Karavaanarin keskustelut > Karavaanarin olohuone

Elämän ja kuoleman kysymys

<< < (2/3) > >>

Oulaa:
En usko että on minkäänlaista mitä tähän elämään voisi verrata tai rinnastaa tai mikä se sana sitten onkaan.

kimi:
Elämä ja kuolema oli keskustelun aiheena tänään, vaimoni kanssa puhuttiin josko kävisimme yhtenä viikonloppuna puutöissä ja tekisimme omat viimeiset leposijamme, uurnat. Tilaa itsetehtyjen arkkujen säilyttämiselle ei ole.
Siinä ohessa viilattiin hiukan testamenttiämme.

Joitakin vuosia sitten kävin perukirjoitus ja testamenttikurssin, muutaman kerran tuota tullut hyödynnettyä sen jälkeen.

Elämä jatkuu jälkipolvissa, omalta osalta uskon sen loppuvan kuolemaan

HiTec:

--- Lainaus käyttäjältä: winemaker -  4.12.2016     kello on 21:34 ---Nyt vain tämä Imatran tapaus ponnahdutti ajatukset pintaan.

--- Lainaus päättyy ---

Toki sukulaisten läheisten, jne. kannalta aivan kamala tapaus, mutta jos nyt ajattelen omalla kohdalla niin onko oikeastaan parempaa tapaa lähteä kuin tuo. Kuolema tulee ennalta aavistamatta ja välittömästi, laaki ja vainaa. Et kerkiä miettimään, tuskailemaan saati mitään katumaan. Tuossa tänä keväänä kun isäukkoakin seurasi, suhteellisen hidas kuihtuminen ja sitä terminaali-vaihettakin kesti sentään toista viikkoa, niin aika kamala vaihtoehto sitä on tuokin. Ja varsinkin niinä vimosina päivinä kun silmistä näki että elämä oli jo ruumiin jättänyt, vaikka henki fyysisesti tuossa kehossa vielä kulkikin. Ei, tuollaista en itselleni halua ja siitä tuo nopean, helpon ja tuskattoman lähdön vaihtoehtokin tuli tässä ampumistapauksessa mieleeni 8)

jus66si:
No jos jokaisesta metsäpalosta versoo uutta, jokaisen rankan talven jälkeen aina maasta nousee  uus leskenlehti keltaisena mieltä piristämään. Niin kait sitä sitten uskottava on että on.




Satunnainen matkailija löytänyt nukkumapaikan

Alan:

--- Lainaus käyttäjältä: HiTec -  5.12.2016     kello on 09:09 ---Ei, tuollaista en itselleni halua ja siitä tuo nopean, helpon ja tuskattoman lähdön vaihtoehtokin tuli tässä ampumistapauksessa mieleeni 8)

--- Lainaus päättyy ---

Itse en halua mitään lähtöä niin kauan, kun olen kunnossa. Imatralla murhatut eivät olleet elämänsä loppuvaiheessa.

Mielenterveyshoidos ta, etenkin pakkohoidosta, ei pitäisi säästää. Ja jotain pitäisi tehdä sen eteen, että junnut saataisiin kouluun ja töihin oppivelvollisuuden jälkeen, missä kodeilla on varmasti enemmän tehtävää kuin koululla.

Kuolemanjälkeistä elämää en ala arvioida, ettei mene uskonnon puolelle. Jos menee, niin siirretään tämä ketju Vapaaseen keskusteluun, siellä sopii jatkaa ja sinne jokainen halukas pääsee.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu

Vastaa