimenpiteitä.
« Vastaus #185 : 19.11.2021 kello on 17:58 »
Tutkiskelin kaapissa olevia laukkuja, niin löysin "matkamuiston" vuodelta -13. Bolognan poliisiasemalla tekemäni varkausilmoitus. Tarkemmat tiedot löytynevät ko. matkakertomuksesta.
« Vastaus #186 : 19.11.2021 kello on 18:04 »
Tutkiskelin kaapissa olevia laukkuja, niin löysin "matkamuiston" vuodelta -13. Bolognan poliisiasemalla tekemäni varkausilmoitus. Tarkemmat tiedot löytynevät ko. matkakertomuksesta.
(Kuva piiloitettu, klikkaa tätä niin näet kuvan.)
Oliko kaikki kortit jätetty autoon...?
« Vastaus #187 : 19.11.2021 kello on 18:44 »
Oliko kaikki kortit jätetty autoon...?
Minun kortit, ajokorttia myöten, olivat "mahalaukussa", jonka varas vei. Me olimme autossa kun ryöstö tapahtui.
« Vastaus #188 : 19.11.2021 kello on 18:47 »
Minun kortit, ajokorttia myöten, olivat "mahalaukussa", jonka varas vei. Me olimme autossa kun ryöstö tapahtui.
Oho... Oliko väkivaltaakin?
« Vastaus #189 : 19.11.2021 kello on 18:51 »
Ainoa väkivalta oli integroidun auton ohjaamon sivuikkunan hajottaminen kivellä.
« Vastaus #190 : 19.11.2021 kello on 19:06 »
« Vastaus #191 : 14.02.2022 kello on 20:23 »
Luulin jo, että tapahtumani tältä saralta olivat jo loppuneet. Mutta aina välillä tulee jotain mieleen. Viime yönä sitten välähti liikennekilpailut, joita pidettiin -60 ja -70-luvuilla. Ensin alkuun "Jonneille" tietoisku, mistä on kysymys. Liikennekilpailussa kilpaillaan oikein ajamisessa ja liikennesääntöjen tuntemuksesta. Kilpailu ajetaan reitillä, jonka varrella on tarkkailupisteitä ja tehtävä rasteja. Tarkkaillaan kaikenlaista lain mukaista ajoa, kaista-ajoa, kääntymistä, pysähtymistä ym. Rasteilla kysytään lakiin liittyvää tietoa. Näistä saa pisteitä ja eniten pisteitä saanut voittaa. Erikoisimpia tarkkailukohteita on ollut halko kadulla. Sai pisteen jos älysi käydä poistamassa sen. Toinen oli entiseltä Eltsun Unionilta Ruskeasuolle vievän tien nopeusrajoitus 30km/h. Sitä ei mitattu vain yhdestä kohdasta. Vaan koko matkalta otettiin aika, jos jos se oli liian pieni, niin sai virhepisteitä. Tähän sortui tässä kilpailussa voittaja. Hän jälkeen päin kertoi minulle, että huomasi hetken ajaneensa liian kovaa. Mutta ei huomannutkaan ajaa jonkun matkaa alle nopeusrajoituksen, että se olisi tasannut kokonaisajan. En muista, moneenko kilpailuun osallistuin, mutta kaksi niistä on jäänyt mieleeni. Helsingissä kahden suurehkon firman autokerhot järjestivät vuosittain vuoron perään kilpailut. Näissä kilpailuissa yksi kilpailijapari oli aina palkintosijoilla. Minä kysyin erästä työkaveriani mukaani. Hän sanoi, että voi tulla istumaan autoon ja katselemaan. Aikanaan kun tuli selvitys kilpailusta ja palkintojen jako, niin saimme kuulla yllättävää. Kilpailun johto ilmoitti tulleen sellainen yllätys, että pääpalkinto on päätetty jakaa uudella tavalla. Pääpalkinto oli neljä h-auton rengasta omaan autoon. Mutta palkinto jaetaankin kahdelle ensimmäiselle, kummallekin kaksi rengasta. Olin nimittäin päässyt sekoittamaan yleensä ollutta voittajajärjestystä olemalla kipailun kakkonen ollessani ensikertalainen heidän järjestämässään kisassa. Toinen kisa, joka on jäänyt mieleeni, tapahtui nykyisellä kotipaikallani. Siinä mieleen jäänyt erikoisuus oli, että reitti oli laitettu pätkälle kevyenliikenteen väylää. Se olisi pitänyt ymmärtää kiertää ajoväyliä pitkin. Siitä minä vähän protestoinkin, kun olin vasta hiljan muuttanut paikkakunnalle. Toinen, mikä jäi mieleeni oli kysymys, jossa annettiin vastaukseksi neljä vaihtoehtoa. Niistä saattoi olla neljä oikein, neljä väärin tai mikä tahansa yhdistelmä siltä väliltä. Minä vastasin, että kaikki väärin. Aikanaan sitten tuli selitys- ja palkintojenjakoilta . Silloin selvisi, että vaihtoehdoista kaksi oli oikein ja kaksi väärin. Omasta paperistani näin, että rastihenkilöt eivät olleet tulkinneet oikein vastaustani, sillä en saanut siitä yhtään pistettä. Tuosta kevyenliikenteen väylästä saamani virhepiste oli minun mokani. Mutta rastihenkilöiden oikea tulkinta minun vastauksestani olisi nostanut minut kakkossijalta voittajaksi. Ai että minua harmitti. Ykköspalkintoa en muista, mutta minä sain mustan collegepaidan, jonka rinNassa luki "ELÄ HÖTKYILE". Ps. Teen tästä oman otsikkoaiheen, missä voidaan käydä muidenkin kokemuksia liikennekilpailuist a. https://karavaanari.org/index.php/topic,27013.0/topicseen.htmlE: Lisäsin linkin
« Viimeksi muokattu: 14.02.2022 kello on 22:39 »
« Vastaus #192 : 17.07.2022 kello on 21:41 »
Alkaa tämä "pajazzo" olla tyhjennetty. Mutta silloin tällöin tulee mieleen jotakin. Esim. tänään kotiin ajellessani huomasin, että näinä aikoina tulee 60 vuotta siitä kun sain ajokortin taskuuni. Ei, älkää onnitelko, syntymäpäivä oli jo keväällä. Mutta miksi ajokortti vasta nyt? Piti ensin tienata autokoulurahat. Isä ei suostunut opettamaan eikä myöskään rahoittamaan koulua. Siksi ensin kesätöissä piti tienata rahat sitä varten. Olinkin sinä kesänä oikein sopivassa hommassa tulevaa autoilu-uraa ajatellen. Olin VR:n ovelta ovelle auton apumiehenä. Ei tosin kirjaimellisesti ihan tässä mielessä: Käymästäni ajokokeesta olen kertonut jo aiemmin.
« Vastaus #193 : 16.08.2023 kello on 12:28 »
Tämmöistäkin on käytetty -90 luvulla.
« Vastaus #194 : 16.08.2023 kello on 12:55 »
|