Karavaanarin keskustelut > Karavaanarin olohuone

Elämäntilanteen muutos ja vaunun myynti

<< < (12/14) > >>

Ossi66:

--- Lainaus käyttäjältä: Rauzi - 30.05.2016     kello on 08:46 ---Rahalla selviää joo. Tottakai se vaatii osansa. Kuten sanamuoto "osansa". Liiton aikana hankituista veloista ja omaisuudesta kuuluu puolet sille. Jos ei muita sopimuksia ole. Oli se sitte kuinka oikein tai väärin tahasa. Suhde kun menee roskikseen, jää matematiikka. Ja lapset, mutta ne ei ole matematiikkaa kuin osaksi.

--- Lainaus päättyy ---

Näinpä. Minä en ymmärrä sellaista matematiikkaa,  jos lähtötilanteessa parilla on mm. Koti, auto ja vaunu, miten jaon jälkeen tilanne voisi toisella osapuolella olla nolla??

"Masi":
Aikanaan kun ensimmäisestä vaimosta erosin jäi vaimolle talo ja henkilöautot. Minulle velkainen firma muutamalla kuorma-autolla.
Kuukausi tulot oli luokkaa vajaa 2000 markkaa minkä pystyi itselleni firmasta ottamaan.
Ja kunnan akat koitti tehdä elatus sopimusta 1000 fmk kuukaudessa per lapsi ( 2 kpl ) joka oli tuossa erossa se ainut asia
joka rupesi tökkimään. Ja ensimmäisen kerran kun minun palkkaama asianajaja kävi sosiaalitoimistossa tapaamassa noita muijia
ne väittivät mimun laimin lyövän kaikki muut velvollisuudet, tapaamiset sun muut,  joten maksun olisi oltava tarpeeksi iso jotta vaimo voisi kaiken kustantaa lapsille.
No seuraavalla tapaamisella oli vaimo mukana toimistossa kertomassa ja kyselemässä koska hän on semmoista teille väittänyt.
Sitten sorvattiin sopimus siinä pöydän ääressä, niin vielä siinä vaiheessa koittivat saada vaimon olemaan hyväksymättä sopimusta.
Tukkivat suunsa vasta kun vaimo sanoi että taitaa pitää hakea yksi asianajaja lisää lisäämään kustannuksia teidän takia.
Eli minun ja vaimon välillä ei ollut koko eron aikana vaikeuksia, mutta sosiaalitoimiston tantoilla oli.
Ja sen jälkeen kun vaimo sai uuden avomiehen kanssa pojan on poika ollut joka kesä kun olemme mökillä olleet kalastelemassa viikon päivät minun kanssa.
Ja avomies silloin tällöin pojan kanssa käynyt täällä ja olemme ukko ja poika porukassa käyneet matkamökilllä katsomassa jonkun moottori urheilu tapahtuman.

jus66si:
Noissa eroprosesseissa pitäisi pitää aina pää kylmänä, eikä antaa tunteille valtaa, vaikka mieli tekisi. Kun yhteenmennessä on kummallakin jotain omaa omaisuutta, niin kaikki se mistä on kuitit osoittaa on sen kuka sen on maksanut. Kun sitten liiton aikana on hankittu omaisuutta, jos ei ole avioehtoa, pääsääntöisesti omaisuus on sen kenen nimillä se on. Jos on molempien nimillä, kuten esim asunto yleensä on, niin sitten realisointi ja raha jakoon, ellei toinen osta toista asunnosta ulos.
Oikeus tietysti katsoo aina myös asioita lasten edun kannalta. Eli jolle lapset jää niin sille toinen osapuoli maksaa elatusmaksua ja jos ei ole mistä maksaa niin valtionkonttori hoitaa ja perii. Yhteishuoltajuuskin voi olla hyvä ratkaisu taloudellisesti, jos se vain toimii lasten parhaaksi.
Tuttavapiirissä ja työkavereilla on näitä eroprosesseja tullut nähtyä ja parhammin on myöhempää elämää varten mennyt heillä jotka on osanneet neuvotella asiat.

Itse olen sitä mieltä, että avioliittoon ei pidä mennä jos vähänkin epäilee että voi tulla jotain. Seurustella pitää pidempään ja oppia tuntemaan se tuleva kumppani, ja sen jälkeen ensin avoliittoon ja avioliitto kun kaikki on jo jonkun aikaan mennyt omaa uomaa. Amerikkalaistyyppis et  unelmahääproosat on kaukana siitä arjesta mikä avioliittoelämä oikeasti on. Itse olin puolisoni kanssa avoliitossa 15 vuotta ja nyt ollaan naimisissa oltu jo vuosia. Aika hyvin toistemme tavat tunnetaan. Ja jos parisuhteessa tulee jostain riitaa, niin pitää niitä tullakkin. Se puhdistaa ilmaa ja mikä liitto ei kestä pientä suukopua tai kinastelua sen voi unohtaa. Elämä on aaltoliikettä missä tulee välillä nousuja ja laskuja ja jos ne laskut kestää niin kyllä liittokin kestää. Isäukko sanoi eläessään mulle,  että " jos sun tuleva nainen ei kestä jänkällä viikkoa märisemäti tai motkottamatta ja kuluttaa ympärillä olevaa ilimaa leukojen loksuttamiseen,  niin voit pistää kapsäkin käteen ja saatella asemalle".
Ja paljon on miesmallitkin muuttuneet, että ei sen puoleen voi naisen piikkiin ehkä kaikkeakaan sankosta kaataa . ;D

HiTec:

--- Lainaus käyttäjältä: jus66si - 30.05.2016     kello on 10:09 ---Tuttavapiirissä ja työkavereilla on näitä eroprosesseja tullut nähtyä ja parhammin on myöhempää elämää varten mennyt heillä jotka on osanneet neuvotella asiat.

--- Lainaus päättyy ---
Pätee muuten todella moneen muuhunkin asiaan, sopimalla niistä asioista sulassa sovussa pääsee kaikki helpommalla ja varmasti myös pitkänpäälle parempaan lopputulokseen :)


--- Lainaus käyttäjältä: jus66si - 30.05.2016     kello on 10:09 ---Seurustella pitää pidempään ja oppia tuntemaan se tuleva kumppani, ja sen jälkeen ensin avoliittoon ja avioliitto kun kaikki on jo jonkun aikaan mennyt omaa uomaa.

--- Lainaus päättyy ---
Jaa, niinkö :o Meillä vaimon kanssa ensitapaamista vajaa 2vko kun jo oli kihlat sormissa, hääpäivä oli n. 7kk tuosta ja tuostakin päivästä tulee tänä kesänä jo 19v 8)

Oulaa:
Ja avioehon voi tehdä vielä naimisissa ollessakin jos ei heti valmiiksi ennen häitä sitä tee.
Vanahemmalla iällä kun lyöjään hynttyitä yhteen on ehottomasti rahat ja ommaisuuvet piettävä selevillä vaikka kuin hempeeltä
näyttäsi että loppuelämä se tälleen mennään.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu