Matkailukeskustelut > Matkailu ulkomailla

5h+ auto Euroopan turneella

<< < (6/6)

Emmah:
06/07 Cerovo – Krakova, Puola (http://www.clepardia.com.pl/en )

Lazy lunasti kaikki odotuksensa. Lazyssa päästiin mm. syöttämään lampaita tuttipulloilla, lypsämään vuohia, syöttämään possuja, vanhimmainen ratsastamaan – noin muutama asia mainitakseni. Ja aikuiset sai ottaa rennosti, kun tekemistä oli lapsilla kuin itsestään (ilman elektronisia vimpaimia – joiden avulla toki välimatkat autolla sujuivat siedettävämmin). Joskin miehellä voi olla rentoudesta myös oma näkemyksensä, se kun vaati tässä ympäristössä jatkuvaa allergialääkkeillä douppaamista ja silmätippojen tiputtelua. Mutta mitä sitä ei  lastensa eteen tekisi. Omat geenit on vissiin sen verran vielä maalta, että itse lääkkeitten sijasta nautinkin lähinnä paikallakin myytävästä kylmästä oluesta ja ihanasta lampaanmaidosta tehdystä jogurtista.

Aikansa kutakin sanoi pässi kun päätä leikattiin, vaikka Lazyssa pässejä lähinnä vain rapsuteltiinkin pari päivää ja matkaa jatkettiin, tällä kertaa Puolan puolelle Krakowaan. Matkan varrella tuli todettua, että on tuo Slovakiakin melko mäkinen maa. Zakopanen tienoilla olisikin varmasti mukavia maastoja talvisellekin reissulle. Ylämäki-alamäkiajojen puolesta tosin alkoi tuntua, että se tasainen maasto olisi vaihteeksi ihan kivaa. Ei muuten, mutta vastaantulevien rekkojen kanssa sai olla aika tarkkana, täälläkään kun ei teiden reunat juuri houkutelleet sille puolelle väistämään. Puolan puolella tiet paranivat heti. Krakova osoittautui yllättävän ruuhkaisaksi paikaksi. Tai sitten emme autolla juuri matkan aikana noissa kaupunkikeskuksissa ajelleet. Krakowassa majoituimme Clepardia Campingiin. Respassa olevat pojat osasivat hyvin englantia ja olivat oikein avuliaita. Leirintäalue itsessään oli lähinnä tiiviihkö parkkipaikka joskin nurmikoin ja puin, mutta ajoi meille asiansa. Lähistöltä löytyi myös iso kauppa ja bussipysäkki.

Krakovassa ajeltiinkin bussilla keskustaan paikkoja ihmettelemään. Itse olen Krakovassa käynyt vuonna 2000 aiemmalla junalla tehdyllä Euroopan kiertueella, mutta muistikuvat paikasta olivat melko hatarat. Se huono puoli perhematkailussa on, että ruokanautintojen perässä ei pääse ravintoloita kiertämään ihan samassa määrin kuin miehen kanssa kaksistaan liikkuessa. Toki kaikkiruokaiseksi tuota jälkikasvua koittaa opettaa, mutta turhan usein joutuu valitsemaan myös sen helpon vaihtoehdon mäkkärin tai vastaavan muodossa. Itäpuolella liikkuessa olikin ajatus syödä vähän paremmin ja jättää autossa kokkailu vähemmälle. Krakovassa sain porukan vietyä Kuchnia u Doroty –nimiseen ravintolaan, josta saikin ihan maukasta puolalaista ruokaa punajuurikeittoinee n. Syömisten jälkeen suunnattiin Jordan-puistoon. Puisto suunniteltiin alunperin 1800-luvun lopulla edustamaan teoriaa siitä, miten fyysinen harjoittelu on lasten kehittymisen kannalta yhtä tärkeää kuin opiskelu. Puistossa olikin myös nykyisin jos mitä vapaa-ajanviettomahdollisuuksia, joista me valitsimme polkuautoilun.

08/07 Krakova – Cz?stochowa, Puola (http://www.pfcc.eu/ang/main.php?nazwa=76 )

Seuraavana päivänä huvitukset saivat jäädä ja suuntasimme Auschwitziin, mikä ei liene esittelyjä kaipaa. Itse olin täällä käynyt ja mietin jäädäkö nuorimmaisen kanssa muuta puuhastelemaan, mutta koska ajoimme perille autolla, menimme kuitenkin porukalla. Nettisivuilla taisi lukea suositus 14 vuoden iästä, mutta mielestäni vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten. Meidän 11-vuotias oli jo etukäteen paikasta todella kiinnostunut ja siihen perehtynyt ja olisi ollut kurjaa jättää tilaisuus käyttämättä. Eli asiaa pohtiville, ainakin meidän kokoonpanolla (7/11/14) vierailu oli jälkikäteenkin ajateltuna onnistunut. Itse panin merkille, että turvatoimet olivat oleellisesti muuttuneet 16 vuoden takaisista. Paikkaan piti kulkea metallinilmaisinten läpi ja kantamuksena sai olla vain pieni käsilaukku. Näin kotosalle päästyä aloitettiin Netflixistä vastaavan BBC:N dokumenttisarjan katsominen, valoittaa varmaan taustoja oppaan selostuksiakin enemmän. Auschwitzin jälkeen etsittiin yöpaikka vähän pohjoisempaa Cz?stochowasta, camping 76 Olénka.


Krakovassa Jordan-puistossa


Auschwitz

Emmah:
09/07 Cz?stochowa – Kaunas, Liettua (http://www.campinn.lt/en/camping-1/ )

Puolaa olisi toki voinut kierrellä enemmänkin, mutta päätimme jo suunnata Baltiaa kohti. Varsova sivuuttaen ajoimme Bialystokiin. Tiet olivat hyvässä kunnossa, mutta Varsovan ja Bialystokin välillä melkoisesti tietöitä. Hieman myöhässä luin jostain suosituksen kiertää Lomzan kautta, mutta tuolloin olimme jo navigoimassa Bialystokissa olevaa ruokapaikkaa kohti. Vatsojen täydennys Sztuka Miesa Restauracjassa. Teki mieli isoa pihviä, mutta päädyinkin tonnikalaan, mikä oli todella hyvää sekin. Ajaa posotimme Liettuaan ja kehuttuun Kaunasiin asti. Arvoimme kahden leirintäalueen välillä, joista valitsimme Kaunas Camp Inn:in. Paikka oli illalla jo melko täynnä, mutta oma väli vielä löydettiin. Camp Inn osoittautui seuraavana päivänä hyväksi valinnaksi. Vierestä löytyi valinnan varaa ruokapaikoissa, sai joko sushia, pizzaa tai grilliruokaa. Vierestä kulki myös hyvä bussi keskustaan. Kaupunki oli todella kiva ja keskustakin ”sopivankokoinen”. Kaunas Camp Innissä meille tosin sattui omituinen juttu. Nuorimmainen tytöistä ihmetteli toisena iltana, miksi asuinosan ovesta saa sähköiskun. Miehen kanssa tutkittiin asiaa ja todettiin tosiaan näin olevan, auton runkoon tuli jännite. Heti heräsi tietysti epäilys, olivatko sähkökytkennätkin ottaneet osansa jumputtavista teistä ja mies tarkisti näistä sen mitä voi. Yöksi otettiin varmuudeksi auto irti sähköistä. Seuraavassa paikassa kokeiltiin uudestaan, eikä ongelmaa ollut. Olisko tuolla sitten ollut tolpan kytkennöissä häikkää. Pitää vielä tutkia asiaa ja tarkistaa johdotkin paremmin.

11/07 Kaunas – Saulkrasti, Latvia (http://www.laucakmens.lv/main.php?item=141 )

Liettuasta suuntasimme luonnollisesti Via Balticaa pitkin pohjoiseen. Alkuperäisissä suunnitelmissa olisi ollut viettää Jürmalan rannoilla muutama päivä, mutta pohjoista lähestyttäessä säät alkoivat muistuttaa Suomen kesäsäitä. Sääennuste lupaili sen verran epävakaista, että skippasimme rannat ja pysähdyimme Riikan lähellä vain syömään Lido atputas centrsissä, mikä olikin ravintolan ohella monipuolinen huvittelukeskus. Tuota Lido-ketjua voin lämpimästä suositella Latviassa liikkuville. Itsepalveluna saa valita hyllyiltä aterianosia ja tiskiltä saa kokilta lämmintä ruokaa. Lopuksi valittu kokonaisuus maksetaan kassalla. Hinnat olivat hyvin esillä ja sisällöt myös englanniksi, joten valitseminen oli helppoa. Helppoa sinänsä, mutta olisi tehnyt mieli maistella kaikkea! Syömisen jälkeen olisi halunnut lähinnä heittää autossa pitkälleen, mutta toki piti vielä se vieressä ollut huvipuisto kierrellä ja kävellä... Halusimme ajaa vähän lähemmäksi Tallinnaa, joten emme jääneet etsimään yöpaikkaa Riikasta, vaan ajoimme vielä vähän pohjoisemmaksi ja pysähdyimme Kempings Laucu Akmensiin, josta taisi olla maininta tälläkin foorumilla. Paikka oli sinänsä kiva, ranta tosi kaunis ja löytyi ravintolakin, mutta pesutiloista miinusta. Luultavasti mökkimajoittujiin oli panostettu enemmän, muille oli tarjolla vain pari sotkuista vessaa ja suihku. Mutta ajoi sentään asiansa ja lapsille löytyi kuitenkin kiva leikkialue.

12/07 Saulkrasti – Helsinki, Suomi

Seuraavalle päivälle olikin laivaliput buukattu Tallinkille. Heräilyissä ja aamutoimissa meni sen verran pitkään, että kello oli lähemmäksi puolta päivää, kun päästiin lähtemään. Pärnussa pysähtymiset sai jäädä, samoin Tallinnan ostokset. Viinasten perään emme niin ole, niitä saa Suomestakin ja muutenkin loman jälkeen syytä jättää kaljan ja viinien tissuttelut sikseen. Mutta ruokapuolella olisi voinut jotain ostaa, kun kerrankin oli autolla Tallinnassa. Baltia jäi vähän vähemmälle, mutta ajattelin, että sinne pääsee sitten seuraavilla reissuilla, kun on ”tuossa lähellä”.



Kaunas


Lau?u akmens


Helsinki

K.E.V:
Kiva reissu ja kerronta  Thumb

Emmah:
YHTEENVETO

Matka oli hyvinkin onnistunut ja pitkälle odotusten mukainen. Auto toimi niinkuin piti ja mitään merkittäviä yllätyksiä ei sattunut. Varkaitakaan ei missään kohdallemme sattunut, joskin muistaakseni Slovakiassa taisi olla joku käynyt etuovia kokeilemassa, koska miehen mukaan autolle palattuamme paloi merkkivalo avatuista ovista. Asensimme ennen matkaan lähtöä kaikkiin oviin lisälukot, joten jos ovea kokeilee avata kahvasta, nuo ottavat kiinni, mutta varsinainen oven lukko saattaa jäädä auki. Tällöin auto oli parkissa huoltoaseman sivustalla olleessa parkissa, joten varsin hyvin mahdollista. Tärkeimmät tavarat (passit + elektroniset vehkeet) otimme näilläkin käynneillä aina pikkurepussa mukaamme, mutta kait tuolta olisi halukas vaikka telkkarin mukaansa veivannut.

 ”Suomessa kaikki on kallista” –hokemien jälkeen olisi ehkä odottanut, että ulkomailla olisi halvempaa, mutta ero on kyllä aiempiin vuosiin verrattuna kaventunut merkittävästi. Polttoaine on ulkomailla lähes samanhintaista, monessa maassa jopa kalliimpaa. Mitä ruokaan tulee, niin ehkä jossain itäpuolella eroa on, mutta kun täällä kotosalla vähän katsoo mitä ostaa ja mistä (eli toisinsanoen L-kaupasta), niin ainakaan eroa länsimaihin ei meidän ruokavalinnoilla juuri tullut tai sitten sitä ei vain reissatessa huomannut. Alkoholi on toki ulkomailla selvästi Suomea halvempaa, paikassa kuin paikassa. Mutta kun meidän nautintotottumukset on sitä luokkaa, että ehkä menee lomalla olut tai viinipullo toisinaan, niin en osaa tuolle arvoa antaa.

Tällä reissulla mukana olivat kaikki lapset meidän uusperhekokoonpanos ta. Autoon mahtuu 5 henkilöä (eli me kaikki) ja nukkumajärjestelytk in olivat toimivat, mutta seuraava reissu tehdään todennäköisesti neljällä hengellä. Siitä syystä, että kolmen kesken on ihan turhan paljon kränää aina joidenkin välillä – two’s company, three’s a crowd. Tämä tosin on huomattu jo koto-Suomessa tehtyjen viikonloppujen perusteella, parhaiten ne onnistuvat, kun etistytöistä on mukana jompi kumpi vuorollaan. Parisuhdemielessäkä än reissu ei ollut mikään koettelemus, ehkä 10 vuoden aikana on jo löytynyt se yhteinen tapa toimia. Joskin ehkä tietynlainen koettelemus on viettää useampi päivä (tai ennemminkin yö) putkeen koko perheen nukkuessa samassa tilassa...

Tällä kertaa ei yhdessä paikassa taidettu yöpyä 2-3 yötä pidempään, useimmissa vain yksi yö. Tämä oli ihan oma valinta, joskin jälkikäteen ehkä pari paikkaa olisi, joissa olisi voinut oleskella pidempäänkin. Aika harvassa kohteessa yhdistyi mukava leirintäalue kiinnostavaan ympäristöön, siten että olisi samassa paikassa viihtynyt useamman päivän putkeen. Ja itse olen myös varmaan sen verran reissaajaluonne, että ihan mielelläni kierrän paikasta toiseen.

Puutelistaa tuli jonkin verran matkan aikana tehtyä. Mitään isoja puutteita ei ollut, lähinnä hienosäätöä. Jälkikäteen ajateltuna jokin paperinen kartta ja kirja voisi olla matkalla kiva mukana. Nettiä kun ei raaski matkan aikana niin paljoa käyttää, vaikka firman liittymä onkin. Isommasta kartasta saisi myös paremman käsityksen reitistä ja isoimmista teistä, kuin kännykän näytöltä zoomaten. Ja näin insinörttinä sitä mielellään kaiken pitäisi sähköisenä, mutta reissussa voisi olla kiva kirjoittaa päiväkirjaa ylös ihan vaikka paperillekin, niin ei tarvitsisi näin jälkikäteen miettiä, missä sitä tuli mentyä ja mitä tehtyä ?

Ulkomailla matkailu on aina omiaan antamaan arvoa sille, miten hyvin asiat ovat kotimaassa, näin tälläkin kertaa. Kuten Riku Rantalakin kirjoittaa, Suomi on kohteena aiheetta aliarvostettu. Mitenkään kehumatta liikaa, Suomen luonto on mielestäni jotain ainutkertaista. Monet matkallakin näkemämme hehkutetut paikat kalpenevat Suomen rinnalla, ainakin meidän mielestämme. Seuraavien reissujemme listalla odottelee ainakin Unkarin kylpyläkierros, Baltian rannat, Norja (tämä oma lapsuuden karavaanarimuistois ta seurannut fiksaatio), mutta myös Suomea täytyy päästä kiertämään tulevaisuudessa enemmän.

Alan:
Olipa ilo lukea, että viihdyitte Lazy campingillä - kovin samanlaiset oli meidänkin kokemukset. Harvaa leirintäaluetta olen niin "sydämestäni" suositellut. Vapaasti käytössä oleva kasvimaa ja itsepalvelujääkaapp i oli huikeita juttuja. Possujen syöttämisen ja silkkikanapoikueen tarkkailun ohella. No oli siellä se varpusenkokoinen (ehkä-ei-ihan) koppis joka takertui selkään, mutta maalla maan tavalla!!

Ja oma nuotiopaikka. Ei ole ollut koskaan ennen millään alueella.

Suomalaisena tuli hyvin huomioiduksi, kunhan ymmärtää, että omistajat ja 50-75% vieraista puhuu keskenään flaamia. Siitäkin sai hauskuutta irti, kun yritti ymmärtää. Kehoittivat (englanniksi) ottamaan illalliselle pöydän mukaan, oli pieni käännösvirhe.

Linkki vielä: http://camping-slovakia.weebly.com

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu

Vastaa