Moi foorumilaisille,
Minulla on retkeilyautoprojekt i ollut meneillään jo jonkin aikaa, ja muutamia reissujakin on sillä jo tullut tehtyä.
Auto on VW Transporter T4 pakettiauto vuosimallia -96. Autossa oli takatilassa jo alunperin Eberspächer diesel-lämmitin, joka olikin osasyy siihen että päädyin juuri tämän auton hankkimaan.
Auto on hankittu siis projektiautoksi, tarkoituksena sisustaa takaosa asumiskelpoiseksi. Ylellisyydet ovat kalusteiden lisäksi 12 V sähköpistoke, lämmitys ja valaistus. Vessaa ja suihkua ei ole näin pieneen tilaan tietenkään tulossa. Vesi tulee kanisterista ja kuumaa vettä saan vedenkeittimellä tai spriikeittimellä. Taakse olen asentanut hupiakun, josta tulee virta kaikkiin takaosan laitteisiin, myös lämmittimeen.
Olen alkuperäiseltä koulutukseltani sähköasentaja, joten sähköhommissa ei ole ollut ongelmia. Muutoin minulla ei ole paljonkaan kokemusta tämän tyyppisistä projekteista, ja aika paljon on pitänyt tehdä asioita yrityksen ja erehdyksen kautta. Nyt jo hieman viisastuneena päädyin tänne kyselemään neuvoja, jos välttäisi enimmät ongelmat jatkossa.
Takatilassa oli alunperin vanerit seinissä ja ovissa. Vanerien päälle oli liimattu huopa. Auton omistushistoriasta selvisi, että se on alkujaan rekisteröity Helsingin puhelinyhtiön nimiin. Lämmitin on myös -96 vuosimallia, eli se on luultavasti asennettu täysin uuteen puhelinyhtiön autoon. Vanerit jouduin poistamaan kaikki, koska ne olivat huopakerroksen alta monin paikoin homeessa. Myös vanhat harmaat kattolevyt heitin pois. Vanerien ja seinäpeltien välissä ei ollut mitään eristettä, ei myöskään katossa. Seinä- ja kattopellit ovat sisäpuolelta täysin ruosteettomat.
Yksi ensimmäisiä töitä oli takaosan eristäminen. Olen laittanut taakse 30 mm finnfoam-levyjä, jotka on liimattu suoraan peltiin polyuretaanivaahdol la. Kaikki on tehty puhtaille ja kuiville pinnoille, eikä mitään ilmataskuja ole jätetty. Eristyksessä en ole havainnut mitään ongelmia. Kattoon liimasin eristeeksi 10 mm retkipatjaa, ja tein uudet kattolevyt.
Näyttää kuitenkin, että kattolevyt ovat alkaneet kupruilemaan tai "roikkumaan" reunoilta, kiinnikkeiden väleistä. Kiinnitys on paljaassa pellissä, joten olisiko kondenssivedellä jotain osuutta tässä asiassa? En osannut odottaa mitään ongelmia, koska myös alkuperäiset levyt olivat samaa materiaalia (kovalevyä) ja kiinni samalla tavalla. Katon kaikkia peltiosia tuskin on edes mahdollista eristää täysin höyrytiiviisti.
Sama ongelma vaivaa myös ovilevyjä, jotka ovat kupruilleet vielä pahemmin. Olen laittanut niihin muovin oven puolelle, mutta se ei ole estänyt kupruilua.
Eivätkö ovilevyt tai ns. ovipahvit yleensä ole kovalevyä, tai ainakin olivat joskus?
Eikö kovalevyä käytetä matkailuautoissa ihan yleisesti? Miten nämä kosteusongelmat on ratkaistu? Auttaisiko levyn sisäpinnan lakkaaminen reunasta, eli kiinnityskohdasta?