Edellinen asuntomme pohjoishaagassa sijaitsi kadun varrella jonka aurausprioritetti oli matala. Kadun piti olla aurattu 72 tunnin sisällä viimeisestä lumisateesta, eli jos kahden päivän jälkeen alkoi satamaan uudestaan, aurausaikakin siirtyi sen 72 tuntia.
Asuimme kadun päässä ja siitä alkoi kevyen liikenteen väylät.
Jalkakäytävät pidettiin hyvässä kunnossa kadunvarsien kustannuksella, lumi aurattiin kadun puolelle ja katu kapeni. Sitten tuli aura-auto ja teki vallin toiselle puolelle kadunvarteen pysäköityä autoa. Kyllä siinä sai lumitöitä tehdä jos autolla aikoi liikenteeseen, käytännössä lapioida ne auratut lumet takaisin kadulle.
Kadun päässä alkoi mittavat ulkoilureitit. Näillä oli huomattavasti parempi prioritetti ja oli surkuhupaisaa katsoa traktoria joka ajoi aura ylhällä katua pitkin hyvin pian lumisateen jälkeen, kun katu päättyi ja kevyen liikenteen väylä alkoi, aura maahan ja väylä nuohottiin.
Selvittelin tuota asiaa ja poliittinen päätös oli taustalla, talvipyöräily piti mahdollistaa alueella. En kyllä näitä pyöräilijöitä nähnyt niitten 5 talven aikana kun tuolla asuttiin. Tyypillinen poliittinen päätös pääkaupunkiseudulla, autoilu tehdään mahdollisimman vaikeaksi.