Mä sain nyt onneksi järkättyä niin, ettei tarvii mennä töihin ollenkaan. Kollega lupasi ohjeistaa harkkaria! Kiva!
Vaikka hukkaanhan se vuoden eka pekkanen on tässä mennyt. Vielä elättelen toiveita, että saisin auton tänään ennen klo 17, että se olis aamulla kotipihassa eikä tarttis huomenna miettiä kulkemisia.
Kyllä muuten on elämä hankalaa ilman autoa, kun on tottunut sillä liikkumaan ja hoitamaan kaikki asiat. Varsinkin nyt, kun on iskias eikä juuri mitään pysty kantamaan , kun lisäpaino tuntuu heti. Ei puhettakaan lähteä kauppaan kävellen. Ja on turhan kylmäkin.
Maataan nyt sitten seuraava tunti lattialla kontit sohvalla. Rentoa.