Aihe: Elämän ja kuoleman kysymys

Onko elämää kuoleman jälkeen.

Eiköhän tuota ole, minultaki jää 2 lasta ja kohta 3 lapsenlasta   Syvällisiä olet alkanu miettimään. En usko kuolemanjälkeiseen elämään

Olenhan noita miettinyt jo pitkään.

Nyt vain tämä Imatran tapaus ponnahdutti ajatukset pintaan.

 Eiköhän se (toivottavasti ainakin) vähän eri muodossa jatku H-hetken jälkeen, meikäläisen purkuosia saa käyttää jos niistä jollekkin apua on (ja mikäli ne nyt ylipäätään mihinkään enää kelpaa). Oli vähän puhetta siitäkin jos loputkin testamenttaisi tieteellisen tutkimuksen käyttöön, riittää tossa 125:ssä kilossa siihenkin tarkoitukseen. Arkunkantajatkin pääsis vähän helpommalla...

Onko elämää kuoleman jälkeen.

Sehän on lopunperin ihan itsestä kiinni mihin haluaa uskoa. Mukavaltahan  semmonen ajatus tietysti tuntuu että sielu pääsee johonkin mukavaan paikkaan jne . Eiköhän tuo aikanaan selviä -toivottavasti vasta sitten kun on sen aika.

En usko että on minkäänlaista mitä tähän elämään voisi verrata tai rinnastaa tai mikä se sana sitten onkaan.

Elämä ja kuolema oli keskustelun aiheena tänään, vaimoni kanssa puhuttiin josko kävisimme yhtenä viikonloppuna puutöissä ja tekisimme omat viimeiset leposijamme, uurnat. Tilaa itsetehtyjen arkkujen säilyttämiselle ei ole.
Siinä ohessa viilattiin hiukan testamenttiämme.

Joitakin vuosia sitten kävin perukirjoitus ja testamenttikurssin, muutaman kerran tuota tullut hyödynnettyä sen jälkeen.

Elämä jatkuu jälkipolvissa, omalta osalta uskon sen loppuvan kuolemaan

Nyt vain tämä Imatran tapaus ponnahdutti ajatukset pintaan.

Toki sukulaisten läheisten, jne. kannalta aivan kamala tapaus, mutta jos nyt ajattelen omalla kohdalla niin onko oikeastaan parempaa tapaa lähteä kuin tuo. Kuolema tulee ennalta aavistamatta ja välittömästi, laaki ja vainaa. Et kerkiä miettimään, tuskailemaan saati mitään katumaan. Tuossa tänä keväänä kun isäukkoakin seurasi, suhteellisen hidas kuihtuminen ja sitä terminaali-vaihettakin kesti sentään toista viikkoa, niin aika kamala vaihtoehto sitä on tuokin. Ja varsinkin niinä vimosina päivinä kun silmistä näki että elämä oli jo ruumiin jättänyt, vaikka henki fyysisesti tuossa kehossa vielä kulkikin. Ei, tuollaista en itselleni halua ja siitä tuo nopean, helpon ja tuskattoman lähdön vaihtoehtokin tuli tässä ampumistapauksessa mieleeni

No jos jokaisesta metsäpalosta versoo uutta, jokaisen rankan talven jälkeen aina maasta nousee  uus leskenlehti keltaisena mieltä piristämään. Niin kait sitä sitten uskottava on että on.




Satunnainen matkailija löytänyt nukkumapaikan

Ei, tuollaista en itselleni halua ja siitä tuo nopean, helpon ja tuskattoman lähdön vaihtoehtokin tuli tässä ampumistapauksessa mieleeni

Itse en halua mitään lähtöä niin kauan, kun olen kunnossa. Imatralla murhatut eivät olleet elämänsä loppuvaiheessa.

Mielenterveyshoidos ta, etenkin pakkohoidosta, ei pitäisi säästää. Ja jotain pitäisi tehdä sen eteen, että junnut saataisiin kouluun ja töihin oppivelvollisuuden jälkeen, missä kodeilla on varmasti enemmän tehtävää kuin koululla.

Kuolemanjälkeistä elämää en ala arvioida, ettei mene uskonnon puolelle. Jos menee, niin siirretään tämä ketju Vapaaseen keskusteluun, siellä sopii jatkaa ja sinne jokainen halukas pääsee.

Itse en halua mitään lähtöä niin kauan, kun olen kunnossa. Imatralla murhatut eivät olleet elämänsä loppuvaiheessa.

Mielenterveyshoidos ta, etenkin pakkohoidosta, ei pitäisi säästää. Ja jotain pitäisi tehdä sen eteen, että junnut saataisiin kouluun ja töihin oppivelvollisuuden jälkeen, missä kodeilla on varmasti enemmän tehtävää kuin koululla.

Kuolemanjälkeistä elämää en ala arvioida, ettei mene uskonnon puolelle. Jos menee, niin siirretään tämä ketju Vapaaseen keskusteluun, siellä sopii jatkaa ja sinne jokainen halukas pääsee.

Voihan sitä kuoleman jälkeistä elämää arvioida menemättä uskonnon puolelle. Mä kun tästä heitän vitoset ja energia, ravinteet palaa kiertoon. Jonkinlaisessa elämässä ko energia jatkaa eloaan. Mitä se on, vaikee sanoa, sopulien ravintona, sieninä, tms. Ja toisaalta, mitäs sen väliä. Energia ei katoa, vaan muuttaa muotoaan. Mä luulen että oon ollu kaanaanmaalla ponina, vieläki sattuu selkään. Parin sukupolven päästä kivi kaatuu kummulla (jos sellanen on laitettu) eikä kukaan muista Rauzia. Ja miksi muistaisikaan, tulevaisuudessa niillä on muutakin tärkeetä pohdittavaa. Kuten britannian X-Factor, tai Trumpin jälkeensä jättämä maailmankuva. Tärkeysjärjestys se pitää olla. Turkin hallitus pohtii miten painostaa euta jäsenyyteensä, ei ne jaksa olla Rauzista huolissaan. Toisaalta ei paljoa liikuta. Mä nimittäin oon sitte kuallu kun ravinteet palaa kiertoon.

^
Joo se on toi aineen häviämättömyyden laki....

Ei se aine mihinkään häviä, vaan korkeintaan muuttaa olomuotoaan.
Näin mää olen sitä ajatellut, kun kaikki tavarat on aina hukassa.