Meillä on perheessä kaksi jotka puhuvat ja kirjoittavat useampaa kieltä, yksi joka puhuu jonkin tasoisesti neljää kieltä, yhtä kirjoittaa sinne suuntaa, muissa tulee jo virheitä kieliopissa enemmän ettei lukijat tahdo ymmärtää mitä on kirjoitettu.
Vaimolla taitaa olla puhuttuja halussa suomi, ruotsi, viro, venäjä, saksa, hollanti, englanti, ranska, espanja, portugali, italia ja puolaakin jonkun verran kreikan ja turkin ohella. Arabiaa opiskelee. Ja nuo kielet joita puhuu kunnolla osaa myös kirjoittaa kunnolla.
Pojalla, 15 v, suomi, hollanti, englanti ja ranska puhuttuna ja kirjoitettuna, lisäksi puhuu espanjaa kohtalaisesti, kirjoitus ei suju sujuvasti.
Ja latinan perusteet halussa eli kykenee kirjoittamaan latinaa, puhuttunahan latina ei koskaan ole ollut varsinainen puhekieli.
itseltä sujuu suomi eri versioineen kohtalaisesti, hollantia ja englantia kohtalaisen hyvin, ranska menee köykkikielenä, saksaa ja ruotsia sitten sen verran että tulee jo pahempia väärin ymmärryksiä jos ei tarkasta että ymmärsikö vastapuoli.
Ja reissun päällä sen huomaa mikä on ero minun ja muun perheen välillä puhutussa kielessä. Vaimo ja poika tekevät kerta sanomisella itsensä ymmärretyksi, minä joudun selittämään tarkoin mitä tarkoitin.
Siinä se ero kieliopin osaajien ja osaamattoman välillä.
Ja sanavarasto on kait sitten aika paljon suppeampi itse oppineella.
Eli jos on itse kielen opetellut ja ossa jotakin, niin kannattaa ehkä mennä kurssille opettelemaan vähän lisää.
Viisi vuotta minulla meni hollannin opetteluun tyhjästä alkaen ja päättyen että voi torilla ukkojen kanssa jutustaa.
Ja ne toivottelut, kiitokset ja tervehtimiset on tärkeitä joissain maissa.
ees perus juttuja) mut henk. koht. harmittaa kun aikanaan ei ollut motivaatiota opiskella noita kieliä kun niitä kuitenkii tässä glopalisoituvassa maailmassa tarvii
