Meillä MTV:n Elektroniikkahuollossa oli aiemmin hakulaitteet mutta sitten päälliköiden saadessa GSM-puhelimet, meille annettiin heidän vanhat NMT:t. Itse asiassa ei tainnut mennä kovin kauan, kunnes hankkivat meillekin GSM:t koska NMT:t eivät toimineet esimerkiksi studiotiloissa tai muissa hieman paremmin eristetyissä paikoissa. Oltiin kyllä itse asiassa aika tyytyväisiä niihin NMT-puhelimiin, koska sai rauhassa tehdä töitä.
ARP:ssa oli minuuttivelotus ja koska puhelu maksoi 5 markkaa minuutti, tuli tarkkaan katsottua kellolla, ettei mennyt turhaan toisen minuutin puolelle. Palveluntarjoaja oli Posti- ja telelaitos eli sittemmin Sonera.
Näin se meni. Yhä muistan ulkoa. Täällä 81***, saanko Oulu 81*** (soitto kotiin...). Täti yhdisti.
Kerran Luoston lähellä korvessa pääsi kännin puolelle ja soitin kaverille 14 minuutin kännipuhelun. Muuten sattui maksaa lasku, siinä oli pienituloisen pitkän ajan ruokarahat.
Meillä oli vanhemmilla viimeisin ARP malli mökkikäytössä. Sillä kusot kulki, toisin kuin nykyään, paikkaa pitää etsiä. Aikoinaan minulla oli Benefon 450 puhelin autossa, silläkin pystyi soittamaan ko. mökin pihasta ilman ongelima.
ARP ei vaihtanut kanavaa automaattisesti (olikohan uudemmissa malleissa automaattinen tukiaseman vaihto?) ja piti autoa ajaessaan vaihtaa toiselle tukiasemalle kun alkoi signaali heiketä. Harvemmin tosin tuli niin pitkään puhuttua niillä hinnoilla. ARP:eja muutettiin paljon 2 metrin radioamatöörikäyttöön ja minullakin oli sellainen.
ARP:ssa oli minuuttivelotus ja koska puhelu maksoi 5 markkaa minuutti, tuli tarkkaan katsottua kellolla, ettei mennyt turhaan toisen minuutin puolelle. Palveluntarjoaja oli Posti- ja telelaitos eli sittemmin Sonera.
NMT:ssä joillain palveluntarjoajilla laskutus oli minuutin tarkkuudella ja toisilla sekunnin. Kun silloin alkuaikoina NMT-puhelukin oli kallista, kannatti valita sekunnin tarkkuudella laskuttava operaattori.
Vuonna 1989 NMT:n minuuttitaksa oli 2,19mk, alotusmaksua ei ollut.