Aihe: Elämää suomalaismetsissä

Avaan keskustelun kaupungeista, erityisesti kotikaupungeista tai elämänmuutoksen vuoksi kodiksi tulleesta kaupungista ja sen ilmapiiristä, sen erityispiirtestä ja jostain sattumasta, josta kotikaupunki sitten tuli.

Ohessa kuva Mikkelin asemasta, " On onko Mikkeliin mänijöitä".

Ei kaupungeista voi keskustella.
Nehän ovat paikkoja tyyliin 'mulle kaikki heti'.
Johtajat ja päättäjät ovat samanlaisia.
Stadi on tastä tyyppiesimerkki.

Enkä puhu nyt Sotesta.

No löydettiin molemmat sopivaa työtä, niin tultiin Jyväskylään. Ostettiin tontti ja rakennettiin ensiasunto.

Ajatuksella, että tämä on keskellä Suomea ja lyhyt matka kaikkialle, toisin kuin Joensuusta. Vähän virkeämmäksi paikka arvioitiin, kuin mitä Kuopio oli.

Osittain totta kaikki; voisi sanoa niinkin, että täältä on kaikkialle melko pitkä matka. Karavaanarin tukikohdaksi ei kuitenkaan hullumpi sijainti. Hiukan persoonaton maakuntahan tämä on, vailla murretta ja pidempää historiaa, mutta nurkkakuntaisuus elää siellä täällä kuin pienemmässäkin paikassa. Parasta on oma mikroympäristö eli koti ja lähialue, niiden ansiosta täällä viihtyy. Tärkein kriteeri itsellä on ollut päästä pois "pellon reunalta" ja se on täällä helppoa. Vesistöjä, korkeuseroja ja maisemia riittää.

Oulu - Kylmähenkinen ja outo ympäristö, suurinta osaa v*tuttaa ja se näytetään muillekkin.

Kajaani - Ghetto, asuin silloin siellä kun paperitehdas suljettiin ja synkkä pilvi kaupungin yllä oli aistittavissa. Kainuulaiset on silti vähän enempi ihmisiä kuin Oululaiset.

Sotkamo - Erittäin kaunis asuinympäristö ja siellä tunti olonsa kotoisaksi, tämä oli kans joskus vuosituhannen alussa.

Oulainen - Sisäänlämpeävä pikkukylä jossa kaikki työpaikat menee uskonveljille ja pakanat kuolkoon nälkään.

Noin minäkin Oulun koin.

Kaakonkulmalla katseltiin vierasta ensin varautuneesti, mutta kun tutuksi tuli, niin alkoi viihtyä. Lyhyeksi jäi se jakso elämästä ja melko nuori silloin olin.

Joensuussa ihmiset olivat parhaita tai sitten se tyyli vain sopi minulle. Yhdistelmä sosiaalisuutta ja jonkinlaista suoruutta ja jyrkkyyttä.

Kuopiosta viitti kirjoittaakaan...

Kotikylä on nykyään osa pikkukaupunkia - siitäpä ei kannata kaupunkina mainita. Mies voi lähteä Rautiosta, mutta Rautio ei lähde koskaan miehestä 

Raahe, opiskelukaupunki - pelkkä rautaruukin nukkumalähiö - etenkin nyt kun Teku on tuhottu.

Oulussa erinäisiä vuosia, jos olisi pakko asua "isommassa" kaupungissa, niin sitten oulu olisi riittävän iso.
Huonommat lähiöt on usein nuorison ja syrjäytyneiden rellestyspaikkoja, joissa tavalliset työssäkäyvät joutuu kärsimään kun on pakko - aikanaan Kaijonharju oli sellainen. Nämä pahimmat paikat vaihtuu kaupungeissa vuosien vieriessä.  Kaijon jälkeen Laanila oli lähes paratiisi - Kemiran vanha vuokratalo, jossa naapureilla oli aina aikaa vaihtaa muutama sana toistensa kanssa. Hönttämäessä pääsi sitten taas maan pinnalle - kiva rivi-/omakotitalolähiö.
Kun Oulusta aikanaan pääsi ja kävi siellä töissä 2-3 kertaa viikossa, aina oli kivaa päästä lähtemään kotiin. Enää 19v jälkeen ei herätä negaatiivisia tunteita

Ylivieska. Sopivankokoinen asuinkaupunki, asut lähes maalla melkeen keskustassa. Kaikki mitä normaalisti tarvii löytyy kaupungista. Kaikkialle on sopivan lyhyesti. Ikkunasta näkyy peltoa ja luontoon pääsee vieressä, jos haluaa.
Vettä ja vaihtelevampaa maastoa kaipaa välillä, mutta onneksi vaunussa on pyörät.

Ouluun muutto oli aikanaan pakkorako töiden vuoksi, mutta onneksi pääsi aikanaan muuttamaan takaisin kotiinpäin (Ylivieska, vaimon kotikaupunki - Rautio 20km) ja tuomaan työn mukana tänne.  Muutto pikkukaupunkiin ei ole urakehitykselle paras vaihtoehto, mutta onneksi aikanaan tajusi ettei ura ja työ ole elämän tärkein asia.

Ei kaupunkia vaan maaseudun rauhaan jossa metsää laidunmaata ikkunasta katsoessa , yli 50vuotta Turus ja kun eläkkeelle niin tänne maalle vaikka vain 30min kaupunkiin ja vain jos pakko mennä .

Muutto pikkukaupunkiin ei ole urakehitykselle paras vaihtoehto, mutta onneksi aikanaan tajusi ettei ura ja työ ole elämän tärkein asia.

Näin se menee. Jyväskyläkin on ihan pikkukaupunki useimmille työnäkökulmasta. Jo Tampereella tilanne olisi parempi, vaan olisi myös paljon kalliimpaa asua.

Stadissa syntynyt, kasvanut ja siellä (saaressa) teiniaikansa kujertanut. Naapurikaupunkiin muuttoo 10 vuodeksi, josta sen rajanaapuriin (rajassa kiinni) nykyiseen - aivan umpi maalle kupuilevien peltojen ja metsäsaarekkeiden keskelle. Enemmän landella kuin moni pikkukaupungissa asuja. HSL bussilla kuitenki Suomen suurkaupunkin sykkeeseen iltarientoihin. Autolla 27km edustuntatalon portaille.

Muuttosuuunta voi olla toinen - tai on oltavakin, jos eri lähtökohdat ja muutosta pitäisi syntyä elonaikana.. 

Vesistöjä, korkeuseroja ja maisemia riittää.

Kyllä on ainakin Muuramen suunnalla tullut viihdyttyä jo useita vuosikymmeniä, ekat matkat kevareilla...mahtav at maisemat ja vesistöt. Ja on toi paikka muuttunut, hulppeita taloja noussut maisemapaikoille. Vielä kun löytyisi kalapaikat, kun ei oikein ole paikkatuntemusta. Varmaan taas lomalla venettä perään ja kohti Muuramea, toivottavasti.

50 vuotta Tampereella.
Amurista  lähtöisin ja sinne takaisin noin vuosi sitten.
Yli 20 vuotta kahdessa eri omakotitalossa.
Itsellä sekä vaimolla kilometrin työmatka ja kaikki keskustan palvelut käden ulottuvilla.

Vorssasta poijjaat. Maaseudulla siellä syntynyt ja kaupunkiin nuorena miehenä. Paikasta en niin välitä mut se on koti ja lyhyt matka jokapuolelle. Asuminen halpaa ja duunia on. Vapailla helppo karkailla muualle.

Kaksi viikkoisena vanhemmat toivat minut tänne Ähtärin sivukylälle.
-74 vuonna lähin sitten kiertään mualimaa ja 2012 palasin kotikylään kun vanhemmilta jäi niin helkutin hyvä omakotitalo tänne.
Ei ollu pitkä harkinta-aika kun heistä oli aika jättänyt että palajanko kotikylälle takasin.
Kyllä maalla on mukavaa eikä minusta kaupunkilaista koskaan tullutkaan vaikka harjoittelin sitä Kotkassa ja Jyväskylässä.
Tämä luonnon keskellä oleminen sopii ihmiselle hyvin.
Karhut ,ketut,jänikset asustelee melkein pihapiirissä mutta ei nuista isommista näe kuin jälkiä.
Mutta tuossa vajaan kahdensadan metri päässä ovat karhutkin käyskelleet yöllä.
Joessa on kirjolohta ja järvellä mukavat katiska-ja onkipaikat jottei ostokalassa tarvi olla.
Justiin oli tuossa kylätalolla kahden kylän tapaaminen ,vajaa 80 henkilöä ,letuilla ja nokipannukahveella ja rupattelemassa kuulumisia.
Lepposata elelyä

kaikki keskustan palvelut käden ulottuvilla.

Kaveri asui Stadissa.
Kehui, kuinka kaikki on lähellä.
On ravintoloita, teattereita, etc.

No, millons olet käynyt viimeksi teatterissa?
Kyllä mää toissavuonna, kun oli firman pikkujoulut....

No ei niitä kaikkia palveluja jokapäivä tarvi käyttää eikä kaikki käytä koskaan.

Mutta maailma on paljo lepposampi kun kaikki lähellä, mulla ei edes ole autoa tällä hetkellä ollenkaan.
Vaimon autoa saan lainata tarvittaessa, joskus sekin seisoo tallissa 2 viikkoo toimettomana.