Tämän aihe alkaa olla tyhjennetty mun päästä. Mutta välillä saattaa tulla ulkopuolisia virikkeitä, jotka muistuttavat minua tapahtuneesta. Sellainen tuli eilen, kum kuuntelin Radio-Suomen lauantaitalkoita. Aiheena oli kun auto jätti maantien varteen. Siitä tuli mieleen pari tapausta, joita en muista kirjanneeni tänne.
Toinen niistä tapahtui, kun olimme palaamassa Italian reissulta Rellu 18:lla vaunu perässä. Olimme tulleet laivalla Turkuun. Jossakin kohtaa Tampereen ja Juväskylän välillä huomasin laturin varoitusvalosta, että lataus oli hävinnyt. Optimistisena ajatteli, että kai me kuitenkin pääsemme kotiin saakka. Emme päässeet. Akku hiipui Jyväskylässä Haapaniemen tien risteyksessä. En muista, olimmeko siinä yötä kun tämä haveri tapahtui vai sainko hinurin viemään meidät pois autosähkökorjaamon pihaan. Oli kummin tahansa, niin sen verran hyvä tuuri kävi, että saimme auton heti työn alle. Eihän siellä ollut tarvittavaa varaosaa niinkin harvinaiseen autoon. Mutta he rakensivat sen diodeista ja siten pääsimme auton starttauksen jälkeen lähtemään kotiin. Näin muistelen tapahtuneen.
Jälkeenpäin mietin, että olisikohan akku riittänyt kotiin saakka, jos en olisi pitänyt valoja päällä? Olihan kirkas ja valoisa kesäinen ilta.
Edellä kerrottu oli siitä mukava, että se tapahtui paluumatkan loppuosalla. Toinen tapaus tapahtui jo ennen kuin olimme päässeet edes matkan ensimmäiseen yöpaikkaan. Olimme menossa jonnekin Lounais-Suomeen ilmeisesti johonkin koiranäyttelyyn aluksi. Jossain Tampereen jälkeen alkoi kuulua ikävää ääntä. Loimaan kohdalla, olikohan Mellilä, alkoi tapahtua sellaista, että piti pysähtyä miettimään tapahtumaa. Tarkkaa oireilua en muista, mutta johtopäätös oli, että vaihdelaatikossa on vikaa ja oli pakko jäädä siihen paikkaan. Sen verran kuitenkin sain yhdistelmää liikkumaan, että sain sen peruutettua peltoliittymään pois maantieltä. Ilta oli sen verran pitkällä, että vaikka näin maatalon vähän matkan päässä, niin en lähtenyt hakemaan apua sieltä. Yön mittaan oli aika monta kanssa-autoilijaa, jotka "halusivat tervehtiä". Aamulla sitten kävelin sinne taloon kysymään, voisvatko he soittaa hinurin. Laittoivat minun soittamaan ja kertomaan, mitä tarvitsen. Mutta kun tuli puheeksi, missä olen, niin piti talon väen antaa selittää paikka. Niinpä yhdistelmä hinattiin Loimaalle, johon se jäi korjattavaksi. Sieltä ajoimme sitten komiasti taxilla kotiin, koska en voinut muuta ajatella, kun vaunusta piti ottaa jonkun verran tavaraa ja koira(t) mukaan. Sen hinta sopi vakuutuksen korvausmäärään. Mutta sitten kun lähdin noutamaan yhdistelmää, ei enää junalipun hinta sopinut, vaikka virkailija sanoi sen kuuluvan vakuutukseen. Ei ilmeisesti katsonut, mitä oli jo korvattu.