rekisteriseloste

Kirjoittaja Aihe: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.  (Luettu 82446 kertaa)

*****
  • Kaikkien kaveri Sr.
  • Viimeksi paikalla:tänään kello 16:54
  • seniori
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #120 : 17.05.2020 kello on 12:11 »
Laitan tähänkin oman autoiluhistoriani, kun on niin helppo laittaa linkki plogiini.
https://karavaanari.org/blog/retkeilija/luontoretkeilijan-pelit-ja-vehkeet/

Kuvassa rouvan oma Uuno lähes 30 v sitten  ;)


*****
  • Kalustoon kuuluva
  • Aiheen aloittaja
  • Viimeksi paikalla:tänään kello 21:28
  • Nuperokuljin, 2h+keittiö. Tonttina Suomi.
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #121 : 17.05.2020 kello on 22:09 »
Tuolla « Vastaus #109 : 10.04.2020 kello on 23:07 » kerroin ensimmäisestä m-autosta, joka siis oli saanut "kosteutta" alkovin seinään ikkunan alle. Kun syksy koitti, niin menin sovitusti Jyväscaravaniin viemään autoa korjattavaksi. Mutta kesän kokemuksen jälkeen olimme todenneet, että tuo auto oli meille aivan liian pieni. Eikä sen lämmitinkään ollut kaksinen. Kaminamallinen Truma ilman puhallinta. Alkoviinkin meni vain putki, jossa lämpimän ilman olisi pitänyt nousta ylös omalla keveydellään. Eipä sitä lämpöä siellä paljoa tuntunut.

Liikkeen pihalla oli LMC 566, johonka silmäni iskeytyi.  Siitä aloin hieroa kauppaa ja sainkin sovittua kaupat. Näin laakista siirryimme monta luokkaa ylemmäksi auton omistajina. Se oli edelleen alkoviauto. Mutta lämmittimenä pystyAlde. Ja tilaa huomattavasti enemmän. Se, mistä en oikein pitänyt, oli kiinteä jätevesisäiliö. Enhän tietenkään tiennyt hankkiessani autoa, miten vähän tyhjennyspaikkoja oli silloin.

*****
  • Kalustoon kuuluva
  • Aiheen aloittaja
  • Viimeksi paikalla:tänään kello 21:28
  • Nuperokuljin, 2h+keittiö. Tonttina Suomi.
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #122 : 12.06.2020 kello on 21:54 »
Lisäänpä pitkästä aikaa pari sattumusta matkoilla Puolassa ja Via Balticalla.

Aiemmin mainitsemallani matkalla, joka tapahtui Pomeranialla, palatessa  tankkasin jossain Puolan maaseudulla. KOhdalle osui pieni ja vanha asema. Kun olin tankannut, niin menin sisään pieneen puiseen  toimistorakennuksee n, jossa istui iäkkäämpi nainen pöydän ääressä, joka toimi kassana. Tarjosin luottokorttia. Hän höyläsi magneettiraitaa laitteessaan. Ei toiminut. Kaivoin lisää kortteja, silloin minulla oli niitä 3kpl. Minkään magneettiraita ei toiminut. Muuta keinoa ei tuntunut olevan. No onneksi minulla oli jäljellä zloteja juuri ja juuri riittävästi, että sain maksettua. Jälkeenpäin ajattelin, että magneettiraidat olivat tuhoutuneet, kun kortit olivat olleet puhelimen välittömässä läheisyydessä.

Toinen sattumus tapahtui Liettuassa, sekin paluumatkalla. Liettua oli vielä 90-luvulla maa, joka ei kuulunut green card-maihin, vaan piti rajalla ostaa oma liikennvakuutuksens a sinne. Niinpä minä kävin siinä tutussa "kioskissa" ostamassa sen. Liettuan rajaviranomaiset Latviaan poistuessamme keräsivät passit, rekisteriotteen ja tämän liikennevakuutuspap erin tarkistusta varten. Hetken päästä tuli "poika" kertomaan, että ei ole liikennevakuutusta ja patisti maksamaan. Minä kovasti väitin, että on. Vaan maksamaanhan se oli mentävä, koska en muuten olisi saanut dokumentteja takaisin. Maksettuani ja näytettyäni vakuutuspaperin sain dokumentit ja pääsimme matkaan.

Jälkeenpäin kun katsoin papereita ja vertasin vanhaan vakuutuspaperiin, niin huomasin Puolan rajalla tehdyn virheen. Paperissa oli useita maita kuten green cardissakin on. Niitä piti ruksia oikein. Tässä paperissa oli ruksit aivan eri ruuduissa kuin edellisessä. Onneksi rahamäärä ei ollut kovin suuri. Kunkahan moni joutui maksamaan tuplasti tämän virkailijan ollessa myymässä vakuutuksia?

*****
  • Kalustoon kuuluva
  • Aiheen aloittaja
  • Viimeksi paikalla:tänään kello 21:28
  • Nuperokuljin, 2h+keittiö. Tonttina Suomi.
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #123 : 29.06.2020 kello on 22:54 »
Vaihdetaanpa auto välillä. Nyt oli siis LMC566. Siinä alkoi tökkiä se septitankki ja sen tyhjentämispaikkoje n huono löytyminen. Niinpä tuli taas kerran käytyä Jyväskylässä. Sieltä löytyi Dethleffs, mallia en muista mutta alkovillinen sekin oli. Siitä ei ole okein jäänyt muuta muistiin kuin sen Truma, jonka lämpöputkista osa irtosi itse lämmittimestä. Jonkinlaisella naruvirityksellä sain ne kiinni niin, että siinä pystyi talvellakin asustamaan.

Dethleffsin aikana vielä meidän pojista ainakin toinen, välillä molemmat, olivat mukana. Mutta sitten koitti aika, että vain "vanhukset" reissasivat. Niinpä auto meni vaihtoon kun löytyi puoli-integroitu Bürstner 595. Oli aikamoinen kokemus kun kävin koeajamassa sen. Siinä pystyi jo kuuntelemaan radiotakin inhimillisellä äänen voimakkuudella. Koeajon aikana tuli poliisiauto vastaan. Se hiljensi vauhtia, poliisin käsi tuli ikkunasta ulos pysäyttääkseen minut. Pysähdyin sitten ja kuulin sanat "ajahan vähän hitaammin". Silloin tajusin, että olin tainnut vähän "hurjastella". Tais olla nopeutta yli 60 viidenkympin alueella. Mutta syyllinen oli siis Bürstner, kun se oli niin hiljainen verrattuna edellisiin Fiiatteihin.

Tässä autossa ei ollut vakiona nopeuden säädintä. Silloin monessa paikassa kerrottiin, että vain ostamalla tietyn viiksen, sen voi saada edullisesti. Minä tilasin viiksen ja menin luottoasentajan juttusille asennusohjeiden kanssa. Hän nosti kädet pystyyn ja sanoi, että ei onnistu. Seuraavaksi Jyväskylään Jyväscaravanin osoittaman asentajan luo samalla lopputuloksella. Sitten alkoi paljastua, että  koritehtaat ovat tilanneet matkailuautoalustoj a sekä sopivalla että tähän tarkoitukseen sopimattomalla johdotuksella. "Sitkeänä sissinä" kävin vielä Delta-autossa tiedustelemassa asiaa. He jo lupasivat, että asentavat sen hintaan 1000€. Silloin minä heitin "pyyhkeen kehään". Vielä yrittivät rahastaa muistaakseni 300€ tekemättömästä työstä. Onnekseni korjaamopäällikkö oli kuullut työnjohdon ja asentajan keskustelun, jossa asentaja sanoi nuorelle työnjohtajaklopille, että pitäis saada mahdollisimman paljon. Korjaamopäällikkö puuttui peliin ja sanoi, että ei maksa mitään.

Lieköhän tämä auto ainoa maailmassa, jossa on vakionopeusviiksi, joka ei toimi eikä ole särkynyt. Joskus myöhemmin kun en enää omistanut ko. autoa, näin sen ja tapasin sen silloisen omistajan. Hän ihmetteli sitä viikseä. No kerroin hänelle tämän tarinan.

*****
  • Kalustoon kuuluva
  • Aiheen aloittaja
  • Viimeksi paikalla:tänään kello 21:28
  • Nuperokuljin, 2h+keittiö. Tonttina Suomi.
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #124 : 14.07.2020 kello on 22:31 »
Tähän saakka on ollut alkovi- ja puoli-integroituja-autoja, niin tuli aika, että pitää kokeilla integroituakin. Niinpä B595 vaihtui Bürstnerin Avianoon. Tämä auto on tähän mennessä ollut pahin murheenkryyni.

Ensimmäinen vika oli kun Italiassa piti lähteä leirintäalueelta ajamaan edelleen. Eipä  auto käynnistynyt. Silloin oli jo Karavaanarin tiepalvelu käytössäni. Siispä soittamaan apua. Hinausauto tuli paikalle ja poistuikin melkein saman tien. Cämppärin pitäjältä sain tietää, että hinuri oli todettu liian pieneksi. Siis lisää odotusta. SItten tuli vähän järeämpi paikalle. Hinurin kuski tutki vähän aikaa autoa, että pystyisikö hän kuitenkin keksimään vian?  Hän löysikin moottoritilasta 50A:n sulakkeen, joka oli palanut ja näytti sitä iloisena. No ei sen vaihto kuitenkan auttanut, sillä se oli autoakun ja sähkökeskuksen välisen kaapelin sulake. Siispä auto lavalle ja kohti korjaamoa. Siellä totesivat aika nopeasti, että polttoainepumppu on viallinen. Sen hankinta jäisi seuraavaan päivään kun ilta oli käsillä. Henkilökunta siirsi auton pihalle, jossa sitten vietimme yön. Olisimme päässeet vakuutuksen piikkiin vaikka hotelliin, mutta katsoimme, että on helpompi olla autossa kun lauma koiriakin oli mukana. Aamulla siirsivät auton jälleen korjaamoon sisälle. Päivän mittaan se tuli kuntoon ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Toinen sattumus oli, tosin se ei ollut auton vika, kun toisella Italian reissulla autosta särjettiin ikkuna ja minun vyölaukku ryöstettiin. Olimme koiranäyttelypaikal la, tosin ihan kadun varressa pysäköitynä.  Näyttelyn loppuvaiheessa minäkin menin sisään katsomaan. Näyttelyn loputtua lähdimme autolle. Autossa otin vyölaukun pois ja laitoin sen ohjaamoon, mielestäni sellaiseen paikkaan, että sen ei pitänyt näkyä ulos, ei ainakaan vähän kauempaa. Olin siirtynyt hieman taaemmaksi kun kuului hirveä jysäys ja ikkunan helinä. Käsi oli samassa ikkunasta sisällä ja niin vyölaukku lähti rosvon mukaan. Suunnilleen samalla hetkellä tuli pieni auto, joku Sitikan C3 tai vastaava, ohi ja siinä oli takaluukku auki. Takaluukku, jossa ikkuna nousee ylös ja alaosa painuu alas. Tähän tämä rosvo hyppäsi ja vasta vähän matkan päässä, jotta rekisterikilpi ei näkyisi, ja laittoi luukun kiinni.

Italialaisten avustuksella saatiin poliisi paikalle. He kertoivat vain paikan, mihin piti mennä tekemään rikosilmoitus. Sen jälkeen alkoi lähinnä luottokorttien kuoletus. Jälkeen päin saatoimme todeta, että niistä ei syntynyt mitään muuta vahinkoa, kuin piti hieman maksaa ylimääräistä kun poikamme järjesti meille käteistä rahaa. Sen lisäksi kustannuksia tuli ajokortin uusinnasta ja ikkunan korjauksen vakuutuksen omavastuusta.

Seuraavana päivänä menin poliisilaitokselle tekemään rikosilmoitusta. Näin oven, jonka ymmärsin olevan oikea paikka. SIsällä oli paljon ihmisiä. joilla oli papereita käsissään. En tiennyt, itä he olivat asioimassa. Onneksi joku oli niin viksu, että kysyi minun asiani. Hän sitten kertoi, että se paikka on nurkan takana. Siellä sitten yritin selvittää paperille englannin kielellä, mitä oli tapahtunut ja mitä oli lähtenyt varkaiden matkaan.

Oma lukunsa oli ikkunan saaminen ajokuntoon. Leirintäalueen lähistöllä oli "ikkunatohtori". Ajoin sinne näyttääkseni autoa ja ikkunaa. Tämä 2tohtori" osasi vain italiaa. Onneksi paikalle osui asiakas, jonka avulla sain selvitettyä, mitä oli tapahtunut ja tiedusteltua, voiko hän tehdä jotakin. Ensi hän oli aivan kauhuissaan, että Italiassa tapahtuu tuollaista. Muistaakseni seuraavaksi päiväksi sovittiin, että siihen ikkunaan tehdään väliaikainen korjaus. Se oli sitten paksuhkoa muovia hyvin teipattuna. Eihän sellaista ikkunaa voinut saada kuin Bürstnerin tehtaan avustuksella.

Aika pian paljastui, että ei sen muovi-ikkunan kanssa voi ajaa kovin kovaa. Sieltä kuului aikamoinen kohina ja aika pian teipitkin alkoivat antaa periksi ja luistaa niin, että muovi pääsi pullistumaan. 80 oli jo hieman liian kova nopeus. Mutta kyllä sieltä vaan ajan kanssa kotiin päästiin. Siitäkin huolimatta, että ratissa oli kortiton mies, olihan kortti ollut samassa vyölaukussa. Olin yhteydessä Roomaan Suomen lähetystöön tiedustellen, voivatko auttaa ajokortin suhteen. Mutta vastaus oli kielteinen. Siten minulla ei ollut muuta kuin rikosilmoitus, missä mainitsen ajokortin varastamisen.Tuskin se olisi auttanut jos korttia olisi kysytty.

Aika pian huomasin, että varmaan vie aikaa ennen kuin Saksasta saa uuden ikkunan. Niinpä melko aikaisessa vaiheessa soitin Jyväs-Caravaniin, mistä oli auton ostanut, että tilaavat uuden ikkunan. Niinpä ei mennytkään montaakaan päivää kun ilmottivat, että ikkuna olisi saatavissa.

Eikä tässä vielä kaikki tästä autosta.

*****
  • Kaikkien kaveri Sr.
  • Viimeksi paikalla:tänään kello 21:05
  • Knaus Eifelland
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #125 : 15.07.2020 kello on 00:05 »
^ No jopas oli kaikenlaista!  :o

Rosmojen pakoauto oli C2, siinä loosteri aukenee kahdessa osassa.

*****
  • Kalustoon kuuluva
  • Viimeksi paikalla:tänään kello 22:44
  • viva la France
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #126 : 15.07.2020 kello on 07:57 »
^ No jopas oli kaikenlaista!  :o

Rosmojen pakoauto oli C2, siinä loosteri aukenee kahdessa osassa.

Samoin aukeaa C 3 Pluriel  ;)

*****
  • Kalustoon kuuluva
  • Aiheen aloittaja
  • Viimeksi paikalla:tänään kello 21:28
  • Nuperokuljin, 2h+keittiö. Tonttina Suomi.
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #127 : 4.08.2020 kello on 22:34 »
Ja sitten lisää Bürstner Avianon...... ei kun Fiatin vikoja.

Ensimmäiseksi täytyy mainita, että asiat ovat niin kuin olen ymmärtänyt ja mitä löytyy muistin sopukoista.

Poikani halusi lainata autoa ja lähteä Norjaan matkalle. Tottakai annoin. Matka oli mennyt hyvin kunnes jossakin Norjassa kytkinpoljin painui pohjaan ja jäi sinne. Poika soitti minulle ja kysyi neuvoa. En osannut sanoa muuta kuin, että yrittää nostaa kädellä poljinta. Ei ollut auttanut. Yöpymisen jälkeen hän oli saanut auton kikkailemalla läheiselle Mekonomenin korjaamolle, jossa auto oli saatu heti työn alle. Siellä oli vaihdettu kytkin. Sillä auto tokenikin ja hän pääsi tuomaan auton kotiin.

Jonkun ajan kuluttua lähdimme Espooseen. Pääsimme melkein perille. Jossakin kolmostiellä n. Martinlaakson kohdalla painui kytkin taas pohjaan. Hinuri paikalle, auto lavalle ja Konalaan Fiatin huoltoon. Tässä kohtaa muisti pettää, sillä emme muista miten tulimme kotiin. Ilmeisesti junalla vaikka koiratkin olivat mukana. Täällä oli sen verran kiirettä, että auto jäi joksikin aikaa korjaamolle.

Saatuani tiedon, että auto on korjattu, kytkin vaihdettu, menin junalla Helsinkiin hakemaan autoa. Tällä kertaa pääsinkin jopa Mäntsälään asti kunnes kytkinpoljin painui pohjaan. Olin ollut menossa Shellille(?) tankkamaan. Tankattuani jäin sinne yöksi. Aamulla soitin vakuutusyhtiöön ja sanoin haluavani viedä auton Konalaan korjattavaksi. Se ei sopinut vak.yhtiölle, vaan Hyvinkäälle piti auto viedä. Siellä, muistaakseni, oli kaksi mahdollista paikkaa, joista hinurikuski tiesi, että toinen ei ainakaan ota vastaan. Siis menimme toiseen, eikä sekään ottanut koska auto oli heille liian pitkä. Jälleen soitto vak.yhtiöön. Hinuri oli ehtinyt lähteä pois. Nyt sain antaa viedä auto Konalaan. Siis hinuri takaisin, onneksi ei ollut tullut muuta keikkaa, vaan pääsi tulemaan. Olisivat vaan antaneet viedä suoraan sinne, niin olisi tullut halvemmaksi. Soitin Konalaan, muisti palautuu: Autokeskukseen, ja sovin, että minun ei tarvitse mennä sinne, voin palata kotiin.

Seuraavalla kerralla paljastuu, mikä oli vikana.

*****
  • Kaikkien Kaveri
  • Viimeksi paikalla:tänään kello 19:27
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #128 : 5.08.2020 kello on 00:13 »
 Tiedän, mutta en kerro.  ;D

*****
  • Kalustoon kuuluva
  • Aiheen aloittaja
  • Viimeksi paikalla:tänään kello 21:28
  • Nuperokuljin, 2h+keittiö. Tonttina Suomi.
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #129 : 15.08.2020 kello on 22:29 »
Olisikohan jo aika kertoa syy?

Kävin viestintää "putkimiehen" kanssa. Vaikka tuntui varmalta, että hän tietäisi sen, niin päätin kysyä, mistä hän tietää sen, niin paljastui, että arvaus oli väärä.

Oikea vastaus oli vinossa oleva kytkinhaarukka. En välttämättä tiedä aina oikeita nimikkeitä, mutta ehkä asia selviää. Kytkinlevyssä, mihin haarukka painaa on "metalliset tyynyt". Toisen puolen haarukka ei osunut tähän tyynyyn keskelle, vaan tyynyn kulma hankasi haarukan päätä. Saakohan noista selvää?







Muistelin, että minulla olisi ollut kuva niistä tyynyistäkin, vaan ei ollut.

Oli onni, että Hyvinkäällä eivät pystyneet vastaanottamaan autoa. Olisivat ehkä vielä kerran vaihtaneet kytkimen. Nyt kun Autokeskuksessa näkivät, että kytkimen vaihto ei auttanut,  niin ymmärsivät etsiä muuta vikaa. Sitä en muista, mitä olin osannut sanoa jo tapahtuneesta Norjassa.

Sen jälkeen kävin pitkällisen s-postivaihdon norjalaisen korjaamon kanssa. Mutta eihän sieltä tietenkään saanut mitään korvausta väärin suoritetusta korjauksesta. Väittivät vain, että korjaus on suoritettu tehtaan ohjeiden mukaisesti.

Vaan eipä tämä tähän loppunut.

*****
  • Matkailija
  • Viimeksi paikalla:23.03.2024 kello on 19:17
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #130 : 16.08.2020 kello on 06:08 »
Kyllä asentajan pitäisi huomata että "haarukka" on päässyt painelaakerin ohi ja tutkia miten se edes on mahdollista.
Eihän tuossa välttämättä kytkimessä ole mitään vikaa.
Valitettavasti asentajat on kiireen myötä kadonnut ammattiryhmä, on vain osien vaihtajia😂




*****
  • Kalustoon kuuluva
  • Viimeksi paikalla:tänään kello 20:43
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #131 : 16.08.2020 kello on 10:08 »
Miten tuo voi jäädä huomaamatta?
Pitäisihän se painelaakerikin vaihtaa yhdessä levyn kanssa.

*****
  • Karavaanari
  • Viimeksi paikalla:tänään kello 21:37
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #132 : 16.08.2020 kello on 18:19 »
Valitettavasti asentajat on kiireen myötä kadonnut ammattiryhmä, on vain osien vaihtajia😂

Niinpä, omakohtainen kokemus jakohihnan vaihdon yhteydessä laitettu väärä ohjainrulla apulaitehihnalle, jonka vuoksi hihna kulki osittain ohi rullasta. Itse tuon huomasin, mutta sen olisi pitänyt huomata asentajankin, jos olisi katsonut yhtään miten hihnat kulkee. Osat paikalleen ja auto ulos hallista.

*****
  • Kalustoon kuuluva
  • Aiheen aloittaja
  • Viimeksi paikalla:tänään kello 21:28
  • Nuperokuljin, 2h+keittiö. Tonttina Suomi.
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #133 : 24.08.2020 kello on 22:43 »
Ja sitten vielä kerran??

Nuo kytkimen vaihtojutut tapahtuivat kesällä, viimeisin elokuussa. Syksyllä teimme matkan jonnekin pohjoiseen. Paluumatkalla vt5:llä Kajaanin ja Iisalmen välisellä mäkisellä osuudella osui eteen joku, joka hyytyi jokaiseen ylämäkeen. Ajattelin, että siitä pitää päästä ohi. Ja sitten osuikin kohdalle mäen jälkeen sellainen laakso, jossa näin olevan ohitusmahdollisuude n. Ei muuta kuin vaihde neloselle ja kaasu pohjaan. Pääsin rinnalle ja Ducatossa oli kierroksia niin paljon, että oli aika vaihtaa viitoselle ja päättää ohitus. Mutta "MITÄ NYT"? Vaihde ei mennyt viitoselle. Kokeilemaan nelosta. Se onnistui ja sain suoritettua ohituksen. Päästyäni väljemmille vesille, kokeilin muutamia kertoja suostuisiko viitosvaihde toimimaan. Ei suostunut. Siispä ajelin se reilun sata kilometriä kotiin enintään nelosella.

Lähellä olevassa korjaamossa sitten avattiin vaihdelaatikko. Jos ymmärsin oikein, niin vikana oli kytkinhaarukan korjauksessa suoritettu poraus, jonka liimaaminen oli epäonnistunut ja öljyä vuotanut. En silloin ymmärtänyt ottaa yhteyttä Autokeskukseen, varsinkaan kun en voinut tietää vikaa, ennen kuin se oli avattu ja korjattu.

Kuinkahan hyviin autoihin mulla olisi ollut varaa, jos ei tätä olisi tullut hankittua? Sen korjauksiin kun meni pyöreästi 10000€.

*****
  • Kalustoon kuuluva
  • Aiheen aloittaja
  • Viimeksi paikalla:tänään kello 21:28
  • Nuperokuljin, 2h+keittiö. Tonttina Suomi.
Vs: Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.
« Vastaus #134 : 17.09.2020 kello on 22:15 »
Tulihan se Bürstner ainakin siksi aikaa kuntoon, kun se oli minulla. Mutta kuitenkin se(kin)  alkoi tympiä ja aloin katsella, mitä tarjontaa löytyi netissä. Rovaniemellä oli Fiat Dethleffs puoli-integroitu tarjolla. Erillisvuoteet, Alde ja mitä kaikkea hyvää siinä olikaan. Siispä sinne katsomaan sitä. Kovasti kauppias kehui, kuinka hiljainen se on. Mutta kun kävi B:llä koeajolla, niin hänen piti myöntää, että osaavat muut(kin) tehdä hiljaisia autoja. Yön ajan mietin mahdollista vaihtoa. Ja niinhän siinä kävi, että Detukka lähti mukaan. Ja valmis nimikin sille tuli, kun kauppias huusi huoltomiehelle, että Petteri Punakuonolle pitäisi tehdä jotakin. Niinpä Petteri pääsi tällekin palstalle seikkailemaan ihan omalla nimellään. *****

Seikkailuja oli kotimaassa: https://karavaanari.org/index.php/topic,11887.0.html ja kävipä hän Euroopassakin seikkailemassa:
https://karavaanari.org/index.php/topic,10003.0.html


Löytyyhän sitä kaikenlaista muutakin tarinaa Petteriltä: *****