Karavaanarin keskustelut > Karavaanarin olohuone

Kullankaivuuseen hurahtanut karavaanari

<< < (19/29) > >>

hartsakoski:
Se on tuo terveys...voisko sanoa ihan kultaakin kalliimpi asia :D.Kulunut sanonta,mutta pitää ainakin meikäläisen kohdalla paikkansa,että vasta kun se horjuu tai sen menettää,sitä osaa arvostaa.Toivottava sti kaikki menee hyvin ja pääset nauttimaan ::) ;D.

joo o:
Katselin eilen -90 luvulla nauhottamiani dokumenttejä vhs- kasetilta, Heikki Pihlajamäestä ja Yrjö Korhosesta. Molemmat olivat elättäneet itsensä vuosikymmeniä kultaa kaivaen lapiolla. Molemmat miehet näissä erillisissä dokumenteissä korostivat, tätä elämäntapaa (luonossa elämistä) mikä meni itse kullan määrän ohitse. Kullasta, kalastuksesta ja metsästyksestä saivat toki elantonsa.
Sanoivat että, siinä on romantiikka kaukana kun kultaa kaivaa ja etsii. Kesässä kului loppuun 5 lapiota ja 4 - 7 paria kumisaappaita, jotka kuluivat rikki pohjista.

Nyt kun olen kaverini kanssa tutustunut tähän hommaan, minä pintapuolisesti ja ajalisesti vähemmän, kaverini vähän laajemmin ja syvemältä (tarkoittaa myös montun koka) niin kovan työn takana on ennen ja nyt ollut se mitä on kultapulloon jäänyt.
Tutustuimme myös näihin todellisiin kullankaivajiin Inarin hautausmaalla, siellä niitä oli useita kymmeniä, joiden nimet oli myös kaiverrettuna pronsikilpiin.

lasiseppa:
Satutko tietämään / muistamaa nimeä. Tapasin Lemmenjoella kullankaivajan joka jäi vahvasti mieleeni mutta jonka nimi on unohtunut, hän oli lähtöisin etelästä ja ollut veturin kuljettajana mutta veri vetänyt miehen montulle kesä kausiksi ja sanoi tavatessamme kaivavansa viimeisiä kesiä koska jalat olivat niin lopussa että ei enään jaksanut kävellä pitkäämäkeä leirille kuin pätkissä. Hänen kuvansa oli myöhemmin Tankavaaran kulta museon seinällä, erityis tuntomerkki oli että hänellä ei ollut nenää.
Tavatessamme hän oli montussa kaivamassa ja sanoi kaivaneensa kaksi päivää ränniin vaskaamatta välillä, kun olin utelias niin hän suostui vaskaamaan rännin minulle näytiksi että onko rännissä on kultaa. Vaskaus osoitti että olihan siellä vaskoolin pohjalla hiukan hippuja ei kylläkään kovin isoja eikä kovin paljon. Kyselin mieheltä että minkähän arvosta sitä olisi jolloin hän totesi että n. 60mk arvosta sitä ehkä on, katsoin miestä silmiin ja kysyin että otatko jolloin hän totesi että otan. Tästä seurasi vaskoolin lämmityksen jälkeen hippujen siirtyminen pieneen lasi putkiloon ja sen jälkeen putkilon siirtyminen minun taskuuni.
Ei kaivajalle kovin suurta päiväpalkkaa muodostunut mutta minulle jäi hyvä muisto siitä päivästä jolloin hänet tapasin.

joo o:
Olen lukenut jonkinverran näistä vanhoista kullankaivajista. Ei muistu mieleeni tuolla antamallasi tuntomerkillä ketään kuka hän olisi. Mutta jos siellä Tankavaarassa (missä poikkesin alkukuusta) on hänen kuvansa, niin kyllä hänelle siellä nimi löytyy. Katsoppas tuosta linkistä http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Lapin_kullankaivajista jos löytyy tuttua nimeä. Tässä luetellaan kyllä käsittääkseni vaan kaikki tunnetuimmat.

Voisiko olla Väinö Hoppu? (miinanraivaaja invalidi)

lasiseppa:
Ei ole Hoppu, tapaamani mies eli viellä vuosituhannen vaihteessa. Yritän laittaa oheen kuvan, jos onnistuu?

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu

Vastaa