Reissussa matkailuautoilija käyttää julkisia, polkupyörää (jopa mukanakulkevaa mopoa tai moottoripyörää) tai omia jalkojaan. Lisäksi pääsee huomattavasti lähemmäs kohdetta, koska kaupunkien lähellä on sivistysmaissa stellplatzeja eli matkailuautoparkkej a, ja osa matkailuautoista sopii kokonaan tai melkein yhteen parkkiruutuun, mikä on vaunuilijalla mahdotonta. Henkilöautolla liikkuminen ja pysäkointikään ei ole kaikkialla ongelmatonta.
Matkailuautoilija ei isompien vesivarastojensa ja yleensä vakiona olevan lämpimän veden myötä ole myöskään yhtä riippuvainen alueista kuin vaunuilija. Vaunuilijan leiriytyminen on myös isotöisempää kuin autoilijan. Mikään ei kuitenkaan estä matkailuautoilijaa menemästä leirintäalueelle, ja matkailuautoilija saa lähes aina itsensä parkkiin nähtävyyksien lähelle - tämä osaltaan sai minut vaihtamaan vaunusta autoon, kun sattui reissulla pari kertaa peräkkäin, että ei saanut yhdistelmää parkkiin mitenkään.
Kustannuksessa on kaksi puolta - jos veturi on valmiina, niin vaunu on hyvä. Jos ei ole, niin esim. noin 40.000 eurolla saa/sai uudenkarhean matkailuauton, mutta ei samanlaista vahvaa veturia ja vaunua. Tuo oli omakohtainen esimerkki kuuden vuoden takaa. Nyt olisi erinomainen veturi, vaan en silti välittömästi innostu vaunuun paluusta, vaikka siinä puolensa onkin.
On se niinkin, että jos tykkää ajaa kerralla perille kohteeseen, olla siellä pitempään ja katsella autolla ympäristöä, niin vaunun hankintaan vaan. Päivittäin kulkevalla auto on helpompi.