rekisteriseloste

Kirjoittaja Aihe: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.  (Luettu 82421 kertaa)

*****
  • Kalustoon kuuluva
  • Aiheen aloittaja
  • Viimeksi paikalla:tänään kello 21:28
  • Nuperokuljin, 2h+keittiö. Tonttina Suomi.
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #165 : 4.11.2020 kello on 20:15 »
Lisää kuvia Italian matkalta:

Hieno yhdistelmä: Renault 18 diesel ja Matkaaja


Tämä ei ole ollenkaan ahtain paikka, mihin olen joutunut:



Leiri asumiskunnossa:



Anteeksi, että kuva on vinossa, oli niin vaikeata skannata albumissa olevaa kuvaa.

*****
  • Kalustoon kuuluva
  • Aiheen aloittaja
  • Viimeksi paikalla:tänään kello 21:28
  • Nuperokuljin, 2h+keittiö. Tonttina Suomi.
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #166 : 5.11.2020 kello on 09:07 »
Lisää kuvia Italian matkalta:

Hieno yhdistelmä: Renault 18 diesel ja Matkaaja
(Kuva piiloitettu, klikkaa tätä niin näet kuvan.)

Tämä ei ole ollenkaan ahtain paikka, mihin olen joutunut:

(Kuva piiloitettu, klikkaa tätä niin näet kuvan.)

Leiri asumiskunnossa:

(Kuva piiloitettu, klikkaa tätä niin näet kuvan.)

Anteeksi, että kuva on vinossa, oli niin vaikeata skannata albumissa olevaa kuvaa.

Nyt aamulla tajusin, että tämä vaatii tarkennuksen. Tämä Matkaajalla tehty matka Italiaan tapahtui jo 1986. Kun taas LMC:n matka oli tuo kerrottu 1997.

*****
  • Kalustoon kuuluva
  • Aiheen aloittaja
  • Viimeksi paikalla:tänään kello 21:28
  • Nuperokuljin, 2h+keittiö. Tonttina Suomi.
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #167 : 22.11.2020 kello on 20:06 »
Jospa välillä katsottaisiin, mitä autorintamalle kuuluu.

Tulihan se Bürstner ainakin siksi aikaa kuntoon, kun se oli minulla. Mutta kuitenkin se(kin)  alkoi tympiä ja aloin katsella, mitä tarjontaa löytyi netissä. Rovaniemellä oli Fiat Dethleffs puoli-integroitu tarjolla. Erillisvuoteet, Alde ja mitä kaikkea hyvää siinä olikaan. Siispä sinne katsomaan sitä. Kovasti kauppias kehui, kuinka hiljainen se on. Mutta kun kävi B:llä koeajolla, niin hänen piti myöntää, että osaavat muut(kin) tehdä hiljaisia autoja. Yön ajan mietin mahdollista vaihtoa. Ja niinhän siinä kävi, että Detukka lähti mukaan. Ja valmis nimikin sille tuli, kun kauppias huusi huoltomiehelle, että Petteri Punakuonolle pitäisi tehdä jotakin. Niinpä Petteri pääsi tällekin palstalle seikkailemaan ihan omalla nimellään. *****

Seikkailuja oli kotimaassa: https://karavaanari.org/index.php/topic,11887.0.html ja kävipä hän Euroopassakin seikkailemassa:
https://karavaanari.org/index.php/topic,10003.0.html


Löytyyhän sitä kaikenlaista muutakin tarinaa Petteriltä: *****

Tuon em. Petterin osalta oli jo hankittaessa aavistuksia, että se saattaa painaa liikaa.  Siitä huolimatta hankin sen kun se asuinratkaisu vaikutti hyvältä. Ja kun noita Euroopan matkoja on tullut tehtyä, niin päätin ajaa sen vaa' alle. Painoa sillä oli n. 3800kg, muistaakseni. Ja rek.otteessa maks.3500kg. Niinpä katsomaan kevyempää autoa tilalle. Sellainen ehdokas löytyi paikalliselta J.Rinta-Joupilta. Varmuuden vuoksi ajoin sen koeajolla kaatopaikalle punnitukseen. Kun laskin painosta pois takatallissa olleiden talvirenkaiden painon, niin sehän vastasi rek.otteessa olevaa omamassaa. Sen sitten ostin ja se oli Ford-alustainen integroitu Hymer.

*****
  • Kalustoon kuuluva
  • Aiheen aloittaja
  • Viimeksi paikalla:tänään kello 21:28
  • Nuperokuljin, 2h+keittiö. Tonttina Suomi.
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #168 : 2.12.2020 kello on 19:55 »
Mielenkiinnosta olen seurannut tämän ketjun katsojalukuja, kiinnostaako tällainen asia? Ilmeisesti kiinnostaa, kun edellisen päivityksen jälkeen ketjua on avattu yli 500 kertaa. Nyt vain alkaa historia olemaan kirjattu. Enää puuttuu yksi auton vaihto. Se tulee tässä. Sen jälkeen saattaa tulla yksittäisiä tapahtumia kun juolahtaa mieleen.

Siis se edellinen auto oli integroitu Hymer-Ford, jonka ostin hieman kiireellisesti ulkomaan matkoja ajatellen. Mutta se ei ollut meille oikein sopiva. Korkealla olevat vuoteet vaativat, että rakensin erillisvuoteiden väliin saranoidut portaat. Saranoidut sen takia, että sai sen alle jääneett laatikot auki. Kaappitilat eivät oikein tyydyttäneet kun ei ollut vähänkään pidemmille vaatteille sopivaa tankokaappia. Niinpä jälleen piti alkaa etsiä "uutta" autoa. Sellainen löytyi Joensuusta tämä nykyinen Atria Coral vm. 2014 Ducaton alustalla. Ennen lopullista ostopäätöstä, auto ajettiin vielä vaa´alle. Paino oli tyydyttävä. Ja tällä nyt sitten mennään loppuun asti. Tosin jo 2004 sanoin, että nyt minun autoni on hankittu, kun olin vaihtanut molemmat autoni uudempiin. Mutta jos ei mitään totaalista tuhoa tule Atrialle, niin se jäänee rotunsa viimeiseksi. Saara saattaa vaihtua, onhan sillä ikääkin jo yli 16 vuotta.

Siis tämän jälkeen mahdollisia yksittäisiä tapahtumia. Niissä saattaa tulla toistoa, kun en aina muista, mitä olen kirjoittanut enkä viitsi etsiä, olenko jo maininnut asiasta.

*****
  • Kalustoon kuuluva
  • Viimeksi paikalla:tänään kello 17:41
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #169 : 2.12.2020 kello on 20:16 »
Onko sinulla vielä reissukertomuksia infossa, jos on voisit siirtää tänne. Mukavaa luettavaa nekin oli

*****
  • Kalustoon kuuluva
  • Aiheen aloittaja
  • Viimeksi paikalla:tänään kello 21:28
  • Nuperokuljin, 2h+keittiö. Tonttina Suomi.
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #170 : 2.12.2020 kello on 20:24 »
Onko sinulla vielä reissukertomuksia infossa, jos on voisit siirtää tänne. Mukavaa luettavaa nekin oli

Eipä siellä ole kun Espanjan reissun vuodenvaihteessa 2009-2010 jälkeen alkoivat infon ongelmat. Tuo reissu oli minun ensimmäinen some-juttuni. Tämä palsta alkoi vuodenvaihteessa 2010-2011 ja siten digitoidut tarinat ovat täällä orgissa.  Jotain saattaa löytyä paperilla, mutta katsotaan, mitä tapahtuu.

*****
  • Kalustoon kuuluva
  • Aiheen aloittaja
  • Viimeksi paikalla:tänään kello 21:28
  • Nuperokuljin, 2h+keittiö. Tonttina Suomi.
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #171 : 6.12.2020 kello on 13:32 »
Tähän Itsenäisyyspäivään sopinee tapahtuma vuodelta 2013 Sloveniassa.
 
Olimme Ptuj`n Camping Terme Ptuj`ssa. Istuskelin ulkona kun naapurista tuli mies kohti. Hänellä oli toisessa kädessä kaksi lasia ja toisessa kaksiosainen pullo.
Sellainen, jossa vastakkaisilla puolilla oli kaatonokat ja tietysti molemmilla omat "säiliö"osat. Hän sanoi: I am Jiri, can I come?  Annoin luvan ja viittasin istumaan. Siinä ensin juteltiin niitä, näitä kuten millaisella matkalla olemme ja muuta yleistä. Sitten otti aiheeksi Suomen sodat, talvi- ja jatkosodan. Hän oli kovasti sitä mieltä, että Suomi voitti sodat. Koitin selvittää hänelle, että emme voittaneet vaan olime hyviä kakkosia. En tiedä menikö ajatukseni läpi.

Illalla sitten tuli mieleen, että näytän hänelle kartasta seuraavana päivänä, mitä olimme menettäneet. Olimme sen päiväajan poissa leiristämme. Palattuamme totesin pettymyksekseni, että he olivat poistuneet. Näin jäi selvittämättä sotiemme vaiheet.

*****
  • Kalustoon kuuluva
  • Aiheen aloittaja
  • Viimeksi paikalla:tänään kello 21:28
  • Nuperokuljin, 2h+keittiö. Tonttina Suomi.
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #172 : 13.12.2020 kello on 22:34 »
Nyt kun saatiin F1-kausi päätökseen, niin minun F1-kokemukseni.

Ei, en ole ollut kisoissa paikan päällä.

Mutta Italian matkalla kun olimme Garda-järven eräällä leirintäalueella vuonna 2000, olin cämppärin baarissa katsomassa Span kisaa. Sen missä Mika Häkkinen jahtasi Schumacheria melkein koko kisan. Sitten n. 4 kierrosta ennen maalia jäi yksi kierroksella ohitettava jalkoihin. Schumi lähti ohittamaan ulkokautta. Tällöin Mikalle aukesi sisäpuolelle "ovi", josta hän puikahti kummankin ohi. Siinä vaiheessa minulla alkoi vähitellen herätä ajatus, että pääsen kuulemaan maailman kauneimman kansallislaulun ja näkemään kuinka maailman kaunein siniristilippu nousee keskellä kaikkein korkeimmalle. Ja niinhän siinä kävi, että Mika liputettiin voittajaksi. Ja minulta, hiljaiselta mieheltä, pääsi tuuletus "Yess, hyvä Mika" huulien välistä.

MUTTA mitä sitten tapahtuikaan? Jonkun  henkilökuntaan kuuluvan tifoson, keittiöstä tai baaritiskiltä, hermo ei pitänytkään. Vaan hirveän vihaisen oloinen Ferrarifani tuli ja sulki telkkarin. Oli sen oloinen "karju", ettei kenelläkään ollut kanttia mennä pyytämään telkkaria auki. Sinne jäi voitonjuhlat ja nauttimattomat voitonmaljat baarin tappioksi.

Tässä vielä linkki kisan ratkaisutapahtumiin: https://www.youtube.com/watch?v=N3k48Fy6sKo

*****
  • Kalustoon kuuluva
  • Aiheen aloittaja
  • Viimeksi paikalla:tänään kello 21:28
  • Nuperokuljin, 2h+keittiö. Tonttina Suomi.
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #173 : 19.12.2020 kello on 22:46 »
Minulla alkaa olemaan muistisäkki tyhjennetty tämän otsikon alle. Mutta kun minusta näyttää, että aihe on kiinnostanut. Viikon aikana tätä on klikattu uskomattomat 600 kertaa. Ajattelin, että kun minulla noita reissuja on kirjattuna  aika monta, niin teen niistä linkkilistan. Monihan on jo lukenut niitä, mutta uusilta jäseniltä ovat saattaneet jäädä piiloon. Yritän laatia listan aikajärjestyksessä.

Ensimmäinen kirjattu matkani oli 2009-2010 talvea Espanjassa. SEn alkuperäinen kirjoitus on karavaanari.info´ssa.
http://karavaanari.info/index.php?topic=5869

Lyhennelmä, jossa olen jättänyt sivuraiteita pois edellisestä, on:
https://karavaanari.org/index.php/topic,20573.0.html

Ja sitten lista muista matkoista:

Keski-Eurooppaan
https://karavaanari.org/index.php/topic,2608.0.html

Jälleen Eurooppa kutsuu
https://karavaanari.org/index.php/topic,5566.0.html

Kevätmatka 2012
https://karavaanari.org/index.php/topic,3919.0.html
   
Etelään keväällä 2013
https://karavaanari.org/index.php/topic,6779.0.html

Seppo(&)co etelään syksyllä 2013
https://karavaanari.org/index.php?topic=8574.0

Petteri Punakuono valloittaa Eurooppaa.
https://karavaanari.org/index.php/topic,10003.0.html

Petteri kotimaan matkailua
https://karavaanari.org/index.php?topic=11887.0

Petteri Punakuono lähti matkaan.... 
https://karavaanari.org/index.php/topic,12179.0.html

Pieni Viron kierros...
https://karavaanari.org/index.php/topic,13949.0.html

Kevätmatka 2016
https://karavaanari.org/index.php/topic,16245.0.html

Risteilyä Euroopassa syksyllä 2016
https://karavaanari.org/index.php/topic,17519.0.html

Viikko Latviassa
https://karavaanari.org/index.php/topic,18838.15.html

Kevättä hakemassa -18.
https://karavaanari.org/index.php/topic,20790.0.html

*****
  • Kalustoon kuuluva
  • Viimeksi paikalla:tänään kello 17:41
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #174 : 19.12.2020 kello on 22:51 »
 Thumb En yleensä tykkää hymiöistä, mutta joskus ne on paikallaan. Kiitos näistä

*****
  • Karavaanari
  • Viimeksi paikalla:tänään kello 00:24
  • Älä äänestä "niinkuttelijoita".....
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #175 : 20.12.2020 kello on 14:48 »
Off-Topic:
Thumb En yleensä tykkää hymiöistä, mutta joskus ne on paikallaan. Kiitos näistä
Minä en käyttäisi siltikään, hymiöt leimaavat käyttäjänsä niin pahasti.  Ehkä taustalla
on alitajuinen pelko siitäkin että jos kerran käyttää niin jatkossa kynnys madaltuu.

*****
  • Kalustoon kuuluva
  • Aiheen aloittaja
  • Viimeksi paikalla:tänään kello 21:28
  • Nuperokuljin, 2h+keittiö. Tonttina Suomi.
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #176 : 28.12.2020 kello on 19:45 »
Kun nyt on yli 30 vuotta tullut harrastettua ulkomaanmatkailua vaunuilla/autoilla, niin on joutunut tutustumaan myös vieraiden maiden sairaanhoitoon. Vaikka olen tainnut kertoa ao. matkakertomuksessa aihetta, niin kokoan tähän kaikki tapaukset yhdessä.

Tässä käsittelen kolmen yöllisen rytmihäiriön "hoitoa". Itse asiassa niiden syitä ei enää päivällä juurikaan löytynyt. Mutta mielenkiintoiseksi asian tekee matkat sairaalaan.

Ensimmäinen tapahtui Espanjassa. Paikkakuntaa en muista. Sairaalaan oli matkaa 5-6 kilometriä. Ajoin sen pyörällä. Menin saamani osoitteen antamasta ovesta sisään. Siellä oli aula täynnä ihmisiä ja kakofonia oli aivan kauhea. Totesin, että minun on aivan turha siellä yrittää esittää asiaani. Ehkä emme olisi ymmärtäneet toisiamme, virkailija ja minä. Tulin ulos ja silloin huomasin "Urgenzia"- kyltin. Päättelin, että siellä olisi akuuttihoidot. Siellä sain asian hoidettua.

Toinen tapaus oli myös Espanjassa jossain Koillis-Espanjan merenrantakaupungis sa. Siellä sairaala oli 10-15 km:n päässä. Kävin respassa kysymässä taksia. Ei ole. "No miten pääsen sairaalaan" kysyin. Sinun pitää kysyä joltain asukkaalta kyytiä. Enpä osannut ujona alkaa kyselemään tällaista kyytiä minulle aivan vierailta ihmisiltä. Niinpä jälleen pyörän selkään ja matkaan. Osa matkasta sujui ihan hyvin. Mutta loppumatka oli aika tiukkaa nousua, sillä sairaala oli aika korkean mäen päällä. Pääsin kuitenkin sinne. Paluumatka sitten sujuikin helpommin.

En muista kummassa noista oli pieniä kieliongelmia. Kuulutuksesta ymmärsin nimeni, mutta enhän minä huoneen numeroa ymmärtänyt. Aika pian eräs muu potilas tajusi tilanteen ja sanoi "twelw". Minä kiitin. Lisäksi jommassa kummassa lääkäri ei ymmärtänyt englantia eikä suomea. Hoitaja tulkkasi meitä.

Kolmas tapaus sattui Ranskassa Colmarin sataman Stellplatzilla. Menin satamakapteenilta kysymään sairaalan sijaintia. Hän hieman uteli, miksi tarvitsen sairaalan tietoa. Kerroin hänelle, niin hän sanoi kutsuvansa ambulanssin. Kysyi vaan hälytysäänellä vai ilman? Minä sanoin, että ihan ääneti. Mutta niinpäse vaan tuli hyvin äänekkäästi paikalle. Ilmeisesti asiaan hieman vaikutti, että kapteeni väärinkäsityksen vuoksi luuli, että apua tarvitsee vaimo enkä minä. No, ambulanssin tultua, neljä miestä tutki minua jonkin aikaa. Ilmeisesti löysivät jotain, sillä päättivät viedä vielä sairaalaan. Siellä meni 3-4 tuntia tutkimuksissa ja niiden tuloksia odotellessa. Jonkun lääkkeen siellä antoivat, jota minun piti pitää suussa kielen alla. Paluumatka sujui paikalle tulleen asiakkaan jättämällä taksilla.

Näistä käynneistä ei mennyt paikalla mitään maksua. Eikä Espanjasta tullut kotiinkaan mitään laskua. Ranskasta tuli pieni lasku, jonka siirsin suoraan vakuutusyhtiön maksettavaksi. Oletin,että heillä on parempi tuntemus ranskankielessä.

*****
  • Kalustoon kuuluva
  • Aiheen aloittaja
  • Viimeksi paikalla:tänään kello 21:28
  • Nuperokuljin, 2h+keittiö. Tonttina Suomi.
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #177 : 2.01.2021 kello on 22:43 »
Sitten lisää sairaalakokemuksia. Nämä ovatkin hieman tuoreempia.

Olimme Kaakkois-Ranskassa eräässä merenrantakaupungis sa. Auton eteen oli laitettu kompostiverkosta tehty koira-aitaus kuten useimmiten teemme kun olemme pidempään paikallaan. Aitauksessa on porttikin, mutta vaimo ajatteli pääsevänsä aidan yli helposti. Yleensä pääsee, mutta tällä kertaa se ei onnistunut "niinkuin Strömsöössä". Lahje jäi kiinni aitaan ja tyttö meni mukkelis-makkelis. Reiteen kuulemma vähän sattui. Kun olimme jo menossa kohti kotia, niin ajattelimme, että hän pääsisi kotimaahan hoidettavaksi kun kuitenkin pystyi liikkumaan jollakin lailla.

Matka eteni hiljalleen ensin länttä kohti ja sittemmin pohjoiseen. Pikkuhiljaa jalka kipeytyi ja sekä liikkuminen että istuminen vaikeutuivat. Jossakin Koillis-Ranskassa lähellä Saksan rajaa tulikin sitten lopullinen toppi. Hänen liikuntakykynsä meni kokonaan. Siitä sitten miettimään, mikä sairaala olisi hyvä meille. Ranskassa on laki, että Ranskassa puhutaan ranskaa. Sitä emme kumpikaan osaa. Minulla on ainaki saksan alkeet tiedossa, eikä Saksa ole kaukanakaan. Siis sinne. KOhdalle osui Freiburg ja sieltä löytyi yliopistollinen sairaala. Vaimo sinne ja minä Stellplatzille yöpymään. Tämä tapahtui siis maanantaina. Samana påivänä jalka avattiin koska siellä oli todettu murtuma. Lisäksi oli todettu lonkkanivelen kuluma. Ja kun jalka avattiin, niin sekin hoidettiin samalla kertaa.

Tässä välissä täytyy todeta, että ihan varmaksi en aikataulua muista, mutta yritän pysyä totuudessa.

Tiistaina selvisi vakuutusyhtiön kanssa kotiutusaikataulu, koska hänet lennätettiin Suomeen. Torstaina tulisi saattaja Suomesta Saksaan ja perjantaina tapahtuisi kotiutus. Siispä minä lähdin ajelemaan keskiviikkona kotia kohti, sillä minulla menisi 7-10 päivää koirien kanssa ajella Via Baltican kautta, joten vaimo olisi paljon aikaisemmin kotona. Silloin sain joiltakin tutuilta lukijoilta satkutia kun jätin häney sairaalaan. Mutta enemmän minua tarvittaisiin kotona kuin sairaalassa vaikka naapurit suosiollisesti avustivatkin.

Näin tuli vaimokin tutustuneeksi ulkomaiseen sairaalaelämään.

Aloitinkin tämän monikkomuodossa, joten yksi sairaalakeikka jää vielä seuraavaan kertaan.

*****
  • Kalustoon kuuluva
  • Aiheen aloittaja
  • Viimeksi paikalla:tänään kello 21:28
  • Nuperokuljin, 2h+keittiö. Tonttina Suomi.
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #178 : 22.01.2021 kello on 22:01 »
Vielä viimeisin sairaalakokemus, joka on niinkin tuoreelta matkalta kuin kevät 18.

Hollannissa oli selkääni tullut paise. Jälleen ajatuksena, että jospa pääsisi kotiin asti hoitamaan sitä. Mutta ei. Saksassa se kipeytyi niin pahasti, että en pystynyt istumaan ja nojaamaan selkänojaan ollenkaan ja muutenkin kipeä. Saalfeldin (?) kaupungissa etsiydyin sairaalaan. Olisivat ottaneet heti sisään ja leikkaukseen, mutta sain sen siirrettyä seuraavaan päivään järjestääkseni auton asiat. Auto oli parin kilometrin päässä maksuttomalla Stellplatzilla. Leikkauksen jälkeisellä lääkärikierroksella minulle kerrottiin varsinainen "pommi". Pitäisi jäädä sairaalaan 5-6 viikoksi sillä selässä oli n.7cm pitkä ja 3cm leveä avohaava. Sitä pitäisi hoitaa aamuin illoin. Ensimmäisenä tuli mieleeni, että se on täysin mahdotonta, jonka heti ilmaisinkin. Tämä lääkäri oli vanhempi mies. Seuraavana päivänä vuorossa oli nuori lääkäri ja hän ymmärsi. Niinpä hän alkoi järjestää asiaa. Seuraavana päivänä vaimo tuli sairaalaan opettelemaan tarvittavat toimenpiteet eli miten haavaa pitää pestä ja peittää. Sitä seuraavana päivänä minulle sitten koottiin varustepaketti haavan pesuun ja sitomiseen ja siten pääsimme jatkamaan matkaa kotia kohti. Matkan varrella minun piti ostaa lisää pesu- ja sidontatarpeita. Kaikkea muita sain, mutta haavan pesemiseen tarvittavaa pallopäistä ruiskua en saanut mistään. YHdessä aapteekissa Puolassa minulle tarjottiin "huumeruiskuja". Emme uskaltaneet niitä käyttää koska ne olivat niin teräviä. Mutta sitten keksimme hankkia ja käyttää ruiskujen pumppuosia. Varovaisia niidenkin kanssa piti olla kun niissä oli niin lyhyt se putkiosa. Mutta tällä varustuksella pääsimme kotiin ilman lisävaurioita. Kotona jouduin sitten käymään pari kertaa viikossa terveyskeskuksessa hoidattamassa haavaa. Kesä -18 oli melko kuuma. Välttelin hikoilemista, että haava saisi olla rauhassa. Kuitenkin poistin yhden kuolleen pihlajan talomme edestä. Siinä tuli sen verran hiki, että haava tulehtui. Sitten uskoin, että eipä hikoilla enää.

*****
  • Kalustoon kuuluva
  • Aiheen aloittaja
  • Viimeksi paikalla:tänään kello 21:28
  • Nuperokuljin, 2h+keittiö. Tonttina Suomi.
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #179 : 14.03.2021 kello on 17:28 »
Tämän aihe alkaa olla tyhjennetty mun päästä. Mutta välillä saattaa tulla ulkopuolisia virikkeitä, jotka muistuttavat minua tapahtuneesta. Sellainen tuli eilen, kum kuuntelin Radio-Suomen lauantaitalkoita. Aiheena oli kun auto jätti maantien varteen. Siitä tuli mieleen pari tapausta, joita en muista kirjanneeni tänne.

Toinen niistä tapahtui, kun olimme palaamassa Italian reissulta Rellu 18:lla vaunu perässä. Olimme tulleet laivalla Turkuun. Jossakin kohtaa Tampereen ja Juväskylän välillä huomasin laturin varoitusvalosta, että lataus oli hävinnyt. Optimistisena ajatteli, että kai me kuitenkin pääsemme kotiin saakka. Emme päässeet. Akku hiipui Jyväskylässä Haapaniemen tien risteyksessä. En muista, olimmeko siinä yötä kun tämä haveri tapahtui vai sainko hinurin viemään meidät pois autosähkökorjaamon pihaan. Oli kummin tahansa, niin sen verran hyvä tuuri kävi, että saimme auton heti työn alle. Eihän siellä ollut tarvittavaa varaosaa niinkin harvinaiseen autoon. Mutta he rakensivat sen diodeista ja siten pääsimme auton starttauksen  jälkeen lähtemään kotiin. Näin muistelen tapahtuneen.
Jälkeenpäin mietin, että olisikohan akku riittänyt kotiin saakka, jos en olisi pitänyt valoja päällä? Olihan kirkas ja valoisa kesäinen ilta.

Edellä kerrottu oli siitä mukava, että se tapahtui paluumatkan loppuosalla. Toinen tapaus tapahtui jo ennen kuin olimme päässeet edes matkan ensimmäiseen yöpaikkaan. Olimme menossa jonnekin Lounais-Suomeen ilmeisesti johonkin koiranäyttelyyn aluksi. Jossain Tampereen jälkeen alkoi kuulua ikävää ääntä. Loimaan kohdalla, olikohan Mellilä, alkoi tapahtua sellaista, että piti pysähtyä miettimään tapahtumaa. Tarkkaa oireilua en muista, mutta johtopäätös oli, että vaihdelaatikossa on vikaa ja oli pakko jäädä  siihen paikkaan. Sen verran kuitenkin sain yhdistelmää liikkumaan, että sain sen peruutettua peltoliittymään pois maantieltä. Ilta oli sen verran pitkällä, että vaikka näin maatalon vähän matkan päässä, niin en lähtenyt hakemaan apua sieltä. Yön mittaan oli aika monta kanssa-autoilijaa, jotka "halusivat tervehtiä". Aamulla sitten kävelin sinne taloon kysymään, voisvatko he soittaa hinurin. Laittoivat minun soittamaan ja kertomaan, mitä tarvitsen. Mutta kun tuli puheeksi, missä olen, niin piti talon väen antaa selittää paikka. Niinpä yhdistelmä hinattiin Loimaalle, johon se jäi korjattavaksi.  Sieltä ajoimme sitten komiasti taxilla kotiin, koska en voinut muuta ajatella, kun vaunusta piti ottaa jonkun verran tavaraa ja koira(t) mukaan. Sen hinta sopi vakuutuksen korvausmäärään. Mutta sitten kun lähdin noutamaan yhdistelmää, ei enää junalipun hinta  sopinut, vaikka virkailija sanoi sen kuuluvan vakuutukseen. Ei ilmeisesti katsonut, mitä oli jo korvattu.