On tää elämä vaan niin hulpeeta
Sanonta: ''joka aamunsa nukkuu, ei tiedä mistään mitään''. Vai olikohan tää sanonta sittenkin suamen kesästä?
No,,, mä aloin herättelemään täällä kylän kukkoja tuossa kolmen aikaan aamusta. Unta kun ei piisaa, niin silloin on syytä nousta pehkuista ja keitellä kahveet. Sellaiset tummat, spanialaiset, että sata varma herää. Ja on muuten hyvää ja tuhtia.
Vaan kyllä se neljän tunnin uni, on meikkikselle ihan liian vähän
Kyllä mä sen tiedän vaan onneksi täällä on tämä melkke lakisääteinen siesta ja saa sitten köllötellä pitkin päivää jos siltä tuta.
Vaan lähdin kuitenkin tuonne vuoriseudulle huristelemaan aamupäivästä ja eksyin 'viisaudessani´aikas tydesti.
En toki kartalta, koska onhan toki mulla suunnistusväline biilissäni aina mukana. Ja tän neitosen hermot, eli käpy, ei muuten koskaan pala!
Toki joskushan se vänkää mun ajoreittivalintojan
i vastaan, 'että tee nyt hyvä miäs jo se uu käännös' Niin vaikka jättää sen kehoituksen kuitenkin huomiotta, niin aina se uuden reitin jostain jemmastaan pongaa. Siis tosi kiva frendi.
No,, löysinhän mä sen kohteenki, vaan oli aikas jyty vuori siinä mun ja sen mestan välissä, niin en väsymykjseltäni enään jaksanut sitten sinne mennä.
Mitäs tästä sitten muka opin?
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja huonosti suunniteltu ei tuu edes tehdyx.
No,,, jos huomenna sitten?
