Karavaanarin keskustelut > Karavaanarin olohuone

Ilmastonmuutos

<< < (56/103) > >>

tsahkali:
Ylläpito jo nukkumassa?

megaman:
Jos joku näkee vaivaa kirjoittaa noin paljon tekstiä yhteenpötköön, on se vähän sääli ettei jaksa ruveta moiseen perehtymään... Toinen on tehnyt selvästi töitä ja toista vaan ei kiinnosta.

retkeilijä:
Välillä aiheeseen  :laugh:

https://yle.fi/uutiset/3-10489803?origin=rss

tsahkali:

--- Lainaus käyttäjältä: retkeilijä -  4.11.2018     kello on 08:50 ---Välillä aiheeseen  :laugh:
https://yle.fi/uutiset/3-10489803?origin=rss

--- Lainaus päättyy ---

Tarkoititko, että ei kokoajan ilmastonmuutoshömpp ää?
Vielä kun saisi poliitikokt unohtamaan sen kirosanan: 'Talouskasvu'.

tsahkali:
Aisaa näköjään myös ajatellaan.
HS tänään...

--- Lainaus --- Päivän lehti 5.11.2018    |   Vieraskynä
Ilmastopolitiikan on kohdattava ristiriitansa
Tuoreen talousnobelistin laskelmien perusteella IPCC:n edellyttämät päästörajoitukset tulisivat aivan liian kalliiksi.

Julkaistu: 5.11. 2:00

Maailmantaloutta on viipymättä muutettava perin pohjin, jos haluamme välttää ilmastokatastrofin, julisti kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC raportissaan neljä viikkoa sitten. Raportin julkistuspäivänä kerrottiin myös, että uraauurtavasti ilmastonmuutoksen talousvaikutuksia tutkinut William Nordhaus on toinen tämänvuotisen talous-Nobelin eli Ruotsin keskuspankin taloustieteen palkinnon saajista.

IPCC:n raportti ja Nordhausin palkitseminen ovat saman tarinan kaksi puolta. Ne myös paljastavat ilmastopolitiikan ristiriitaisuuden – ja sen, miksi taloustieteellä on enemmän merkitystä kuin koskaan.

IPCC vaatii maapallon keskilämpötilan nousun rajaamista 1,5 asteeseen teollistumista edeltäneeseen aikaan verrattuna. Nordhausin laskelmat osoittavat, että vaatimus on sekä taloudellisesti että käytännössä mahdoton.

IPCC:n raportti arvioi nollapäästöjen saavuttamisen kustannukset pahasti alakanttiin. Fossiilisista polttoaineista saadaan edullisesti tehokasta energiaa. Vihreä energia ei ole pääosin vieläkään kilpailukykyistä.

Siirtymä kalliimpiin mutta tehottomampiin teknologioihin hidastaisi kehitystä. Kehittyvissä maissa nykyistä harvempi irtautuisi köyhyydestä. Vauraissa maissa vähäosaisimmat kärsisivät eniten sähkö- ja lämmityskulujen noususta.

IPCC vaatii kääntämään hiilidioksidipäästö t nopeasti alas. Tieteellisten mallien mukaan 1,5 asteen tavoite edellyttäisi, että kaikki fossiilisten polttoaineiden käyttö lopetettaisiin alle neljässä vuodessa. Kansainvälinen energiajärjestö IEA kuitenkin ennustaa, että vuonna 2040 kolme neljännestä energiantarpeestamm e täyttyy yhä fossiilisilla polttoaineilla, vaikka Pariisin ilmasto­sopimuksen lupaukset täytettäisiin.

YK:n ilmastonsuojelun puitesopimuksen UNFCCC:n sihteeristö ar­vioi hiilidioksidipäästö jen vähenevän 60 gigatonnilla, jos jokainen maa pitää kaikki vuosia 2016–2030 koskevat lupaukset. Tämä on alle prosentti vähennystarpeesta, jota 1,5 asteen tavoite edellyttäisi, mutta sekin tulee valtavan kalliiksi.

Pariisissa laadittiin hintavin maailmanlaajuinen sopimus koskaan: ilmastosopimuksen lupaukset maksavat menetettynä kasvuna vuosittain 1–2 biljoonaa euroa aina vuoteen 2030. IPCC:n vaatimat ankarammat toimet nielisivät tähtitieteellisiä summia.

Poliittiset kannustimet ovat vähissä, sillä lupausten rikkojille tai sopimuksesta irtautujille ei koidu seuraamuksia. Sopimuksen vapaaehtoiset sitoumukset eivät säväytä kunnianhimollaan.

Euroopan unioni aikoo sentään leikata päästöjään 80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä. Seitsemän johtavan vertaisarviointimal lin keskiarvon mukaan vuosikustannukset nousisivat 2,9 biljoonaan euroon, jos odotukset teknologian kehityksestä ovat realistisia ja EU:n ilmastopolitiikan oletetaan – optimistisesti – olevan hyvin suunniteltua ja koordinoitua. Nyt EU:n ilmastolainsäädäntö on tehoton tilkkutäkki.

Asioiden pitäminen oikeassa suhteessa ei ole helppoa IPCC:n lietsoman hysterian keskellä. IPCC on aiemmin arvioinut, että täysin hillitsemättömänä ilmastonmuutos maksaisi maapallolle 60 vuodessa 0,2–2 prosenttia bruttokansantuottee sta. Se ei olisi maailmanloppu.

IPCC:n uusi raportti ei vertaile ilmastotavoitteiden kustannuksia ja hyötyjä, vaikka vertailun pitäisi olla poliittisen väittelyn keskiössä. Jos hiilen verotus on maltillista, ”optimitulos” olisi Nordhausin mukaan keskilämpötilan noin 3,5 asteen nousu vuosisadan vaihteeseen mennessä. Suuremmissa rajoituksissa haitat söisivät hyödyt. Hinta voi nousta liki 50 biljoonaan euroon.

Radikaalimmat tavoitteet – kuten 1,5 asteen raja – ovat epärealistisia. Jo yrittäminen maksaisi maltaita.

Hiilipäästöjen pakkovähennyksistä pitää luopua, kunnes uudet energianlähteet lunastavat lupauksensa. Resurssit tulee keskittää ratkaisemaan teknologiavaje, joka tekee fossiilisista polttoaineista luopumisen kalliiksi. Vain aidot läpimurrot laskevat vihreän energian hintaa.

Ilmastopoliittisest i tehokkainta olisi osoittaa vihreän energian tutkimukseen ja kehitykseen sata miljardia euroa vuodessa. Se on IPCC:n linjaa paljon halvempi ratkaisu. Maailmanlaajuista sopimista ei tarvita. Mahdollisuudet hillitä ilmastonmuutosta paranisivat suuresti.

IPCC:n raportin aiheuttama liioiteltu reaktio kuitenkin vihjaa ihmiskunnan jatkavan polulla, jolla hyödyt hukkuvat kustannusten alle.

Bjørn Lomborg

Kirjoittaja on Copenhagen Consensus Center -ajatushautomon johtaja.

--- Lainaus päättyy ---

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu

Vastaa