Oli -70 luvun alkua, kun tulimme Mynämäeltä ysitietä, Nuutajärven liittymän kohdalla.
Kyydissä oli tuo nainen, joka meille myöhemmin vaununkin osti,sekä äitini.
Sanoin äidilleni: Oiskohan isä silloin sota-aikaan uskonut että pojalla on 120 vauhtia vielä tässä mäen päällä? Hän nimittäin suunnilleen tästä kohden ajoi Nuutajärven kartanon maitoja ym. tavaroita puukaasuautolla. Mäki oli silloin jyrkkä nykyiseen verrattuna, eikä serpentiiniäkään paljoa ollut. Isä muisteli joskus eläissään: Että tuntejakin välillä meni siinä mäessä, sopivaa kaasua kehitellessä. Ei ne pilkkeetkään aina olleet niitä parhaita. Mäkipensaa oli ajoittain, jota apumies Matti kaatoi, lokarin päällä maaten imuaukolle, se helpotti tilannetta. Sikäli kun oikein ymmärsin, kaasua tuli senverran kun tuli, moottori kävi niillä kerroksilla mitä kaasun tulo edellytti. Jos olisi vaihteita ollut nykymalliin, olisi kierroksiin ollut sopiva vaihde? Ymmärtääkseni niitä oli 3-4 silloin?
Renkaan paikkauksia jos oli vain kaksi, silloin päivä meni hyvin. Käsipumpulla tietenkin pumpattiin tuolloin.