Loisteho ei tee työtä kuten pätöteho mutta sillä pidetään sähköverkon jännitettä haluttuna. Näin tiivistettynä.
Helsingin energia tiivisti joskus hyvin loisteho:
"Tietyt vaihtosähköverkkoon kytketyt laitteet tarvitsevat toimiakseen pätötehon lisäksi loistehoa. Tällaisia laitteita ovat mm. moottorit, muuntajat ja kuristimilla varustetut valaisimet. Esim. moottoreissa loistehoa tarvitaan pyörimisliikkeen aikaansaavan magneettikentän ylläpitämiseen. Varsinaisen työn moottori tekee verkosta otetun pätötehon avulla.
Myöskin loistehon moottori ottaa verkosta. Loisteho aiheuttaa kuitenkin sähköverkossa ylimääräistä energiahukkaa siirtohäviöiden muodossa. Tästä syystä on järkevää, että loisteho tuotetaan lähellä sitä kulutuspistettä, missä sitä tarvitaan. Tämä tapahtuu kondensaattorien avulla, joilla kompensoidaan (tuotetaan) mm. moottorin (induktiivisen kuorman) tarvitsema loisteho. Kansanomaisesti loistehoa on verrattu joskus oluen vaahtoon. Vaahto kuuluu oluttuoppiin, mutta se tuotetaan vasta kulutuskohteessa.
Loistehon kompensointi voidaan suorittaa joko keskitetysti (kiinteistökohtaises ti) tai laitekohtaisesti. Kiinteistökohtaises sa kompensoinnissa loisteho tuotetaan pääkeskukseen sijoitetulla automaattisella kondensaattoriparis tolla, mikä tuottaa kulloiseenkin tilanteeseen tarvittavan loistehon. Laitekohtaisessa loistehon kompensoinnissa kondensaattorit lisätään itse laitteen syöttöpisteeseen.
Verkkoyhtiöt määrittelevät "tehotariffiasiakkai lle" rajat verkosta otetulle loisteholle ja verkkoon tuotetulle loisteholle. Rajojen ylittävältä osalta peritään loistehomaksua (sanktiomaksua), jolla pyritään ohjaamaan sähköverkkoa toiminnallisesti terveeseen tilaan. "Yleistariffiasiakka ilta" (pien- ja kerrostaloasujilta) ei mitata loistehoa eikä siten myöskään peritä loistehomaksua. Heidän laitteensa kuluttavat pääasiassa vain pätötehoa ja siten he maksavat vain kulutetusta pätöenergiasta (kilowattitunneista)."