Karavaanarin keskustelut > Karavaanarin olohuone
Elämäntilanteen muutos ja vaunun myynti
sipu:
Teille kaikille, joita elämä kolhii
niin ette ole yksin niissä myllerryksissä
ja voin sanoa
että kyllä se vaunuilu on yksi ihana elon reikä
kun on hyvät ystävät siellä ja saa puhua Thumb
jotta jos mahdollista niin ihmisten ilmoille vain
ja toki kaikki suru on surtava
eikä se mene tuosta vain yön yli ohitse
ei edes kuukaudessa, jos ei aina edes vuodessa :(
mutta rakkaat ystävät ja läheiset ovat suuri apu siinäkin
jaksamista kaikille :-*
Ruutiukko:
Jokainen tapaus on aina erilainen. Omani on tuolta 80 luvun aivan alusta, joten se tapaus on enemmän sitäpäivää, silloin törmäsi usein ansenteellisuuteen. Nykyään jo yksinhuoltajaisäkin alkaa olla yleisempi ja hyväksytympi kasvattaja kuin tuolloin. Mutta se ei ole tämän keskustelun pääasia.
Nykyään asiat ovat ilmeisesti paremmin isänkin kannalta ja varsinkin tuo yhteishuoltajuus on tuonut lapsille paremmat mahdollisuudet molempiin vanhempiin.
Mielestäni Pefletti teki hienon liikkeen tarjoutuessaan "tukihenkilöksi", nykyaikaisena yksinhuoltajana hänellä on varmasti annettavana tukea ja arvokkaita neuvoja. Asioiden purkaminen ja arvojärjestykseen asetteleminen auttaa tässä tilanteessa ehkä enemmän kuin jutustelu.
Rauzi:
Enpä ole näistä kovin paljoa raportoinut mutta kun nyt tuli aihe lähelle niin menkööt.
Aikaa on jo 25 vuotta ja erohommia sillon piti ruveta tekemään. Helpotus asialle oli se ettei mitään kolmansia osapuolia vaan ihan keskenään exän kanssa pähkäilimme. Jaoimme pesän niin että otin talon, lapset, velat, enkä vaatinut elatusmaksuja. Sillon meni peli tasan. Uskoimme virkailijoita jotka kertoili että tottakai yhteishuoltajuus on hyvä, mutta.
Erossa tyypillisesti osapuolet käyttää kaikkia vallankäytön mahdollisuuksia jos niitä vain on. Yhteishuoltajuus on tapa jolla toinen kontrolloi toisen oloa lasten kanssa. Onneksi vaimo oli riittävän suuri ihminen ymmärtääkseen että mulla oli paljon paremmat mahdollisuudet vastata lapsista, ja suostui yksinhuoltajuuteen minulle. Jos tuohon aikaan olisi äiti huoltajuuden halunnut niin olisi sen varmasti saanut. Tai vaadittaessa olisin saanut yhteishuoltajuuden joka taas olisi tarkoittanut riitoja, kontrollointia jne.
Jännää oli kun aina kun ihmisten kanssa tuli puhe siitä että kolme lasta jäi minulle niin kysyttiin kohteliaasti: jaa näin, eikö tuo ole aika erikoista. Tarkoiti suomeksi: Mitä vittua, mikä siinä naisessa vikana, kerro muutama iljettävä yksityiskohta. Sellaisia vaan ei ollut. Ja järkyttävää oli että nimenomaan naiset oli jyrkkiä asian suhteen, millainen äiti luopuu lapsistaan. Hölmöä, eihän äitiys lopu siihen että antaa huoltajuuden pois. Ei se lapsistaan luopunut. Typerä ajatuskin sellainen. Se luopui vallankäytön, potentiaalisten riidan aiheitten, velvotteiden osalta. Ei äiteydestä. Äiti on äiti, eikä minusta äitiä tule. Se mitä äiti ei oikeen osannu oli se että vaikka sille kerroin että minä olen huoltaja ja kasvattaja, anna mun olla myös se ikävä ihminen niille, rakastava, kurinpitäjä, kelju tarvittaessa. Sun homma on olla kiva äiti. Ole kiva, mä otan sen paskapuolen kyllä.
Komsii. Isänä joka ei lasten kanssa asu sen hommana on olla kiva isä. Ei se isyys sillä vähene että vanhat puolisot riitelee siitä miten lapset asuu, millaset kengät on elatusrahoilla ostettu jne. Toisin sanoen sinulle on annettu rooli olla kiva isä. Kurinpito, koulun kanssa neuvottelut, kotiintuloajat, ruokasysteemit, huoneen siivoukset, vessan pesu, ruoanlaitto, kaikki tämä on jäänyt ja saat keskittyä olemaan kiva.
Edit: Niin valitettavaa kun se minusta onkin, exä ei osannut keskityä olemaan kiva. Kolmesta lapsesta kaksi ei pidä mitään yhteyttä äitiinsä. Surullista, vaikka oon kokoajan niille takonut päähän että se on teidän äiti.
Lapsenlapset on jo laumana kivoja, mutta eivät mummoaan tunne. Valitettavaa, se ei osannut olla kiva.
sipu:
^
Voi miten surulista
eip' mummu tiedä mitä menettää
kun olen sitä mieltä
että mummius on maailman parasta aikaa Thumb
4 rakkaan lapsenlapsen mummi
ja vanhin täyttää kohta 20 v
voi kumpa elinpäiviä riittäis
ja sais nähdä vielä kolmannenkin sukupolven varttuvan :-*
Haapaniemen Paroni:
--- Lainaus käyttäjältä: sipu - 18.05.2016 kello on 13:53 ---^
Voi miten surulista
eip' mummu tiedä mitä menettää
kun olen sitä mieltä
että mummius on maailman parasta aikaa Thumb
4 rakkaan lapsenlapsen mummi
ja vanhin täyttää kohta 20 v
voi kumpa elinpäiviä riittäis
ja sais nähdä vielä kolmannenkin sukupolven varttuvan :-*
--- Lainaus päättyy ---
Mulla on kuva neljännestä sukupolvesta,kun oltiin Tampereella mummon luona,joka jo on kuollut :(
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
[*] Edellinen sivu
Siirry pois tekstitilasta