....tsekattu kolmen lapsen päät täitartunnan varalta. Ja sehän on tosi kivaa ja nopeeta hommaa kun tytöilläkin pitkä tukka.. No yhden päästä kaivelin 18 (!!!) kikkaretta pois. Sen johdosta siis sekä tytön pää että oma (kun sitä ei kukaan tarkista) pesty täishampoolla ja nyt on kädet ja jalat ristissä että tää tartunta ois nyt sit ollut tässä!!
Tosi keljua
Meillä myös aikanaan oli aika monta kierrosta yhden lukuvuoden aikana. Ihmeteltiin mistä näitä vihulaisia sikiää. Nuorimmat oli silloin 6. luokalla, eri luokilla kylläkin. Joka kerta meillä oli perusteelliset pesut(myrkytykset) koko porukalla ja lisäksi kaikki muut "torjuntatoimenpitee
t" ja joka iltaiset täikampasulkeiset. Täikierroksiin sattui myös yksi joulu.
Tilanne rauhoittui kun keksin, että yhden lapsen luokassa oli sohva jossa kaikki oppilaat vuorotellen makoili. Tästä sohvasta sitten keskusteltiin kotona ja sovittiin, että meidän poika kiertää sen kaukaa. Samoin sovittiin, että pipot on luokassa reppujen päällä. Tilannetta rauhoitti varmasti myös kevään tulo, ulkovaatteiden väheneminen ja ulkoilu ylipäätänsä. Kyllä täikanta katosi loppujen lopuksi.
Täällä Helsingissä täiongelma on kyllä joka vuotista. Se ei ainakaan lohduta kun kohdalle sattuu.
Samaa täiongelmasta vaikenemista olen itsekin ihmetellyt. Samoin tuntui, että joissakin perheissä toivotaan, että ongelma katoaa itsekseen vaikka mitään ei tee, tai ainakin odotetaan liian kauan että ihme (täiden itsestään häviäminen) tapahtuisi. Ja muilla sitten kierrokset jatkuvat
Tämän "torjuntatalven" jälkeen huomasin kassajonossa tuijottavani edessä olevan niskaa... Samoin mietin kerran leffateatterissa, voinko nojata penkkiin ettei tule tartuntaa..
Ja eilen aamutakki 
Kuvia kehiin joka vaunusta jos kauppa pystyssä..
