Romania yllätti ainakin minut....
Ennakkokuvitelmista poiketen heti rajalta lähdettäessä tiet olivat hienossa kunnossa. Rakennukset olivat tyylikkäitä ja vanhemmatkin talot hyvin pidettyjä.
Ihmisten ystävällisyys oli myös silmiin pistävää. Jo rajan pinnassa kohteliaasti opastettiin ja jotenkin tuntui, että suomalaisuus oli arvossaan. Jo huoltsikoillakin oli miltei joka kerta tankkaaja halutessaan.
Muutamat ruokapaikat, joissa kävin olivat siistejä ja kohtuuhintaisia.
Maasto ja maisemat oli ainakin siellä missää liikuin, hyvin kauniita. Vuoristoisia ja kumpuilevia.
Romania olikin ainoa maa jossa maksoin tietullimaksun. Siellä maksullisia teitä oli vähän joka sortin tielaaduilla. Tiemaksu oli peräti 3€ viikolta.
Mun matkailu perustuu pitkälti ajamiseen, joten en juuri nytkään mitään motareita kuluttanut. kantatiet olivat hyviä, joskin rekkaliikenne on yhtä rasittavaa, kuin Puolassakin. Maisemateitä olisi ollut kiva ajaa maltilla, mutta kun aina oli rekka puskurissa. Reunaan vain välillä, niin niistä pääsi hetkeksi. Aluksi yllätyin vapaana liikkuvista kotieläimistä tien laidoilla. Siellä oli tavanomaisia lampaita, mutta kun oli lehmiä, sikoja ja hevosiakin ilman liekaa. Kertaakaan niistä ei vaaraa kuitenkaan ollut, vaikka yhden lehmälauman takia piti hieman odottaakin.
Minun ajoni on vähän motoristiajon tyylistä autolla tiestön osalta. Tie, jota varsinaisesti etsin ajaakseni oli Transalpina (DN67). Kuvittelin mielessäni sen olevan vuoristossa oleva serpentiinitie jyrkkine nousuineen ja laskuineen. Vuoriston läpi se kulkikin, mutta se olikin kaunis solatie, joka kulki korkeiden vuorenseinämien välissä. Yleensä vielä virtaavan joen vierellä. Motoristeja sillä tiellä oli runsaasti, mutta onneksi ei juurikaan rekkoja. Korkeuserot sillä tiellä oli melko maltillisia. Muitakin kauniita vuoristoteitä jokien vierellä tuli ajettua, mutta ne olivat melko vilkasliikenteisiä.
Romanian teille kuuluu vielä erottamattomasti hevoskärryt. Ihmettelin sitä kontrastia, kun rattaiden edessä oli mun näkemykseni mukaan huippuhyvin pidetty hevonen, tai joskus parikin, mutta vedettävänä rähjäiset kärryt täynnä romua, tai polttopuurisuja. Olivatko nämä todella köyhiä, vai oliko se elämäntapa. Monesti kärryissä oli yksi, tai pari lastakin matkassa. Köyhyyttä oli ympärillä, mutta silti varakkaan oloisiakin oli paljon. Yhtään suoranaista kerjäläistä kerjäämässä en kuitenkaan nähnyt.