Karavaanarin keskustelut > Tarinoita Suomesta ja maailmalta

Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.

<< < (36/40) > >>

Mjerica:

--- Off-Topic: ---
--- Lainaus käyttäjältä: kimi - 19.12.2020     kello on 22:51 --- Thumb En yleensä tykkää hymiöistä, mutta joskus ne on paikallaan. Kiitos näistä

--- Lainaus päättyy ---
Minä en käyttäisi siltikään, hymiöt leimaavat käyttäjänsä niin pahasti.  Ehkä taustalla
on alitajuinen pelko siitäkin että jos kerran käyttää niin jatkossa kynnys madaltuu.

seppoko:
Kun nyt on yli 30 vuotta tullut harrastettua ulkomaanmatkailua vaunuilla/autoilla, niin on joutunut tutustumaan myös vieraiden maiden sairaanhoitoon. Vaikka olen tainnut kertoa ao. matkakertomuksessa aihetta, niin kokoan tähän kaikki tapaukset yhdessä.

Tässä käsittelen kolmen yöllisen rytmihäiriön "hoitoa". Itse asiassa niiden syitä ei enää päivällä juurikaan löytynyt. Mutta mielenkiintoiseksi asian tekee matkat sairaalaan.

Ensimmäinen tapahtui Espanjassa. Paikkakuntaa en muista. Sairaalaan oli matkaa 5-6 kilometriä. Ajoin sen pyörällä. Menin saamani osoitteen antamasta ovesta sisään. Siellä oli aula täynnä ihmisiä ja kakofonia oli aivan kauhea. Totesin, että minun on aivan turha siellä yrittää esittää asiaani. Ehkä emme olisi ymmärtäneet toisiamme, virkailija ja minä. Tulin ulos ja silloin huomasin "Urgenzia"- kyltin. Päättelin, että siellä olisi akuuttihoidot. Siellä sain asian hoidettua.

Toinen tapaus oli myös Espanjassa jossain Koillis-Espanjan merenrantakaupungis sa. Siellä sairaala oli 10-15 km:n päässä. Kävin respassa kysymässä taksia. Ei ole. "No miten pääsen sairaalaan" kysyin. Sinun pitää kysyä joltain asukkaalta kyytiä. Enpä osannut ujona alkaa kyselemään tällaista kyytiä minulle aivan vierailta ihmisiltä. Niinpä jälleen pyörän selkään ja matkaan. Osa matkasta sujui ihan hyvin. Mutta loppumatka oli aika tiukkaa nousua, sillä sairaala oli aika korkean mäen päällä. Pääsin kuitenkin sinne. Paluumatka sitten sujuikin helpommin.

En muista kummassa noista oli pieniä kieliongelmia. Kuulutuksesta ymmärsin nimeni, mutta enhän minä huoneen numeroa ymmärtänyt. Aika pian eräs muu potilas tajusi tilanteen ja sanoi "twelw". Minä kiitin. Lisäksi jommassa kummassa lääkäri ei ymmärtänyt englantia eikä suomea. Hoitaja tulkkasi meitä.

Kolmas tapaus sattui Ranskassa Colmarin sataman Stellplatzilla. Menin satamakapteenilta kysymään sairaalan sijaintia. Hän hieman uteli, miksi tarvitsen sairaalan tietoa. Kerroin hänelle, niin hän sanoi kutsuvansa ambulanssin. Kysyi vaan hälytysäänellä vai ilman? Minä sanoin, että ihan ääneti. Mutta niinpäse vaan tuli hyvin äänekkäästi paikalle. Ilmeisesti asiaan hieman vaikutti, että kapteeni väärinkäsityksen vuoksi luuli, että apua tarvitsee vaimo enkä minä. No, ambulanssin tultua, neljä miestä tutki minua jonkin aikaa. Ilmeisesti löysivät jotain, sillä päättivät viedä vielä sairaalaan. Siellä meni 3-4 tuntia tutkimuksissa ja niiden tuloksia odotellessa. Jonkun lääkkeen siellä antoivat, jota minun piti pitää suussa kielen alla. Paluumatka sujui paikalle tulleen asiakkaan jättämällä taksilla.

Näistä käynneistä ei mennyt paikalla mitään maksua. Eikä Espanjasta tullut kotiinkaan mitään laskua. Ranskasta tuli pieni lasku, jonka siirsin suoraan vakuutusyhtiön maksettavaksi. Oletin,että heillä on parempi tuntemus ranskankielessä.

seppoko:
Sitten lisää sairaalakokemuksia. Nämä ovatkin hieman tuoreempia.

Olimme Kaakkois-Ranskassa eräässä merenrantakaupungis sa. Auton eteen oli laitettu kompostiverkosta tehty koira-aitaus kuten useimmiten teemme kun olemme pidempään paikallaan. Aitauksessa on porttikin, mutta vaimo ajatteli pääsevänsä aidan yli helposti. Yleensä pääsee, mutta tällä kertaa se ei onnistunut "niinkuin Strömsöössä". Lahje jäi kiinni aitaan ja tyttö meni mukkelis-makkelis. Reiteen kuulemma vähän sattui. Kun olimme jo menossa kohti kotia, niin ajattelimme, että hän pääsisi kotimaahan hoidettavaksi kun kuitenkin pystyi liikkumaan jollakin lailla.

Matka eteni hiljalleen ensin länttä kohti ja sittemmin pohjoiseen. Pikkuhiljaa jalka kipeytyi ja sekä liikkuminen että istuminen vaikeutuivat. Jossakin Koillis-Ranskassa lähellä Saksan rajaa tulikin sitten lopullinen toppi. Hänen liikuntakykynsä meni kokonaan. Siitä sitten miettimään, mikä sairaala olisi hyvä meille. Ranskassa on laki, että Ranskassa puhutaan ranskaa. Sitä emme kumpikaan osaa. Minulla on ainaki saksan alkeet tiedossa, eikä Saksa ole kaukanakaan. Siis sinne. KOhdalle osui Freiburg ja sieltä löytyi yliopistollinen sairaala. Vaimo sinne ja minä Stellplatzille yöpymään. Tämä tapahtui siis maanantaina. Samana påivänä jalka avattiin koska siellä oli todettu murtuma. Lisäksi oli todettu lonkkanivelen kuluma. Ja kun jalka avattiin, niin sekin hoidettiin samalla kertaa.

Tässä välissä täytyy todeta, että ihan varmaksi en aikataulua muista, mutta yritän pysyä totuudessa.

Tiistaina selvisi vakuutusyhtiön kanssa kotiutusaikataulu, koska hänet lennätettiin Suomeen. Torstaina tulisi saattaja Suomesta Saksaan ja perjantaina tapahtuisi kotiutus. Siispä minä lähdin ajelemaan keskiviikkona kotia kohti, sillä minulla menisi 7-10 päivää koirien kanssa ajella Via Baltican kautta, joten vaimo olisi paljon aikaisemmin kotona. Silloin sain joiltakin tutuilta lukijoilta satkutia kun jätin häney sairaalaan. Mutta enemmän minua tarvittaisiin kotona kuin sairaalassa vaikka naapurit suosiollisesti avustivatkin.

Näin tuli vaimokin tutustuneeksi ulkomaiseen sairaalaelämään.

Aloitinkin tämän monikkomuodossa, joten yksi sairaalakeikka jää vielä seuraavaan kertaan.

seppoko:
Vielä viimeisin sairaalakokemus, joka on niinkin tuoreelta matkalta kuin kevät 18.

Hollannissa oli selkääni tullut paise. Jälleen ajatuksena, että jospa pääsisi kotiin asti hoitamaan sitä. Mutta ei. Saksassa se kipeytyi niin pahasti, että en pystynyt istumaan ja nojaamaan selkänojaan ollenkaan ja muutenkin kipeä. Saalfeldin (?) kaupungissa etsiydyin sairaalaan. Olisivat ottaneet heti sisään ja leikkaukseen, mutta sain sen siirrettyä seuraavaan päivään järjestääkseni auton asiat. Auto oli parin kilometrin päässä maksuttomalla Stellplatzilla. Leikkauksen jälkeisellä lääkärikierroksella minulle kerrottiin varsinainen "pommi". Pitäisi jäädä sairaalaan 5-6 viikoksi sillä selässä oli n.7cm pitkä ja 3cm leveä avohaava. Sitä pitäisi hoitaa aamuin illoin. Ensimmäisenä tuli mieleeni, että se on täysin mahdotonta, jonka heti ilmaisinkin. Tämä lääkäri oli vanhempi mies. Seuraavana päivänä vuorossa oli nuori lääkäri ja hän ymmärsi. Niinpä hän alkoi järjestää asiaa. Seuraavana päivänä vaimo tuli sairaalaan opettelemaan tarvittavat toimenpiteet eli miten haavaa pitää pestä ja peittää. Sitä seuraavana päivänä minulle sitten koottiin varustepaketti haavan pesuun ja sitomiseen ja siten pääsimme jatkamaan matkaa kotia kohti. Matkan varrella minun piti ostaa lisää pesu- ja sidontatarpeita. Kaikkea muita sain, mutta haavan pesemiseen tarvittavaa pallopäistä ruiskua en saanut mistään. YHdessä aapteekissa Puolassa minulle tarjottiin "huumeruiskuja". Emme uskaltaneet niitä käyttää koska ne olivat niin teräviä. Mutta sitten keksimme hankkia ja käyttää ruiskujen pumppuosia. Varovaisia niidenkin kanssa piti olla kun niissä oli niin lyhyt se putkiosa. Mutta tällä varustuksella pääsimme kotiin ilman lisävaurioita. Kotona jouduin sitten käymään pari kertaa viikossa terveyskeskuksessa hoidattamassa haavaa. Kesä -18 oli melko kuuma. Välttelin hikoilemista, että haava saisi olla rauhassa. Kuitenkin poistin yhden kuolleen pihlajan talomme edestä. Siinä tuli sen verran hiki, että haava tulehtui. Sitten uskoin, että eipä hikoilla enää.

seppoko:
Tämän aihe alkaa olla tyhjennetty mun päästä. Mutta välillä saattaa tulla ulkopuolisia virikkeitä, jotka muistuttavat minua tapahtuneesta. Sellainen tuli eilen, kum kuuntelin Radio-Suomen lauantaitalkoita. Aiheena oli kun auto jätti maantien varteen. Siitä tuli mieleen pari tapausta, joita en muista kirjanneeni tänne.

Toinen niistä tapahtui, kun olimme palaamassa Italian reissulta Rellu 18:lla vaunu perässä. Olimme tulleet laivalla Turkuun. Jossakin kohtaa Tampereen ja Juväskylän välillä huomasin laturin varoitusvalosta, että lataus oli hävinnyt. Optimistisena ajatteli, että kai me kuitenkin pääsemme kotiin saakka. Emme päässeet. Akku hiipui Jyväskylässä Haapaniemen tien risteyksessä. En muista, olimmeko siinä yötä kun tämä haveri tapahtui vai sainko hinurin viemään meidät pois autosähkökorjaamon pihaan. Oli kummin tahansa, niin sen verran hyvä tuuri kävi, että saimme auton heti työn alle. Eihän siellä ollut tarvittavaa varaosaa niinkin harvinaiseen autoon. Mutta he rakensivat sen diodeista ja siten pääsimme auton starttauksen  jälkeen lähtemään kotiin. Näin muistelen tapahtuneen.
Jälkeenpäin mietin, että olisikohan akku riittänyt kotiin saakka, jos en olisi pitänyt valoja päällä? Olihan kirkas ja valoisa kesäinen ilta.

Edellä kerrottu oli siitä mukava, että se tapahtui paluumatkan loppuosalla. Toinen tapaus tapahtui jo ennen kuin olimme päässeet edes matkan ensimmäiseen yöpaikkaan. Olimme menossa jonnekin Lounais-Suomeen ilmeisesti johonkin koiranäyttelyyn aluksi. Jossain Tampereen jälkeen alkoi kuulua ikävää ääntä. Loimaan kohdalla, olikohan Mellilä, alkoi tapahtua sellaista, että piti pysähtyä miettimään tapahtumaa. Tarkkaa oireilua en muista, mutta johtopäätös oli, että vaihdelaatikossa on vikaa ja oli pakko jäädä  siihen paikkaan. Sen verran kuitenkin sain yhdistelmää liikkumaan, että sain sen peruutettua peltoliittymään pois maantieltä. Ilta oli sen verran pitkällä, että vaikka näin maatalon vähän matkan päässä, niin en lähtenyt hakemaan apua sieltä. Yön mittaan oli aika monta kanssa-autoilijaa, jotka "halusivat tervehtiä". Aamulla sitten kävelin sinne taloon kysymään, voisvatko he soittaa hinurin. Laittoivat minun soittamaan ja kertomaan, mitä tarvitsen. Mutta kun tuli puheeksi, missä olen, niin piti talon väen antaa selittää paikka. Niinpä yhdistelmä hinattiin Loimaalle, johon se jäi korjattavaksi.  Sieltä ajoimme sitten komiasti taxilla kotiin, koska en voinut muuta ajatella, kun vaunusta piti ottaa jonkun verran tavaraa ja koira(t) mukaan. Sen hinta sopi vakuutuksen korvausmäärään. Mutta sitten kun lähdin noutamaan yhdistelmää, ei enää junalipun hinta  sopinut, vaikka virkailija sanoi sen kuuluvan vakuutukseen. Ei ilmeisesti katsonut, mitä oli jo korvattu.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu