Aikaisemmin oli hieman juttua niistä ulkomaisista petroolilyhdyistä.  Tilley ja Petromax ovat ne tunnetuimmat.  Harva kuitenkin tietää,  että myös meillä Suomessa on valmistettu 1950-luvulla upeita voimavalolyhtyjä.

Tässä yksi niistä;  Homelux
Valmistaja Metalli Koura
Teho:  300 cp

Mikä olikaan se hyvin tunnettu toinen valmistaja?

Valmet, Hehku ja Homelux, heh, lunttasin!  Siis yksi ja sama valmistaja.

Hei Wine!
Ei tullut napakymppiä.  Hyvä kuitenkin.  Hehkulla ja Homeluxilla oli sama valmistaja,  mutta Valmet 300 lyhdyn teki se kuuluisa traktorien,  aseiden ja muiden värkkien tekijä.

Toimintaperiaatteet lienee samat ?

Juuri niin kuin Lerssinen totesit.  Kaikissa voimavalolyhdyissä on toiminnan peruste sama,  vain toteutus on hieman erilainen. 
Petromaxin kehittämä malli on se kaikkein yleisin.  Brittiläiset Tilley, Vapalux ja Bialaddin ovat rakenteeltaan hieman erilaisia etenkin höyrystysputkien osalta.

Valmet on eräs laadukkaimmista lampuista.  Esimerkiksi siinä ei ole ruostuvia osia,  niin kuin monissa muissa lamppujen "maailman merkeissä."

Kuvassa 1950-luvulla valmistettu "pöllö-tillikka" joka on yleisin maassamme käytetyistä lyhdyistä.  Suora höyrystinputki pitkine neuloineen erottaa sen muista merkeistä selvästi. 
Samoin esilämmitysmenelmä on erilainen.  Kuvan lampussa spriipihdit on korvattu hienolla sorvatulla messinkikupilla.

Tässä tämänkertainen lyhyt johdatus petroolilamppujen ihmeelliseen maailmaan...
Herättikö kysymyksiä?

Vanhan ja jykevän Pöllö-tillikan seuraaja oli "länkisääri-tillikka",  jota valmistettiin P-Irlannissa.  Kyseinen malli on edelleenkin tuotannossa.  Uuden hinta vaatimattomasti noin 180 euroa.
Käytetyn ja varmasti toimivan saa alle satasella...

Polttoaineen kulutus on vain 57 grammaa valopetrolia tunnissa. 
Vieläkö Lerssisen lamppu suhisee ja valaisee?

Vieläkö Lerssisen lamppu suhisee ja valaisee?

Jovain 

www.youtube.com/watch?v=hJRRYeOzR44

Ei tarvi säähköä tämäkään 

Eikä myöskään nämä! Optimus oikealla on todella kirkas

Hienoa,  että alan miehet ovat varustautuneet syksyn pimeyttä vastaan.  Niin ja onhan se varautumista myöskin mahdollisia kriisiaikoja ja poikkeustilanteita varten.  Sähköä on paha säilöä mutta petrolia on helppo varastoida.

Keräilyvarastooni on taas kertynyt eri merkkisiä lamppuja sellainen määrä, että joistakin raskii taas luopua.  Ohessa eräs sellainen.
Melko harvinainen itävaltalainen DITMAR MAXIM 520 .  Lampussa alkuperäinen ja kätevä painemittari.

Jos kiinnostuit otappa yhteyttä!   

No ihan väkisin tahtoo tällainen wanhan liiton mies noista innostua .Tiedä vaikka jossain vaiheessa innostun hintoja kyselemään?
Vai pitäiskö ensin vaari-vainaan kätköt inventoida .

Jovain 

Syttyy vähän hittaammin kuin elohopeahöyrylamppu ( entiset katuvalot) eikä kannata sammuttaa jos vain käväsee pois huoneesta.  Mukava oli nähdä miten lamppu saadaan syttymään.

Valoa on montaa lajia,  mutta petrovalossa on tunnelmaa.
Mikä sen maagisen  tunnelman antaa?   
Onko se valon kanssa tuleva lämpö?   Vaiko lampun tuottama sivistynyt suhina?
Siinäpä kysymyksiä joihin vastauksen tietävät valaistuneet petroveljet...

Haju, joka tuo mieleen -80 luvun petrooliautot?

Hyvä havainto.  Se haju.
On kuitenkin todettava, että autot käyttivät moottoripetrolia joka oli hivenen eri tavaraa kuin nykyinen valopetroli.
Voimavalolyhtyä käytettäessä hajua muodostuu lähinnä lampun sammutus tilanteessa.
Oikean merkkistä valopetrolia käytettäessä hajuhaitta on kuitenkin teoreettista...