Mielenkiintoinen aihe tämä.
Näin tekniikan diletanttina (KVG) sanoisin että kyse on yhdistelmästä eikä vaunusta. Samoin enemmän kuin keulan muodosta on kyse perän jättövirtauksesta. Se heijausefektikin mikä joskus yllättää on kiinni jättövirtauksesta, perän alipaineen täyttymisestä puolelta toiselle.
Yhteen aikaan oli muotia auton katolla sellanen siipi ohjaamassa ilmavirtaa vaunun yli. Kova väittely oli siitä säästääkö se pilkku jotain pensalitraa satasella. Ja siinäkin oli kyse siitä että useimmissa tapauksissa kasvatettiin vaan alipainetta, tyhjiötä auton ja vaunun välillä. Siksipä niitä ei nykysellään näe ollenkaan.
Skeptikkona oletan että vaunun keulan muotoilulla on merkitys. Mutta kyse on siitä mitä sen edessä on. Optimaalinen voisi olla kuten rekoissa, niin että auton ja kärryn väli on mahdollisimman pieni. Tällöin myös alipaine näitten välissä on pieni.
Skeptikkona oletan, että jättövirtaus on iso asia. Alipaine joka syntyy vaunun perään on tavallisen pulliaisen mahdoton mitata mitenkään. Kuitenkin sillä on varmasti iso merkitys.
Mutta onhan näitä ihmeteltäviä. Mulla matkaajassa oli kaksi akselia (ei siis teli) ja aisapaino hienosti mittailtu paikallaan. Mikä aisapaino on ajossa, sitäpä ei voi mitata mitenkään. Vaunun keula ottaa tuulta jonkunverran, toisaalta auton jättö keventää tai lisää jonkunverran. Perän alipaine "vetää" koppia jonkunverran...
Kun joku viisas sanoisi totuuden tästäkin, olis kiva. Ennen sitä sanoisin että kukin yhdistelmä on omanlaisensa. Millä ja mitä vedät?