Karavaanarin keskustelut > Tarinoita Suomesta ja maailmalta

Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.

<< < (10/40) > >>

Yrjö:

--- Lainaus käyttäjältä: tsahkali - 20.10.2019     kello on 12:28 ---Siinähän lukee keskellä, 'Keimola'.

--- Lainaus päättyy ---
  Joo sen kyllä näin, ja radankin. Hataran muistini mukaan, "seikkailin" jossain niillä main kun tohon karttaan on merkitty suota??

88k5:

--- Lainaus käyttäjältä: Yrjö - 20.10.2019     kello on 17:11 ---  Joo sen kyllä näin, ja radankin. Hataran muistini mukaan, "seikkailin" jossain niillä main kun tohon karttaan on merkitty suota??

--- Lainaus päättyy ---
Juu, Isosuo ja sen itäpuolella kulkee Laavatie - suurinpiirtein vanhan kartan mukaisesti. Ainakaan pari vuotta sitten ei ollut autolla ajokunnossa, mutta maastofillarilla menin läpi etelään. Siinä on muistaakseni yksi isompi mäki.. Moni noista Keimolan radan teistä on ollut vuosikymmenet kaivettuna poikki. Fillaria joutui kantamaan yli "ojien". Toissa talvena taisin ajaa Varikkotien/-kaarteen ympäri 20cm hangessa voortilla - ei vaan päässyt läpi Laavatielle, ympyrätie. Nyt saattaa olla jo muuttumassa ja läpikulku tulevaisuudessa kun sinne tehdään rinnakkaistie 130:lle (Keimolanmäki)

seppoko:
Ensimmäinen autoni oli siis Mosse 407, niin kuin olen jo maininnut. Seuraava oli Vauxhall Victor. Sillä opetin vaimon ajamaan. En muistanutkaan, ennen kuin Yrjö mainitsi, erästä seikkaa. Eli käsijarrun sijainti. Niin kuin Yrjö sanoi, että sen piti olla opettajan ulottuvilla. Vauxhallissa se oli ohjauspylväässä. Onneksi sentään sen oikealla puolella. Oli hieman nippanappa, että katsastaja hyväksyi sen. Onneksi kuitenkin hyväksyi.

Ja vaimostahan tuli ihan hyvä kuski.


Jaaha. Muisti palaa pätkittäin niin kuin Uuno Turhapurollakin. Eipä Vauxhall ollutkaan toinen vaan vasta kolmas autoni. Välissä oli Ford Anglia pakusta tehty henkilöauto.

Yrjö:
    Joo oli mossessakin 402-407 käsijarru siinä ohjausakselin oikealla puolella.
    Myös rattivaihde oli pop silloin. Meidän kiilanokka mossessa oli lattiavaihde, niissäkin uudemmissa oli rattivaihde. Amerikkalaisissa kun oli 3 hengen etupenkkejä, lienee tuonut sen muotiin? Ainakin Volvo ei muistaakseni sortunut tuohon muoti-ilmiöön. Vaan oli suoraan laatikkoon menevä keppi, joka sittemmin tutun rouvan kyljen murjoikin kolarissa pahaksi. Eiköhän 200 sarjassa ollut tämä ominaisuus poistettu.
   
   Taisi olla vuosi -80, silloisella työpaikallani oli muistaakseni kasivitonen kaksiakselinen Volvo kuorma-auto. Se oli senverran vanha, että oli tasavirtalaturi jonka perässä alipainepumppu nestejarruille. Käsijarrukin oli kardaaniin, eipä paljoa pitänyt koskaan. Yleensä olen aina ollut huono tyhjäkäyttelemään, sitä oli pakko, kun montaa starttausta ei samana päivänä kärsinyt, vaikka yön olikin verkkolatauksessa.
   Syksyisenä iltana olin kaksi vuotiaan poikani kanssa hakemassa rankoja metsästä. Harvinaista täällä Lempäälässä että metsässä voi ajaa autolla, yleensä täällä sellaista louhikkoa, ettei maataloustraktorill akaan ole asiaa.
   Volvo tietenkin hyrskytti valot päällä. Minä heittelin rankoja lavalle. Sen ikäiset pojat tietenkin menee rattiin ”ajamaan”, ihan käskemättäkin. Välillä tietenkin mun tartti nousta lavalle rankoja oikomaan. Kerran lavalla ollessani Volvo lähti liikkeele, hiljaa tietenkin. Mulle tuli kiire kuitenkin, sillä olihan puita likellä. Hyvin ehdin hätiin, ei vahinkoa. Oli perä pienemmällä, poika saanut ykkösen päälle helpolla. Se oli ronkeli vaihdettava vauhdissa, painoi kytkintä tai ei, varattua tuuttasi mielellään, ellei kierrokset osuneet kohilleen. Tietääkseni poika ei senkoommin ole yli 3.5 tonnisten rattiin koskenut.
   Jälkeen päin oon naureskellut. Jos olisin kompuroinut itseni pyörän alle- lööpeissä olisi lukenut kaksivuotias poika ajoi isänsä yli kuorma-autolla.

Turhan Höpöttäjä:
Meillä oli kotona piikkinokka Skoda. Isä kun ajoi tankille, meitä penskoja hävetti, kun konepelti piti avata tankkausta varten. Tankki oli nimittäin kojelaudan edessä moottoritilassa.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu