Matkailukeskustelut > Matkailu ulkomailla

Aakku harhailemassa Itä-Euroopassa

<< < (4/7) > >>

Aakku:
Slovakia on aika kaunis maa ja kantatiet hyväkuntoisia...

Sielläkin tuli enimmäkseen ajeltua mutkateitä sinne tänne.
Yhden yön olin camping Trusalovassa, joka oli kiva pieni paikka. Mutta muuten vain luonnon helmoissa.
Piti käydä Terchovan kylässä rauhoittumassa luonnonpuistossa, mutta niin oli päättänyt miljoona muutakin. Melkein olisi tarvinnut jonotusnumeron kansallispuistoon pääsyyn. Osaltaan saattoi vaikuttaa kansallinen vapaapäiväkin.
Pyöräilybuumi näyttää olevan valtaisa. Joka puolella on isompia ja pienempiä ryhmiä polkemassa yhtä mäkeä ylös ja toista alas.
Kyllä sinne pyörien prätkien sekaan mahtui silti mutkittelemaan ja maisemat oli kauniit vuoristossa.

Aakku:
Unkarin puolelle tultaessa teiden kunto heikkeni...

Maantiet, jotka meillä sanotaan kantateiksi, olivat Unkarissa kapeita lähiökatuja. Näin ainakin koillisosassa. Liekö sitten hieman takapajulaa.
Virkavalta on kiitettävästi kadulla. Minäkin olin poliisin jutuissa neljä kertaa. Jutusta ei vain meinannut tulla välillä mitään, kun ei ollut yhteistä kieltä. Kerrankin neljä poliisia pyöri ympärillä, eikä yksikään osannut englantia. Yhden kerran sain puhaltaa ja yhden kerran piti näyttää kaikki paperit. Tiedot kirjattiin ruutuvihkoon. Kerran ehtoolla kyseltiin muuten vain, mihin olin menossa Unkarista. Yhden kerran käännytettiin tieltä takaisin ilmeisesti kolarin takia.
Sama kiinnostus liittyi myös raja-aseman toimintaan. Romaniaan mennessä Romanian rajavartijat olivat hyvin ystävällisiä, mutta takaisin tullessa Unkarin puolelle meni aikaa. Edessä oleva Sveitsiläinen auto joutui perusteelliseen tarkastukseen ja siinä odotellessa meni puoli tuntia. Omalla kohdalla meni hieman sutjakkaammin, mutta tullimies riemastui, kun ei minulla ollut kansainvälistä rekisteriotetta. No kyllä se kotimainenkin sitten lopulta kelpasi. Auton kaikki luukut toki piti avata tarkastettavaksi. Näin siis Romaniasta Unkariin mennessä.

K.E.V:

--- Lainaus käyttäjältä: Aakku - 16.07.2018     kello on 17:43 ---Omalla kohdalla meni hieman sutjakkaammin, mutta tullimies riemastui, kun ei minulla ollut kansainvälistä rekisteriotetta. No kyllä se kotimainenkin sitten lopulta kelpasi. Auton kaikki luukut toki piti avata tarkastettavaksi. Näin siis Romaniasta Unkariin mennessä.

--- Lainaus päättyy ---
Ei koskaan mitään hässäkkää, voi ne sisälle vilkaista ettei ole kuljin täynnä tulevia eu-kansalaisia.

Arska:
Kaliningradista tultaessa Venäjän rajalla oli ihan mukava tulli tarkastus ja virkailijat oli todella ystävällisiä. Oltiin ainoat rajan ylittäjät siellä. Puolassa sitten menikin aikaa jokunen tunti. Auto tarkastettiin ihan normisto, paperit otettiin pois. Jossain vaiheessa tulli tuli ja laski oluet jääkaapista ja viinit. Piti selvittää paljon löpö tankattiin Venäjällä. Toinen tovi meni ja meidät ohjattiin halliin tarkastusta varten. No eihän kuljin sinne mahtunut eikun rekka halliin. Siellä tekivät aivan samanmoisen tarkastuksen kuten tullissa. Ei ole paljoa rajanylittäjiä kun sanoivat ottavansa joka neljännen auton halliin.

Aakku:
Romania yllätti ainakin minut....

Ennakkokuvitelmista poiketen heti rajalta lähdettäessä tiet olivat hienossa kunnossa. Rakennukset olivat tyylikkäitä ja vanhemmatkin talot hyvin pidettyjä.
Ihmisten ystävällisyys oli myös silmiin pistävää. Jo rajan pinnassa kohteliaasti opastettiin ja jotenkin tuntui, että suomalaisuus oli arvossaan. Jo huoltsikoillakin oli miltei joka kerta tankkaaja halutessaan.
Muutamat ruokapaikat, joissa kävin olivat siistejä ja kohtuuhintaisia.
Maasto ja maisemat oli ainakin siellä missää liikuin, hyvin kauniita. Vuoristoisia ja kumpuilevia.
Romania olikin ainoa maa jossa maksoin tietullimaksun. Siellä maksullisia teitä oli vähän joka sortin tielaaduilla. Tiemaksu oli peräti 3€ viikolta.
Mun matkailu perustuu pitkälti ajamiseen, joten en juuri nytkään mitään motareita kuluttanut. kantatiet olivat hyviä, joskin rekkaliikenne on yhtä rasittavaa, kuin Puolassakin. Maisemateitä olisi ollut kiva ajaa maltilla, mutta kun aina oli rekka puskurissa. Reunaan vain välillä, niin niistä pääsi hetkeksi. Aluksi yllätyin vapaana liikkuvista kotieläimistä tien laidoilla. Siellä oli tavanomaisia lampaita, mutta kun oli lehmiä, sikoja ja hevosiakin ilman liekaa. Kertaakaan niistä ei vaaraa kuitenkaan ollut, vaikka yhden lehmälauman takia piti hieman odottaakin.
Minun ajoni on vähän motoristiajon tyylistä autolla tiestön osalta. Tie, jota varsinaisesti etsin ajaakseni oli Transalpina (DN67). Kuvittelin mielessäni sen olevan vuoristossa oleva serpentiinitie jyrkkine nousuineen ja laskuineen. Vuoriston läpi se kulkikin, mutta se olikin kaunis solatie, joka kulki korkeiden vuorenseinämien välissä. Yleensä vielä virtaavan joen vierellä. Motoristeja sillä tiellä oli runsaasti, mutta onneksi ei juurikaan rekkoja. Korkeuserot sillä tiellä oli melko maltillisia. Muitakin kauniita vuoristoteitä jokien vierellä tuli ajettua, mutta ne olivat melko vilkasliikenteisiä.
Romanian teille kuuluu vielä erottamattomasti hevoskärryt. Ihmettelin sitä kontrastia, kun rattaiden edessä oli mun näkemykseni mukaan huippuhyvin pidetty hevonen, tai joskus parikin, mutta vedettävänä rähjäiset kärryt täynnä romua, tai polttopuurisuja. Olivatko nämä todella köyhiä, vai oliko se elämäntapa. Monesti kärryissä oli yksi, tai pari lastakin matkassa. Köyhyyttä oli ympärillä, mutta silti varakkaan oloisiakin oli paljon. Yhtään suoranaista kerjäläistä kerjäämässä en kuitenkaan nähnyt.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu

Vastaa