Sukulaissuhteet voi olla vaikeita. Appiukkoon ollaan viimeksi oltu yhteydessä n. 17 vuotta sitten. Jonkin aikaa sitten näin hänet paikassa jossa olisin voinut mennä juttelemaan. Soitin vaimolleni ja kysyin hänen mielipidettään, onhan hänen isänsä kyseessä, pyysi etten menisi ja tottelin. Kohtalaisen tarkasti äijä katkaissut välinsä kaikkiin sukulaisiin, minua tuo häiritsee jälkipolven takia.
Hienosti toimittu.
Mielestäni suotta kantaa syyllisyyttä appiukon toiminnan takia. Hän on tehnyt oman ratkaisun ja kantaa itse vastuunsa teostaan. Jälkipolville voi kertoa asian totuuden mukaisesti, varmasti ymmärtävät ainakin myöhemmällä iällä.
Myös meidän suvussa / vaimon suvussa on aivan vastaavanlaista / tyylistä toimintaa, joten emme ole ainoat asiassa.
Vaimon sisko haukkui minua muutama vuosi sitten Suomessa käydessämme ja aivan varmasti syyttä suotta. Olin ja edelleen olen onnellinen asiasta ei tarvitse seurustella vaimon siskon ja hänen veljensä kanssa, toisten kanssa asiat kunnossa.
Edellä mainitut, vaimon sisko ja veli ovat elämässään katkeria ja kateellisia jos toisilla menee paremmin. Heidän ideologia on, ei toisillekaan ellei myös he pääse osalliseksi samasta / samoista asioista.
Ollessamme vielä väleissä heidän kanssaan, oli jatkuva valitus jostakin, toisten panettelu, kateus, katkeruus, jne, edellä mainitut sävyttivät keskusteluja oli aihe mikä tahansa. Koomista kaikessa "komeudessaan" se etteivät kyenneet hallitsemaan noita kielteisiä tunteita, olivat "luettavissa" äänen käytöstä ja kehonkielestä. Tapahtunut episodi on ollut minulle Uuno Turhapurosta johtaja Tuuran lukuisia kertoja esille tuomaa lainausta lainaten,"tämä on minulle ilon ja onnen päivä." Hieman lainausta muokaten menneeseen aikamuotoon, "tapahtunut oli minulle henkisesti ilon ja onnen päivä."
No, ei meidänkään suku ole viaton, minusta puhumattakaan.
Käytin keväällä 1977 äitiäni hänen siskonsa luona. Hänen siskonsa on suurin piirtein samaa sarjaa kuin edellä kuvailtu vaimon sisko ja veli.
He ottivat yhteen voimakkaasti sanansäilää käyttäen. Ajattelin paluumatkalla etten avaa äidin siskon asunnon ovea aivan heti. Tähän päivään mennessä en ole ovea avannut.
Totta kai edellä olevat asiat olen pohtinut tarkkaan. Lopputuloksena se etten ole itselleni laittanut ovea lopullisesti kiinni, jos asia / asiat alkavat painaa mieltä. Tällöin noita täytyy pohtia ja tehdä pohdinnan lopputuloksen mukainen päätös.
Loppukaneettina voin puhtaalla sydämellä todeta edelleen monikkomuotoa käyttäen, "tapahtuneet ovat olleet minulle henkisesti ilon ja onnen päiviä."
Pyrkiessä itse mahdollisimman puhtaaseen henkiseen elämään, on elämän taival hieman helpompaa kuin kieltää sellaiset tunteet joita todellisuudessa tuntee. ( oma mielipide) Kuljen omia polkujani ja en ole katunut hetkeäkään. Tosin joitakin nuoruuden aikaisia tekoja olisi voinut jättää tekemättä.
Aika-ajoin olette varmaan kuullut kysymyksen,"haluaisitko elää toisella tavalla jos sellainen olisi mahdollista?"
Useimiten / usein vastaus on, en. Syy vastaukseen on se että eletty elämä on koettu, mutta uudestaan elettäessä edessä on täysi tietämättömyys mitä tulee tapahtumaan. (pelko)
Minulle laatuaikaa.
