Asia oli jäänyt jo unholaan. Mutta kun kokoonnuimme toissa vuonna muistelemaan Aune opettajaa koululle, josta muutimme pois -59. Silloinen naapurini otti asian esille.
Olin 3. tai 4. luokalla tuolloin. Tulimme Hämeenlinnasta luokkaretkeltä linja-autolla, busseja ei tuolloin siellä päin ollut. Isälläni oli siihen aikaan taksi, hän oli luvannut hakea meidät mettäkulmalaiset ja opettajan kotiin loppumatka.
Isä oli naapurin kanssa keittänyt ”korpikuusen kyyneliä” jotka ”hiukan” ehkä tuoksahtivat. Hän ei voinut ajaa, kun opettajakin hyveellinen ikä neiti oli kyydissä. Hän pisti minut ajamaan, olinhan 6. vanhasta opetellut syrjäkylillä. Sitä entisen naapurini mukaan Aune opettaja muisteli pitkään, ettei ennen, eikä jälkeen ole ollut oppilaansa kyydissä.
Sikäl ku joku moralisoi, rikos on vanhentunut. Lisäksi se oli lähellä sitä aikaa kun saatettiin kolaripöytäkirjaan merkitä: molemmat kuljettajat tuoksuivat alkoholille, mutta kumpikaan kuljettaja ei ollut humalassa.
”Rikoskierre” jatkui minun ja lasteni osalta, onneksi ei vahinkoja. Eikä minun korviini myöhemminkään, vaikka ”lapset” ovat monessa maassa ajaneetkin kolmella mantereella.
”Lapseni”itse päättävät jatkuuko vai loppuuko tälläinen rikosten kierre.