Yövuorohuuruinen elämä on jatkunut. Toisten "tänään" on mun huominen tai jotenkin silleen. Joka tapauksessa mun perjantai alkoi klo 17, kun heräsin.
Eilen aamulla kävin kaupasta hakemassa kahvimaitoa ja tulin samalla hoitaneeksi viikonlopun ruokaostokset. Eli nyt on aika hyvä fiilis; kunhan tässä nyt jaksaa aamukuuteen ja sitten puolen tunnin ajo kotiin, niin varmaan hypin tasajalkaa riemusta!

Iltapäivälle sovittu yhden nettikirppis-Mariskoolin haku, kunhan olen herännyt, mutta muuten onkin vapaata!

Äääh, mulle on iskenyt joku vaarallinen Iittalantauti; Mariskoolit, Kivi-tuikut, kaikki Aalto-kipot, Ballot...

Hemmetin rankkaa tää yövuoroelämä on sekä henkisesti että fyysisesti.

Yksi päivä, kun mun piti olla nukkumassa, Pasi oli ostanut YHDEN lihapiirakan itselleen (ruokakuviot illaksi oli selvillä, eli mua ei laiminlyöty). Satuin sitten olemaan kuitenkin hereillä ja näin sen lihapiirakan ja mun tuli niin paha mieli, että tuli tippa silmään. (Sain puolet lihiksestä). No, se lihis ei ole tarinan pääasia vaan se, että mä en ilmeisesti käy ihan täysillä väsyneenä? Mä olen koko viikon naureskellut tuolle episodille.
Meillä on nyt ollut töissä aika tiukkaa loppusyksystä asti. Liian vähän väkeä. Helpotusta ei näkyvissä.
Eikun jatkamaan hommia, kun sain avautua!
