Aihe: 5h+ auto Euroopan turneella

Kova poika kyselemään. 

Kehityskelpoinen yksilö, nääs. Pitää siksi kysellä, kun ei ole tullut mieleen pitää tuollaista 'varaosavarastoa' mukana.

Tarpeeksi kun on reissun päällä särkynyt niin ymmärtänyt ostaa valmiiksi. Obelinkissa täytin varastot, kun oli huomattavasti halvempaa kuin Suomessa. Venttilejä eli "sieluja" kannattaa pitää mukana, avaimen kera. Kerran on mennyt sellainkin. Vaihto, sitten kompuralla ilmaa sen mitä saa, niin pääsee nilkuttamaan huoltoasemalle.

Vaan sellainen rajoitus, että ainoastaan pikkutavaraa. Nuo kaikki sopii yhteen laatikon lokeroon.

Mites reissu onnistui, muuttuiko mikään suunnitelmissa matkan varrella?

Mites reissu onnistui, muuttuiko mikään suunnitelmissa matkan varrella?

Reissu onnistui hyvin ja takaskin päästiin Hieman suunnitelma eli matkan varrella, niinkuin oli tarkoituskin, mutta pääpiirteittäin reitti seurasi suunniteltua. Lisäilen kasaamaani matkakertomusta alle pätkissä...

18/06 – 19/06 Helsinki – Travemünde

Auto laivaan muutaman tunnin odottelun jälkeen. Ei siis kannata mennä ajoissa satamaan, matkailuajoneuvot lastattiin viimeisinä. Laiva lähti tunnin myöhässä, mutta henkilökunnan sairastapauksen ja sitä seuranneen helikopteripysähdyk sen vuoksi tuli uusi tunti myöhästystä lisää. Mutta minnekäs sitä lomalla kiire. Poika alkoi laivalla oireilla kurkkuansa (oli ollut angiinassa pari viikkoa aiemmin) ja näytti siltä, että Saksaan päästyämme saamme melko pian etsiä käsiimme herr tai frau doktorin. Laiva oli itsessään oikein viihtyisä. Toki ohjelmasta ei löytynyt perinteistä bingoa tai piirustuskisaa, mutta aika sujui hyvin syöden, saunoen ja ilmeisesti melko tuoreella kuntosalilla treenaillen. Leikkitilakin oli työn alla, mutta sinne emme vielä päässeet. Buffettien ruoat olivat myös hyviä.

19/06  Travemunde - Egestorf, Saksa (http://www.aquadies.de/wohnmobilstellplatz.html)

Laiva tuli satamaan klo 23 maissa. Ensimmäiset tiet oli melkoista jyskäämistä, mutta onneksi baanat paranivat, mitä pidemmälle päästiin. Ajelua jatkettiin n. 130km etelään, Hampuri sivuuttaen, Egestorfin stellplatzille asti. Sähköäkin olisi saanut kolikoilla, mutta yöhämärässä eivät aivot enää jaksaneet alkaa selvitellä systeemin toimintaa, joten tyydyttiin laittamaan auto parkkiin.

20/06 Egestorf – Hünfeld, Saksa (http://www.knauscamp.de/huenfeld-praforst.html)

Aamulla paikan pitäjä herätteli koputuksellaan 7-8 maissa ja tuli maksua pyytämään. Hieman rapistuneella saksallani ymmärsin, että myöhemmin olisi myös tuoreita sämpylöitä kaupan, mikä tuli tarpeeseen, koska emme olleet edellisiltana matkan varrella mihinkään kauppaan pysähtyneet. Aamulla googlettelin pojalle lääkärin paikkakunnalta ja sain jopa puhelimitse ajan varattua, vaikka vastaanottovirkaili ja ei englantia puhunutkaan. Samoin lääkärikäynti hoitui menestyksekkäästi ja saatiin uudet lääkkeet matkaan. Ajamista jatkettiin suunnitellusti kohti etelää. Jollain pysähdyksellä tovi ennen Würzburgia mies alkoi epäillä auton jousituksessa olevan jotain häikkää ja alettiin selvitellä huoltopaikkaa asian selvittämiseksi. Kello oli kuitenkin jo sen verran, että paikat olivat menneet kiinni. Yksi Fiat-huolto selvitettiin Hünfeldistä ja päätettiin leiriytyä läheisen kämppärin, Knaus Campingparkin stellplatzilla.


Egestorfin stellplatz

21/06 Hünfeld – Günzburg, Saksa (http://www.legoland.de/en/accommodation/legoland-campsite/ )

Aamulla Fiat huoltoon, jossa jälleen saksaksi asiaa selvittämään. Huoltomies tsekkasi tilanteen – ”alles gut”. Noh, kait se on asiantuntijaa luotettava. Seuraavana etappina olikin jo odotettu Legoland, mutta matkan varrella ajettiin pätkä Romantisches Strassea, pysähtyen ihmettelemään Saksan kauneimmaksi vanhaksi kaupungiksi mainittua Rothenburg ob der Tauberia. Noh, miehen kanssa totesimme, ettei paikka nyt mielestämme merkittävästi eronnut esimerkiksi Tallinnan vanhasta kaupungista, mutta ihan nättihän tuo oli. Eksyimme myös sisään joulukauppaan, jossa hurahtikin sitten tovi – ei olisi uskonut ulkoapäin, mikä maailma kaupan sisältä paljastuu! Illaksi pääsimme Günzburgiin Legolandin kämppärille. Jo itse kämppäri oli nähtävyys legoaiheisine leikkialueineen ja huoltotiloineen.

22/06 Günzburg – Lindau, Saksa (https://www.gitzenweiler-hof.de/ )

Tämä päivä olikin sitten varattu Legolandille. Paikkaa voi kyllä suositella kaikille lapsille ja lapsenmielisille. Laitteet olivat juuri sopivia meidän kokoonpanolle (n. 7/11/14 vuotiaat lapset + kaksi aikuista) ja kaikki pääsivät kaikkiin haluamiinsa kohteisiin. Kesäkuussa ei myöskään ollut ruuhkaa ja jonoja. Paikka oli myös sopivan kokoinen ottaa haltuun. Yksi ruokapaussi taidettiin pitää ja käydä auton luona syömässä, minkä jälkeen tultiin vielä kiertämään loput puistosta. Liput ovat kaksipäiväiset, mutta me olimme puistossa vain yhtenä päivänä. Katsottavaa ja koettavaa riittäisi varmaan kyllä myös toiseksi päiväksi. Kämppärin hintataso tuntui kuitenkin tässä vaiheessa mielestämme korkeahkolta toisen yön suhteen ja halusimme jatkaa matkaa. Illaksi pääsimme Bodenseen rannassa olevan Lindaun lähelle, jossa yövyimme Gitzenweilerhofin stellplatzilla.


Rothenburg ob der Tauber


Legoland


Legoland

23/06 Lindau – Schwangau, Saksa (http://www.camping-brunnen.com/welcome-to-camping-brunnen/ )

Lindaun Gitzenweilerhofin camping oli tosi kiva, alueelta löytyi jopa uima-allas. Myös huoltotilojen erityinen lasten kylpyhuone oli nuorimmaisten mieleen. Itse kuvaa ei valitettavasti tullut otettua, mutta ohessa yksi netistä löytynyt. Näin jälkikäteen mietittynä tällä alueella olisi voinut aikaa viettää ehkä pidempäänkin. Joskin paikka oli hieman syrjässä itse Lindaun keskustasta. Päivällä ajoimmekin keskustaan parkkiin, josta pääsi ilmaisella bussilla Lindaun saarelle. Kävelimme rantoja ja katselimme Bodenseetä. Turkkilaisesta pizzeriasta evästä ja Saksan Alppitietä taittamaan. Maisemat alkoivat vihdoin vaihtua tasaisista vuoristomaisemmiksi, jälkikäteen arvioituna olivat varmaankin matkan parhaimmat tällä välillä. Tietkin olivat kuskin mielestä ihan hyviä, vaikka moottoriteiden jälkeen kapeilta ja mutkaisilta tuntuivatkin. Hindelangissa bongasimme yhdestä laaksosta futiskentän, jossa piti pitää taukopaikalla pistää pelit pystyyn ja saatiin myös yksi paikallinen poika peleihin mukaan. Illaksi pääsimme perille Schwangauhun Camping Brunneniin. Tämä kämppäri oli myös ihan ok, joskin vähän täydehkön oloinen. Lapset taisivat käydä uimassakin viereisessä Forggenseessä. Itsellä tosin matka kokonaisuudessaan muistutti taas hyvin, millainen mahtava luonto meillä täällä Suomessa onkaan. Ja miten vähän tuota on hyödynnetty matkailumielessä. Ok, onhan tuolla Euroopassa Alpit mahtavine maisemineen, mutta on Suomi kuitenkin sellainen tiivis pakkaus vähän kaikkea. Ei tarvitse ajaa kuin pieni siivu johonkin suuntaan, niin pääset järven rantaan. Löytyy halukkaille myös merta ja hiekkarantoja. Ja vaaroja ja tuntureita.

24/06 Schwangau – Hall in Tirol, Itävalta (http://en.camping.info/austria/tyrol/schwimmbad-camping-hall-19461 )

Neuschwansteinin linnaa tyydyttiin ihailemaan vaan kauempaa. Sen sijaan matkaa jatkettiin vielä korkeammalle, Zugspitzelle. Nousimme ylös Itävallan puolelta korihissillä vai miksi noita nyt kutsutaan. Lapsia kiinnosti maisemia enemmän ylhäällä ollut lumikasa ja sen päällä kiipeily Mutta olihan tuo elämys kaikille. Zugspitzeltä jatkoimme matkaa Innsbruckiin. Itävallan puolella ostettiin autoon ensimmäinen tarra moottoriteitä varten, joskin jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä saatettu selvitä ilmankin. Tässä välillä koettiin myös vähän sydämentykytyksiä, kun Innsbruckiin laskeutuessa moottorijarrutuksis ta huolimatta tuntuivat jarrut turhan lämpimiltä. Vikan mutkan jälkeen olikin heti levikki ja siihen toviksi jarruja jäähdyttelemään. Olimme suunnitelleet yöpyvämme Natterer Seen kämppärillä, mutta juhannusaattonahan kaikki paikat on täynnä, oli maa mikä hyvänsä. Huvitutti, että noinkohan sitä aattoa vietetään läheltä löytyneellä parkkiksella, jossa pidettiin evästaukoa, mutta otettiin plan B käyttöön ja navigoitiin läheltä löytyneelle Schwimmbad-Camping Hall:lle. Eka yö stellplatzilla ja toiseksi yöksi alueelle parkkiin. Uima-allas löytyi täältäkin ja sääkin suosi, joten mikäs tuossa oli ollessa. Joskin juhannuksena myös sataa aina ja seuraavana päivänä alkoikin illansuussa myös ukkostaa.


Lindaun Gitzenweilerhof


Gitzenweilerhofin lasten kylpyhuone (kuva netistä)


Maisemia alhaalta


Maisemia ylhäältä (Zugspitze)

26/06 Hall in Tirol – Lazise, Italia (http://www.lepalmecamping.it/?lang=en# )

Itävallasta matka jatkui Italiaan Garda-järveä kohti. Alpit ylitettiin Brenner-solan kautta, jossa joutui reissulla ensimmäistä kertaa teillä ajelusta lisämaksuja maksamaan. Aikomus oli, että Gardalla vain poikettaisiin ja majapaikka olisi läheisellä Iseo-järvellä. Mutta siellähän olikin jokin taiteilijoiden installaatio, Kelluvat laiturit (http://www.thefloatingpiers.com/#introduction), meneillään ja koko paikka niin tupaten täynnä, että ei edes autoa parkkiin saatu. Tässä vaiheessa hoksattiin, että vaikka lomalla ajantaju häviää, niin kannattaa huomioida, että viikonloppuisin on muitakin liikkeellä, vaikkei vielä kuumin lomakausi olekaan. Joten Iseolta takaisin Gardalle ja siellä yöksi Lazisessa olevaan Le Palme Campingiin. Tässä oli myös yksi reissumme viihtyisimmistä leirintäalueista – jos ei hintatasoa oteta huomioon. Alueen hintataso oli tietysti etukäteenkin tiedossa ja jälkikäteen ajateltuna ei ehkä ero niin merkittävä ollut, mutta silti vähän sieppasi alueen marketissa maksaa ruoista yli tuplahintoja kauppojen hintoihin verrattuna. Samoin vaikka paikka altaineen olikin mukava, ei tuo Garda itsessään meihin vaikutusta tehnyt. Lazisessa ei kävelyetäisyydellä oikein ollut mitään mielenkiintoista, saattoi johtua siitäkin. Onhan tuo Gardakin ihan kiva, mutta Suomessa tuollaisia järviä on lähes joka pitäjässä...

29/06 Lazise – Venetsia, Italia (http://www.campingserenissima.com/en/ )

Muutama päivä sluibailua ja eikun taas menoks kohti Venetsiaa. Venetsiassa asetuimme Camping Serenissimalle, josta pääsi bussilla helposti itse Venetsiaan. Venetsiassa tallusteltiin ja päästiinpä yksi väli taittamaan vesibussillakin, kun poika niin veneelle pääsyä toivoi. On tuossa Italiassa jotain hyvää omasta mielestänikin, nimittäin jätskilaaduissa löytyy ja niitä tulikin tuolla maisteltua. Venetsiassa taidettiin kokea reissun lämpöenkat, +38C. Auton ilmastointi osoitti jälleen kerran tarpeellisuutensa, ei tuo turhaan ollut kriteerinä sitä ostaessa.


Iseo-järvi ja siellä kelluvat laiturit


Garda-järvi

30/06 Venetsia – Postojna, Slovenia (http://camping-postojna.com/en/ )

Venetsiasta lähdettiin ajamaan kohti Sloveniaa. Mielessä oli myös, josko tehtäisi pisto Kroatiaan, mutta päätettiin jättää se toiseen kertaan. Tovi kartettiin moottoriteitä ja niiden lisämaksuja, mutta lopulta päädyttiin baanalle, kun todettiin, ettei Italian pienillä kyläteillä ollut meille mitään annettavaa. Eli Italia ei sytyttänyt tällä(kään) kertaa. Slovenian puolella päätettiin tällä kertaa korkeuksien sijasta suunnata maanpinnan alle ja Postojnska Jaman tippukiviluolastoon . Tuolla mennään luolajunassa ensin parin kilometrin matka, minkä jälkeen kierretään luolastoa opastettuna muutama kilometri ja palataan taas junalla takaisin maanpinnalle. Lippuja esitellyt opas sai kuulostamaan myös luolan yhteydessä olevat muut näyttelyt kiinnostavilta ja otimme ”koko paketin”, mutta muille tuolle suuntaaville voin kertoa, että ainakin meidän mielestä pelkkä luola olisi sellaisenaan ollut ihan riittävä ja sielläkin pääsi näkemään olmin, tuon luolastoissa elävän sokean salamanterin. Suht läheltä luolastoa löytyi myös sopiva kämppäri, Pivka Jama, joka oli metsän siimeksessä ja ihanan rauhallinen aiempien turistikohteiden jälkeen.

01/07 Postojna - Hévíz, Unkari (http://www.castrum.eu/en/heviz )

Miehen kanssa ihastuttiin viime vuonna Unkariin, jossa tuli ensin vierailtua Budapestissä koko perheellä ja myöhemmin talvella kahden kesken. Joten alkoi jo kovasti poltella noille nurkille pääsy. Automatkalla tuli kännykällä tutkailtua paikkavaihtoja ja Balatonin paikat alkoivat vähän arveluttaa. Kohteeksi valikoitui lähellä oleva Heviz ja sen kupeessa oleva Castrum camping. Iltakävelyllä tutkailtiin paikkoja kahden nuorimman kanssa ja bongattiin järveltä laskeva joki, jossa oli vielä iltahämärälläkin kylpijöitä.


Postojnska Jama


Hévíz

02/07 Hévíz - Celldömölk , Unkari (https://alt.jufa.eu/en/jufa-vulkan-thermen-resort/ )

Aamulla päätettiin, että ehkä tuo varsinainen terveyskylpylä ei ole meidän kokoonpanoa varten ja päätettiin mennä katsomaan, miltä joki vaikuttaa valoisan aikaan. Varoittelin miestä, että uimapaikka vaikutti iltahämärässä lähinnä pellolla kulkevalta ojalta, mutta sanoin, että päiväsaikaan varmaan vähän eri. Noh, pellolla olevalta ojaltahan tuo päivälläkin näytti, mutta valoisalla näki, miten puhdasta ja kirkasta vesi kuitenkin oli. Ja lämmintä, mistä tällainen vilukissa tykkää! Joen ”terveysvesi” tuli siis suoraan Hevizin järveltä ja sisälsi samoja aineita kuin varsinainen järven vesi. Teinikin hoki innoissaan, miten joen vesi jo hetkessä paransi ihosta finnitkin pois... Joessa oli myös paljon pieniä kaloja, joita lapset koittivat napata kiinni. Vähän erilainen kokemus kuin spat liukumäkineen, mutta aivan mahtava sellainen! Lapsille oli kuitenkin luvattu, että Unkarissa mentäisiin varsinaiseen vesipuistoon, joten sellaiseen oli suuntaaminen ja matkaa päätettiin taittaa Sárvária kohti. Ilmeisesti emme olleet kuitenkaan oppineet mitään aiemmasta viikonlopusta – tietysti paikka oli täynnä paikallisia, lauantai kun oli. Meitä vanhempia täyteen ahdettu vesipuisto ei kuitenkaan houkutellut ja taas piti improvisoida. Lähellä Celldömölkissä näytti olevan Jufa Vulkan Thermen Resort. Tänne leiri pystyyn ja vielä samana päivänä päästiin uudestaan uimaan, tällä kertaa sekä lämpimiin että vähän viileämpiin altaisiin.

04/07 Celldömölk – Cerovo, Slovakia (http://camping-slovakia.weebly.com/ )

Jufa olikin oikein kiva kylpylä. Paikka on rakennettu vasta ~2014, joten alueella oli varmasti reissumme paras ja siistein kämppäri. Respan virkailijanainen oli myös aivan ihastuttava ja jaksoi auttaa meitä jos missäkin asiassa. Olkoonkin että englannilla ei täällä ihan meinannut pärjätä, mutta saksaa ja vähän englantia sekaisin sönköttäen saatiin asiat hienosti kommunikoitua. Eli ei ole turhaan menneet nuokaan kieliopinnot, se tuli tällä reissulla koettua monta kertaa! Alueella oli myös ensiluokkainen tekonurmi ja ihmettelyn jälkeen saatiin sinnekin avain ja taas futispelit pystyyn. Ainut miinus tuli siitä, että alueen avainkorttisysteemi kämppäriltä kylpylään ei pelannut, mutta tämäkin hoidettiin heti laittamalla murikka portin väliin, kun sitä jollekin työntekijälle ihmeteltiin. Tässä paikassa viihdyttiinkin pari yötä, olisi ehkä pidempäänkin mennyt. Mutta toisaalta vaikka kylpylä oli kiva, oli taas itse kylä kävellen ehkä vähän turhan kaukana. Pyörät olisi varmasti ollut kätevä olla mukana, mutta 5 polkupyörää toisi kuormaa sen verran, ettei niitä tällä kertaa otettu mukaan.

Celldömölkistä matka jatkui Slovakian puolelle. Huomattiin, että Unkarissa vältettiin maksulliset moottoritiet kokonaan ja samoin myös Slovakiassa. Ei varsinaisesti tarkoituksella, mutta ei sattunut ensin matkan varrelle ja sitten loppuvaiheessa todettiin, että pikkupätkät päästään myös ilman moottoriteille menemättä. Joskin kummassakin maassa koettiin myös huonoimmassa kunnossa olevat tiet, mikä johtui varmasti siitä, että näissä maissa juuri niitä pikkuteitä tuli ajeltua. Slovakiassa yhtä mäkeä noustessa tuli stoppi, kun edessäpäin oli tapahtunut kolari. Jo tätä ennen olimme vähän kuunnelleet, kun vasen etupää pitää normaalista poikkeavaa ääntä. Kolarin myötä päätimme tehdä u-käännöksen (mikä on meidän himpun yli 7-metrisellä kulkineella kapeahkolla rinnetiellä jo pieni suoritus, ainakin tällaisille noviiseille, mutta minun tähystäessä ulkona ettei peränylitys osu ylärinteeseen, mies sai kuin saikin auton pyöriteltyä toiseen suuntaan). Käännöksen jälkeen vedimme läheiseen kylään parkkiin ja mies tarkasti samalla renkaan – useamman pultin sai sormin kiristää (ja tietysti myös ristikkoavaimella.. .). Ilmeisesti tärinätiet olivat saaneet nämä löystymään ja tämän jälkeen tulikin niitä vähän tiheämpään tarkisteltua.

Reittivalintaa miettiessä arvoimme, koukatako alkuperäisen suunnitelman mukaan Bratislavan kautta, mutta päätettiin suunnata kuitenkin lasten ehdoilla täälläkin mm. Alanin suosittelemaan paikkaan, Farm & Camping Lazy:in.



Farm & Camping Lazy

06/07 Cerovo – Krakova, Puola (http://www.clepardia.com.pl/en )

Lazy lunasti kaikki odotuksensa. Lazyssa päästiin mm. syöttämään lampaita tuttipulloilla, lypsämään vuohia, syöttämään possuja, vanhimmainen ratsastamaan – noin muutama asia mainitakseni. Ja aikuiset sai ottaa rennosti, kun tekemistä oli lapsilla kuin itsestään (ilman elektronisia vimpaimia – joiden avulla toki välimatkat autolla sujuivat siedettävämmin). Joskin miehellä voi olla rentoudesta myös oma näkemyksensä, se kun vaati tässä ympäristössä jatkuvaa allergialääkkeillä douppaamista ja silmätippojen tiputtelua. Mutta mitä sitä ei  lastensa eteen tekisi. Omat geenit on vissiin sen verran vielä maalta, että itse lääkkeitten sijasta nautinkin lähinnä paikallakin myytävästä kylmästä oluesta ja ihanasta lampaanmaidosta tehdystä jogurtista.

Aikansa kutakin sanoi pässi kun päätä leikattiin, vaikka Lazyssa pässejä lähinnä vain rapsuteltiinkin pari päivää ja matkaa jatkettiin, tällä kertaa Puolan puolelle Krakowaan. Matkan varrella tuli todettua, että on tuo Slovakiakin melko mäkinen maa. Zakopanen tienoilla olisikin varmasti mukavia maastoja talvisellekin reissulle. Ylämäki-alamäkiajojen puolesta tosin alkoi tuntua, että se tasainen maasto olisi vaihteeksi ihan kivaa. Ei muuten, mutta vastaantulevien rekkojen kanssa sai olla aika tarkkana, täälläkään kun ei teiden reunat juuri houkutelleet sille puolelle väistämään. Puolan puolella tiet paranivat heti. Krakova osoittautui yllättävän ruuhkaisaksi paikaksi. Tai sitten emme autolla juuri matkan aikana noissa kaupunkikeskuksissa ajelleet. Krakowassa majoituimme Clepardia Campingiin. Respassa olevat pojat osasivat hyvin englantia ja olivat oikein avuliaita. Leirintäalue itsessään oli lähinnä tiiviihkö parkkipaikka joskin nurmikoin ja puin, mutta ajoi meille asiansa. Lähistöltä löytyi myös iso kauppa ja bussipysäkki.

Krakovassa ajeltiinkin bussilla keskustaan paikkoja ihmettelemään. Itse olen Krakovassa käynyt vuonna 2000 aiemmalla junalla tehdyllä Euroopan kiertueella, mutta muistikuvat paikasta olivat melko hatarat. Se huono puoli perhematkailussa on, että ruokanautintojen perässä ei pääse ravintoloita kiertämään ihan samassa määrin kuin miehen kanssa kaksistaan liikkuessa. Toki kaikkiruokaiseksi tuota jälkikasvua koittaa opettaa, mutta turhan usein joutuu valitsemaan myös sen helpon vaihtoehdon mäkkärin tai vastaavan muodossa. Itäpuolella liikkuessa olikin ajatus syödä vähän paremmin ja jättää autossa kokkailu vähemmälle. Krakovassa sain porukan vietyä Kuchnia u Doroty –nimiseen ravintolaan, josta saikin ihan maukasta puolalaista ruokaa punajuurikeittoinee n. Syömisten jälkeen suunnattiin Jordan-puistoon. Puisto suunniteltiin alunperin 1800-luvun lopulla edustamaan teoriaa siitä, miten fyysinen harjoittelu on lasten kehittymisen kannalta yhtä tärkeää kuin opiskelu. Puistossa olikin myös nykyisin jos mitä vapaa-ajanviettomahdollisuuksia, joista me valitsimme polkuautoilun.

08/07 Krakova – Cz?stochowa, Puola (http://www.pfcc.eu/ang/main.php?nazwa=76 )

Seuraavana päivänä huvitukset saivat jäädä ja suuntasimme Auschwitziin, mikä ei liene esittelyjä kaipaa. Itse olin täällä käynyt ja mietin jäädäkö nuorimmaisen kanssa muuta puuhastelemaan, mutta koska ajoimme perille autolla, menimme kuitenkin porukalla. Nettisivuilla taisi lukea suositus 14 vuoden iästä, mutta mielestäni vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten. Meidän 11-vuotias oli jo etukäteen paikasta todella kiinnostunut ja siihen perehtynyt ja olisi ollut kurjaa jättää tilaisuus käyttämättä. Eli asiaa pohtiville, ainakin meidän kokoonpanolla (7/11/14) vierailu oli jälkikäteenkin ajateltuna onnistunut. Itse panin merkille, että turvatoimet olivat oleellisesti muuttuneet 16 vuoden takaisista. Paikkaan piti kulkea metallinilmaisinten läpi ja kantamuksena sai olla vain pieni käsilaukku. Näin kotosalle päästyä aloitettiin Netflixistä vastaavan BBC:N dokumenttisarjan katsominen, valoittaa varmaan taustoja oppaan selostuksiakin enemmän. Auschwitzin jälkeen etsittiin yöpaikka vähän pohjoisempaa Cz?stochowasta, camping 76 Olénka.


Krakovassa Jordan-puistossa


Auschwitz

09/07 Cz?stochowa – Kaunas, Liettua (http://www.campinn.lt/en/camping-1/ )

Puolaa olisi toki voinut kierrellä enemmänkin, mutta päätimme jo suunnata Baltiaa kohti. Varsova sivuuttaen ajoimme Bialystokiin. Tiet olivat hyvässä kunnossa, mutta Varsovan ja Bialystokin välillä melkoisesti tietöitä. Hieman myöhässä luin jostain suosituksen kiertää Lomzan kautta, mutta tuolloin olimme jo navigoimassa Bialystokissa olevaa ruokapaikkaa kohti. Vatsojen täydennys Sztuka Miesa Restauracjassa. Teki mieli isoa pihviä, mutta päädyinkin tonnikalaan, mikä oli todella hyvää sekin. Ajaa posotimme Liettuaan ja kehuttuun Kaunasiin asti. Arvoimme kahden leirintäalueen välillä, joista valitsimme Kaunas Camp Inn:in. Paikka oli illalla jo melko täynnä, mutta oma väli vielä löydettiin. Camp Inn osoittautui seuraavana päivänä hyväksi valinnaksi. Vierestä löytyi valinnan varaa ruokapaikoissa, sai joko sushia, pizzaa tai grilliruokaa. Vierestä kulki myös hyvä bussi keskustaan. Kaupunki oli todella kiva ja keskustakin ”sopivankokoinen”. Kaunas Camp Innissä meille tosin sattui omituinen juttu. Nuorimmainen tytöistä ihmetteli toisena iltana, miksi asuinosan ovesta saa sähköiskun. Miehen kanssa tutkittiin asiaa ja todettiin tosiaan näin olevan, auton runkoon tuli jännite. Heti heräsi tietysti epäilys, olivatko sähkökytkennätkin ottaneet osansa jumputtavista teistä ja mies tarkisti näistä sen mitä voi. Yöksi otettiin varmuudeksi auto irti sähköistä. Seuraavassa paikassa kokeiltiin uudestaan, eikä ongelmaa ollut. Olisko tuolla sitten ollut tolpan kytkennöissä häikkää. Pitää vielä tutkia asiaa ja tarkistaa johdotkin paremmin.

11/07 Kaunas – Saulkrasti, Latvia (http://www.laucakmens.lv/main.php?item=141 )

Liettuasta suuntasimme luonnollisesti Via Balticaa pitkin pohjoiseen. Alkuperäisissä suunnitelmissa olisi ollut viettää Jürmalan rannoilla muutama päivä, mutta pohjoista lähestyttäessä säät alkoivat muistuttaa Suomen kesäsäitä. Sääennuste lupaili sen verran epävakaista, että skippasimme rannat ja pysähdyimme Riikan lähellä vain syömään Lido atputas centrsissä, mikä olikin ravintolan ohella monipuolinen huvittelukeskus. Tuota Lido-ketjua voin lämpimästä suositella Latviassa liikkuville. Itsepalveluna saa valita hyllyiltä aterianosia ja tiskiltä saa kokilta lämmintä ruokaa. Lopuksi valittu kokonaisuus maksetaan kassalla. Hinnat olivat hyvin esillä ja sisällöt myös englanniksi, joten valitseminen oli helppoa. Helppoa sinänsä, mutta olisi tehnyt mieli maistella kaikkea! Syömisen jälkeen olisi halunnut lähinnä heittää autossa pitkälleen, mutta toki piti vielä se vieressä ollut huvipuisto kierrellä ja kävellä... Halusimme ajaa vähän lähemmäksi Tallinnaa, joten emme jääneet etsimään yöpaikkaa Riikasta, vaan ajoimme vielä vähän pohjoisemmaksi ja pysähdyimme Kempings Laucu Akmensiin, josta taisi olla maininta tälläkin foorumilla. Paikka oli sinänsä kiva, ranta tosi kaunis ja löytyi ravintolakin, mutta pesutiloista miinusta. Luultavasti mökkimajoittujiin oli panostettu enemmän, muille oli tarjolla vain pari sotkuista vessaa ja suihku. Mutta ajoi sentään asiansa ja lapsille löytyi kuitenkin kiva leikkialue.

12/07 Saulkrasti – Helsinki, Suomi

Seuraavalle päivälle olikin laivaliput buukattu Tallinkille. Heräilyissä ja aamutoimissa meni sen verran pitkään, että kello oli lähemmäksi puolta päivää, kun päästiin lähtemään. Pärnussa pysähtymiset sai jäädä, samoin Tallinnan ostokset. Viinasten perään emme niin ole, niitä saa Suomestakin ja muutenkin loman jälkeen syytä jättää kaljan ja viinien tissuttelut sikseen. Mutta ruokapuolella olisi voinut jotain ostaa, kun kerrankin oli autolla Tallinnassa. Baltia jäi vähän vähemmälle, mutta ajattelin, että sinne pääsee sitten seuraavilla reissuilla, kun on ”tuossa lähellä”.



Kaunas


Lau?u akmens


Helsinki

Kiva reissu ja kerronta 

YHTEENVETO

Matka oli hyvinkin onnistunut ja pitkälle odotusten mukainen. Auto toimi niinkuin piti ja mitään merkittäviä yllätyksiä ei sattunut. Varkaitakaan ei missään kohdallemme sattunut, joskin muistaakseni Slovakiassa taisi olla joku käynyt etuovia kokeilemassa, koska miehen mukaan autolle palattuamme paloi merkkivalo avatuista ovista. Asensimme ennen matkaan lähtöä kaikkiin oviin lisälukot, joten jos ovea kokeilee avata kahvasta, nuo ottavat kiinni, mutta varsinainen oven lukko saattaa jäädä auki. Tällöin auto oli parkissa huoltoaseman sivustalla olleessa parkissa, joten varsin hyvin mahdollista. Tärkeimmät tavarat (passit + elektroniset vehkeet) otimme näilläkin käynneillä aina pikkurepussa mukaamme, mutta kait tuolta olisi halukas vaikka telkkarin mukaansa veivannut.

 ”Suomessa kaikki on kallista” –hokemien jälkeen olisi ehkä odottanut, että ulkomailla olisi halvempaa, mutta ero on kyllä aiempiin vuosiin verrattuna kaventunut merkittävästi. Polttoaine on ulkomailla lähes samanhintaista, monessa maassa jopa kalliimpaa. Mitä ruokaan tulee, niin ehkä jossain itäpuolella eroa on, mutta kun täällä kotosalla vähän katsoo mitä ostaa ja mistä (eli toisinsanoen L-kaupasta), niin ainakaan eroa länsimaihin ei meidän ruokavalinnoilla juuri tullut tai sitten sitä ei vain reissatessa huomannut. Alkoholi on toki ulkomailla selvästi Suomea halvempaa, paikassa kuin paikassa. Mutta kun meidän nautintotottumukset on sitä luokkaa, että ehkä menee lomalla olut tai viinipullo toisinaan, niin en osaa tuolle arvoa antaa.

Tällä reissulla mukana olivat kaikki lapset meidän uusperhekokoonpanos ta. Autoon mahtuu 5 henkilöä (eli me kaikki) ja nukkumajärjestelytk in olivat toimivat, mutta seuraava reissu tehdään todennäköisesti neljällä hengellä. Siitä syystä, että kolmen kesken on ihan turhan paljon kränää aina joidenkin välillä – two’s company, three’s a crowd. Tämä tosin on huomattu jo koto-Suomessa tehtyjen viikonloppujen perusteella, parhaiten ne onnistuvat, kun etistytöistä on mukana jompi kumpi vuorollaan. Parisuhdemielessäkä än reissu ei ollut mikään koettelemus, ehkä 10 vuoden aikana on jo löytynyt se yhteinen tapa toimia. Joskin ehkä tietynlainen koettelemus on viettää useampi päivä (tai ennemminkin yö) putkeen koko perheen nukkuessa samassa tilassa...

Tällä kertaa ei yhdessä paikassa taidettu yöpyä 2-3 yötä pidempään, useimmissa vain yksi yö. Tämä oli ihan oma valinta, joskin jälkikäteen ehkä pari paikkaa olisi, joissa olisi voinut oleskella pidempäänkin. Aika harvassa kohteessa yhdistyi mukava leirintäalue kiinnostavaan ympäristöön, siten että olisi samassa paikassa viihtynyt useamman päivän putkeen. Ja itse olen myös varmaan sen verran reissaajaluonne, että ihan mielelläni kierrän paikasta toiseen.

Puutelistaa tuli jonkin verran matkan aikana tehtyä. Mitään isoja puutteita ei ollut, lähinnä hienosäätöä. Jälkikäteen ajateltuna jokin paperinen kartta ja kirja voisi olla matkalla kiva mukana. Nettiä kun ei raaski matkan aikana niin paljoa käyttää, vaikka firman liittymä onkin. Isommasta kartasta saisi myös paremman käsityksen reitistä ja isoimmista teistä, kuin kännykän näytöltä zoomaten. Ja näin insinörttinä sitä mielellään kaiken pitäisi sähköisenä, mutta reissussa voisi olla kiva kirjoittaa päiväkirjaa ylös ihan vaikka paperillekin, niin ei tarvitsisi näin jälkikäteen miettiä, missä sitä tuli mentyä ja mitä tehtyä ?

Ulkomailla matkailu on aina omiaan antamaan arvoa sille, miten hyvin asiat ovat kotimaassa, näin tälläkin kertaa. Kuten Riku Rantalakin kirjoittaa, Suomi on kohteena aiheetta aliarvostettu. Mitenkään kehumatta liikaa, Suomen luonto on mielestäni jotain ainutkertaista. Monet matkallakin näkemämme hehkutetut paikat kalpenevat Suomen rinnalla, ainakin meidän mielestämme. Seuraavien reissujemme listalla odottelee ainakin Unkarin kylpyläkierros, Baltian rannat, Norja (tämä oma lapsuuden karavaanarimuistois ta seurannut fiksaatio), mutta myös Suomea täytyy päästä kiertämään tulevaisuudessa enemmän.

Olipa ilo lukea, että viihdyitte Lazy campingillä - kovin samanlaiset oli meidänkin kokemukset. Harvaa leirintäaluetta olen niin "sydämestäni" suositellut. Vapaasti käytössä oleva kasvimaa ja itsepalvelujääkaapp i oli huikeita juttuja. Possujen syöttämisen ja silkkikanapoikueen tarkkailun ohella. No oli siellä se varpusenkokoinen (ehkä-ei-ihan) koppis joka takertui selkään, mutta maalla maan tavalla!!

Ja oma nuotiopaikka. Ei ole ollut koskaan ennen millään alueella.

Suomalaisena tuli hyvin huomioiduksi, kunhan ymmärtää, että omistajat ja 50-75% vieraista puhuu keskenään flaamia. Siitäkin sai hauskuutta irti, kun yritti ymmärtää. Kehoittivat (englanniksi) ottamaan illalliselle pöydän mukaan, oli pieni käännösvirhe.

Linkki vielä: http://camping-slovakia.weebly.com