Hyvä kesä, paljon töitä ja jotain saatu aikaiseksikin. Matkailu jäi vähemmälle, oikeastaan ensimmäinen kesä ilman kesäasuntoa joka luovutettu tyttärelle rahaa vastaan.
Omakotitalo pantu myyntiin, ei tunnu kauppa käyvän koko kunnassa.
Ei yhtään ok-talokauppaa tehty toukokuun alusta alkaen tähän päivään. Tarjolla kunnassa kymmeniä taloja, ostajat odottavat hinnannousua.
Onneksi ei ole pakko myydä, asutaan tässä, tilaa meille yli 120 neliötä per henkilö eli paljon siivottavaa.
Kaupan nahkeuteen vaikuttaa se että omakotitaloon pitää olla rahaa koko summa 300000-500000 euroa kun uuteen kerrostaloon pääseen sataan neliöön noin 150000 summalla muuttamaan. Harvalla on pistää kerralla esim. 400000 ok-taloon.
Pankkiin kun kuulemma menee , hirveä kuulustelu aiotteko maksaa vaikka pariskunta olisi hyvätuloinen, rikkeetön ja työpaikat "luotettavia". Ihmisten ostointo kuolee byrokratiaan.
Muistan että kun n 5 vuotta sitten vaihdoin autoa niin ajattelin ottaa välirahan, olikohan 30000 euroa, pankkilainana. Menin pankkiin, piti käydä kaksi kertaa ja sain viiden sentin nipun papereita ja esitteitä. Kun tulin kotiin päätin että pitäköön rahansa, panin käden taskuuni ja tein autonvaihdon.
Tuosta voi todeta että pankit eivät ota mitään riskiä yksityishenkilöistä vaikkei heillä olisi muuta tuntumaa esim. minusta kuin etuajassa maksetut aiemmat opiskelu- ja asuntolainat. Ei oikein vaikuta vapaalta kilpailulta yritystoiminnalta.
Kaiholla muistelee aikaa 60-luvulla kun menin hakemaan persaukisena opintolainaa pankinjohtajalta. Hän kysyi paljonko tarvitsen ja sanoi sen jälkeen että hae kassalta ja pyydä että takuumiehinä olevat työmiehet isäni ja appiukkoni kävisivät allekirjoittamassa paperit. Kyllä on ajat muuttuneet.
). Kärsimystä tämä on.
Ja ensimmäinen kesä kun matkailuauton kylmästöinnin puute ei harmittanut missään vaiheessa. Tosin turhaan tuli lähdettyä helteitä pakoon Pohjois-Norjaan, mutta se ehkä kuitenkin se mikä päälimmäisenä jäi Mieleen. No tietysti se ettei tarvinut olla ansiotöissä, kun v-vapaalla 
