Ja kun ammattimiehelle maksetaan ammattimiehen palkka ja kilometrikorvaukset ja kuluuhan sitä aikaa paikanpäälle menemiseenkin, niin yhtälö on aika vaikea. Toki tämä yhtälö muuttuu merkittävästi, jos asiakas on ostanut parinsadan pesukoneen sijaan sen tonnin peskoneen.
Sen verran eroa on ammattimiehissä EU:n sisäalueella, että esimerkiksi Ranskassa korjausmies ajaa valkoisella ja ryppyisellä ha-pakulla pihaan ja laskuttaa vain työhön käyttämänsä ajan. Mikäli tarvitaan jotain tarvikkeita lisää, niin ammattilainen tulee uudestaan ja laskuttaa tarvikkeet ja työajan. Kilometrikustannuks
ista puhumattakaan, asentajan palkka ei juokse tarvikkeiden hakumatkalla.
Tarvikkeet haetaan useampaan kohteeseen sopivana ajankohtana.
Parinkympin osan vaihdolle tulee ehkä työkustannuksia viitisen kymppiä.
Ilmankos maa on täynnä muutaman työntekijän yrityksiä ja töitä paljon.
Suomessa puhelimeen vastaa muutaman työntekijän firman pomo, jolla työautona on liisattu jättiSprintteri kaikilla herkuilla.
Asentaja lähetetään, työtehtävän tarkasta kuvauksesta huolimatta, kaikilla herkuilla olevalla liisatullla 4x4 Transportterilla asiakkaan luo toteamaan, että kyllä asikkaan kertoma osa X pitää vaihtaa.
Sehän on selvää, että laskutus on lähtenyt asiakkaan piikkiin pyörimään jo siinä vaiheessa kun asentaja kahvipöydässä miettii, että nyt pitäisi lähteä.
Kello käymään, kilometrirahat tulemaan ja ajelua asiakkaalle, tukkuun josta taas asiakkaalle. Vartin työ, pari tuntia matka-aikaa edestakaisin ajeluun täydellä veloituksella plus kilometrikorvaus.
Muutahan ei päivän aikana enää ehdikään ja loppulasku muutaman kympin osan vaihdosta ( joka tiedettiin etukäteen ) on useamman satasen.
Sitten valitellaan, että korjausyrittäminen ei kannata, kun ihmiset ostavat mieluummin uutta.
