Ihan hauska ketju... Tulee mieleen toisen seuraamani foorumin (Masinistit) keskustelu "mahdoton kaato".
Kaiken tietävänä minulla on tietysti ratkaisu kaikkiin kiistoihin
Mutta pilkotaanpa keskustelua: Siellä on sekaisin liittimiä, johtojen paksuuksia, sulakkeita ja vikavirtasuojia.
Jospa aloitetaan johtopaksuuksista (1,5 ver 2,5 mm2). Eiköhän jokaisen karavaanarin kannattaisi sen verran
omaa ja omaisten henkeään kunnioittaa, että hankkii jatkossa vain 2,5 mm2 kaapelit. Voi noita 1,5 mm2 kaapeleita
toki käyttää, mutta tulee tilanteita, joissa virtaa tarjotaan 16A johtosuojan takaa, jolloin tulee tämä oikosulkuvirran
riski. Riski on sitä isompi, mitä pidempi on kaapeli, eli jättäisin heti 25-50 metrin 1,5 mm2 kaapelit kotikäyttöön.
Jos teillä on varaa matkakulkimeen, niin kyllä tuo järeä kaapeli on ehdoton hankinta. 2,5 mm2 johdon käytöstä ei koskaan aiheudu mitään riskiä, ( jos nyt ei tuo 2,5 kilon lisäpaino selkää nitkauta).
Liitimet:
Tässä tullaan jo ärsyttäviin käytännön ogelmiin, kun virtaa tarjoava pistorasia on normaali Shuko, mutta oma kaapeli on karavaanarin 16A järeämpi liitin (onko se nyt sitten tämä:
http://www.vekoy.com/images/I216-6.gif ).
Jos virtaa tarjotaan Shuko-pistokkeesta, on siellä mahdollisesti 10A johdonsuoja mutta tuskin mitään vikavirtasuojaa. Saattaa olla, että uudellakin alueella on shukot, mutta kyllä pitäisi mennä järempiin liittimiin. Optimiolosuhteissa tuo normaali shuko välittää vaivatta sen 16 A (+ marginaalit) mutta ulkoilmassa 1/2 vuodesta normaali liki 100% suhteellinen kosteus on liikaa shuko-standardille.
Eihän näitä havereita tapahdu kuin 1/100 000 kytkentää, mutta kun kohdalle sattuu, niin harmittaa tuo 100€ säästö.
Mekaanisesti shuko-liitin on jo lähtökohtaisesti soveltumaton ulkokäyttöön, puhumattakaan 16A jatkuvaa virtaa. Lisäksi markkinoilla on aivan luokattomia turvallisen ja tukevan näköisiä shukoja, jotka ovat erityisen vaarallisia ulkona.
Adapterit on käytännön pakko. Mutta kannattaa tehdä oma pää uusimpien standardien ( ja tietojen ) mukaan ja varautua sitten sähkön syöntiin sopivin liittimin. Eli adapteri, jos tarvitaan, virrantarjoajan tolppaan ( toki adapterikaan ei saa kastua).
Tässä välissä oma mielipide:
Sähköturvallisuuden nimissä pitäisi säätää, että karavaanialueilla saa siirtymäajan jälkeen tolpissa olla vain näitä uusia 16A CEE pistorasioita. Respassa voi sitten olla tarjolla adaptereita, jos joku niitä vielä siirtymäajan jälkeen tarvitsee. Kustannus on kuitenkin aika mitätön molemmille osapuolille suhteessa vaaran vähenemiseen. Tässä ei kannata ottaa mallia ulkomailta, meillä on joskus aika rankat olosuhteet.
Vikavirtasuoja oli aivan tuntematon vielä 30 vuotta sitten, kun omaa taloa rakensin. Nyt näyttää, että uusissa asennuksissa se pitää olla jopa valaistusryhmissä (!). Vikavirtasuoja taitaa kyllä olla melkoisen tehokas etenkin maallikkojen sähköturmien estämisessä. Vikavirtasuoja ei korvaa johtosuojaa (aik. sulake).
Saattaa olla, että useimmilla vanhemman kaluston omistajilla ei omassa kulkineessa ole vikavirtasuojaa. Kannattasi kyllä harkita konsultointia sähköasentajan kanssa, ja samalla tarkistaa liityntälaitteet.
Vaikka tässä ketjussa on kovasti irvailtu säännöksistä, sähkömääräykset ovat poikkeuksellisen sallivia. Rakennusajankohdan säännösten mukaa tehdyt asennukset ovat laillisia, vaikka ne olisivat hengenvaarallisia. Kun asioihin on vähän perehtynyt, ihan hirvittää, millaisia kytkentöjä on olemassa vieläkin.
Pahin oli Levillä joskus 80-luvun alussa parakki, jossa poikapurukalla kesälla majoituimme. Siinä oli siirtoparakkiin tuotu sähkö ihan ok kumikaapeleilla, mutta kun ei ollut saatavilla parakin runkoon ruuvattavaa pistoketta (uros) niin olihan vain pantu sitten rakennukseen kiinni naaras, ja tehty hengenvaarallinen irtojohto, jossa virta oli piikeissä (normaalisti siis virtaa ottava liitin). HUH Aamuyöllä ihan testaksemme oikosujimme nuo urasliittimen piikit, ja menihän meitä sähköt. Ei ihme, että Särestöniemen talo paloi sähkövian vuoksi, ja meno näyttää KIttilässä jatkuvan samanlaisena
