Ke 29.10-97
Tuo on viimeinen merkintä tällä matkalla. En muista/tiedä, miksi en ole kirjannut matkaa Baltian läpi. Toki olemme sieltä palanneet, emmekä jääneet sinne.
Yhden tapahtuman, joka todennäköisesti oli tapahtunut tällä matkalla, lisään tähän loppuun vaikka olen saattanut kertoa sen joskus muualla.
Jouduimme ryöstöyrityksen kohteeksi poistuessamme Pietarin kirkon aukiolta. Vastaamme tuli kaksi nuorta naista pukeutuneina intialaisiin sareihin tai vastaaviin. Toinen naisista meni vaimoa kohti alkaen viedä häntä minusta poispäin. Toinen tuli minua kohti kädet levällään ja kietoen ne ympärilleni. Samalla hetkellä kuulin, että vyölaukkuni vetoketju alkoi aueta. Paljastui, että sarin sisällä oli pieni poika, joka yritti avata laukkua. Laukussani oli kaksi osastoa. Toisesta oli avattavissa reppu ja toisessa oli tavaroita mm. puhelin, kukkaro ja passi. Onneksi poika avasi sitä osastoa, jossa oli reppu. En ole ollenkaan varma, etteikö olisi ehtinyt sieltä jotain ottaa ennen kuin ehdin tarttua laukkuuni ja siten estää ryöstön. Tosin uskoisin, että olisin ehtinyt, sillä vetoketjusta lähti sen verran kova ääni ja tajusin sen hyvin nopeasti. Siinä ihmetellessä, mitä oli tapahtunut, emme ollenkaan huomanneet, mihin naiset ehtivät hävitä epäonnistuneen ryöstöyrityksen jälkeen.
Nyt jään sitten miettimään, miten jatkaisin otsikon alle sopivia juttuja.