Tähän saakka on ollut alkovi- ja puoli-integroituja-autoja, niin tuli aika, että pitää kokeilla integroituakin. Niinpä B595 vaihtui Bürstnerin Avianoon. Tämä auto on tähän mennessä ollut pahin murheenkryyni.
Ensimmäinen vika oli kun Italiassa piti lähteä leirintäalueelta ajamaan edelleen. Eipä auto käynnistynyt. Silloin oli jo Karavaanarin tiepalvelu käytössäni. Siispä soittamaan apua. Hinausauto tuli paikalle ja poistuikin melkein saman tien. Cämppärin pitäjältä sain tietää, että hinuri oli todettu liian pieneksi. Siis lisää odotusta. SItten tuli vähän järeämpi paikalle. Hinurin kuski tutki vähän aikaa autoa, että pystyisikö hän kuitenkin keksimään vian? Hän löysikin moottoritilasta 50A:n sulakkeen, joka oli palanut ja näytti sitä iloisena. No ei sen vaihto kuitenkan auttanut, sillä se oli autoakun ja sähkökeskuksen välisen kaapelin sulake. Siispä auto lavalle ja kohti korjaamoa. Siellä totesivat aika nopeasti, että polttoainepumppu on viallinen. Sen hankinta jäisi seuraavaan päivään kun ilta oli käsillä. Henkilökunta siirsi auton pihalle, jossa sitten vietimme yön. Olisimme päässeet vakuutuksen piikkiin vaikka hotelliin, mutta katsoimme, että on helpompi olla autossa kun lauma koiriakin oli mukana. Aamulla siirsivät auton jälleen korjaamoon sisälle. Päivän mittaan se tuli kuntoon ja pääsimme jatkamaan matkaa.
Toinen sattumus oli, tosin se ei ollut auton vika, kun toisella Italian reissulla autosta särjettiin ikkuna ja minun vyölaukku ryöstettiin. Olimme koiranäyttelypaikal la, tosin ihan kadun varressa pysäköitynä. Näyttelyn loppuvaiheessa minäkin menin sisään katsomaan. Näyttelyn loputtua lähdimme autolle. Autossa otin vyölaukun pois ja laitoin sen ohjaamoon, mielestäni sellaiseen paikkaan, että sen ei pitänyt näkyä ulos, ei ainakaan vähän kauempaa. Olin siirtynyt hieman taaemmaksi kun kuului hirveä jysäys ja ikkunan helinä. Käsi oli samassa ikkunasta sisällä ja niin vyölaukku lähti rosvon mukaan. Suunnilleen samalla hetkellä tuli pieni auto, joku Sitikan C3 tai vastaava, ohi ja siinä oli takaluukku auki. Takaluukku, jossa ikkuna nousee ylös ja alaosa painuu alas. Tähän tämä rosvo hyppäsi ja vasta vähän matkan päässä, jotta rekisterikilpi ei näkyisi, ja laittoi luukun kiinni.
Italialaisten avustuksella saatiin poliisi paikalle. He kertoivat vain paikan, mihin piti mennä tekemään rikosilmoitus. Sen jälkeen alkoi lähinnä luottokorttien kuoletus. Jälkeen päin saatoimme todeta, että niistä ei syntynyt mitään muuta vahinkoa, kuin piti hieman maksaa ylimääräistä kun poikamme järjesti meille käteistä rahaa. Sen lisäksi kustannuksia tuli ajokortin uusinnasta ja ikkunan korjauksen vakuutuksen omavastuusta.
Seuraavana päivänä menin poliisilaitokselle tekemään rikosilmoitusta. Näin oven, jonka ymmärsin olevan oikea paikka. SIsällä oli paljon ihmisiä. joilla oli papereita käsissään. En tiennyt, itä he olivat asioimassa. Onneksi joku oli niin viksu, että kysyi minun asiani. Hän sitten kertoi, että se paikka on nurkan takana. Siellä sitten yritin selvittää paperille englannin kielellä, mitä oli tapahtunut ja mitä oli lähtenyt varkaiden matkaan.
Oma lukunsa oli ikkunan saaminen ajokuntoon. Leirintäalueen lähistöllä oli "ikkunatohtori". Ajoin sinne näyttääkseni autoa ja ikkunaa. Tämä 2tohtori" osasi vain italiaa. Onneksi paikalle osui asiakas, jonka avulla sain selvitettyä, mitä oli tapahtunut ja tiedusteltua, voiko hän tehdä jotakin. Ensi hän oli aivan kauhuissaan, että Italiassa tapahtuu tuollaista. Muistaakseni seuraavaksi päiväksi sovittiin, että siihen ikkunaan tehdään väliaikainen korjaus. Se oli sitten paksuhkoa muovia hyvin teipattuna. Eihän sellaista ikkunaa voinut saada kuin Bürstnerin tehtaan avustuksella.
Aika pian paljastui, että ei sen muovi-ikkunan kanssa voi ajaa kovin kovaa. Sieltä kuului aikamoinen kohina ja aika pian teipitkin alkoivat antaa periksi ja luistaa niin, että muovi pääsi pullistumaan. 80 oli jo hieman liian kova nopeus. Mutta kyllä sieltä vaan ajan kanssa kotiin päästiin. Siitäkin huolimatta, että ratissa oli kortiton mies, olihan kortti ollut samassa vyölaukussa. Olin yhteydessä Roomaan Suomen lähetystöön tiedustellen, voivatko auttaa ajokortin suhteen. Mutta vastaus oli kielteinen. Siten minulla ei ollut muuta kuin rikosilmoitus, missä mainitsen ajokortin varastamisen.Tuskin se olisi auttanut jos korttia olisi kysytty.
Aika pian huomasin, että varmaan vie aikaa ennen kuin Saksasta saa uuden ikkunan. Niinpä melko aikaisessa vaiheessa soitin Jyväs-Caravaniin, mistä oli auton ostanut, että tilaavat uuden ikkunan. Niinpä ei mennytkään montaakaan päivää kun ilmottivat, että ikkuna olisi saatavissa.
Eikä tässä vielä kaikki tästä autosta.